MAAPELIN PELAAMINEN HUOLETTA
Kirjoittanut Sarah Biermann (www.limitless-one.com)
1.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Minun ei tarvitse kertoa teille, että viime aikoina on ollut melko intensiivistä!
Tässä on lyhyt listaus joistain kosmisista tapahtumista:
1.6. - auringonpimennys Kaksosissa
7.6. - suuri auringonpurkaus
13.6. - Saturnus lakkaa perääntymästä Vaa'assa
15.6. - täysikuun pimennys Jousimiehessä
21.6. - päivänseisaus
21.6. - kohtuullinen auringonpurkaus joka kohdistui lähes suoraan maapalloon
1.7. - auringonpimennys Ravussa
Pimennykset tuovat muutosta ja muutos voi olla pelottavaa. Ajattelimme, että meillä on jokin suunnitelma tulevaisuuden varalle, ja tuo suunnitelma tuhoutui! Ja esimerkki tästä perheessäni on se, mitä tapahtui pojalleni. Hän suunnitteli olla tänä kesänä hengenpelastajana yhteisön altaalla, säästää rahaa ja matkustaa syksyllä Ecuadoriin. Mutta high schoolin loppumista edeltävänä päivänä hän katkasi kätensä. Se muutti kaiken. Tunnen monta ihmistä, jotka ajattelivat, että heillä oli suunnitelma tai ajatus siitä, että he saisivat jotain tai jonkun, ja asiat muuttuivat. Kuka tietää, mitä seuraavaksi tulee? Ja niitä ihmisiä jotka elävät tällä planeetalla vanhassa energiassa, kauhistuttaa muutos. He haluavat asioiden pysyvän, niin kuin ne ovat "aina" olleet. Jollekin tämä merkitsee vain, ettei heidän tarvitse ottaa mitään vastuuta asioista, ja toisille se merkitsee pysymistä vallassa.
Kollektiivikentässä on tällä hetkellä paljon vapaasti leijuvaa ahdistusta. Jos sinulla siis on ollut tunteita, erityisesti ahdistusta (pelko) ja "ei riittävän hyvä" -tunnetta (häpeä), siihen on syynsä. Tämä intensiivinen jakso pakottaa meidät kaivautumaan tunnekellariin, minne ruumiit (vanhat loukkaukset ja salaisuudet) on haudattu. On helppoa jäädä kiinni tunneintensiivisyyteen, sortua vihaan, häpeään ja pelkoon tai osallistua taas kerran draamaan. Mutta on myös mahdollisuus päästää irti siitä kokonaan. Kyse on antautumisesta - taas kerran. Antautuminen ei merkitse häviämistä/menettämistä, se merkitsee irtipäästämistä. Näiden kahden välillä on suuri ero, vaikka usein pidämme niitä samana asiana.
Antautuminen
Historiallisesti näemme kuvan antautujasta kuninkaana, joka häviää taistelun ja menettää itsenäisyytensä. Se oli perimmäistä nöyryytystä ja epäonnistumista. Useimmat meistä tuntevat näin antautumisen. Antautuminen ei merkitse, että luovutte itsenäisyydestänne. Se merkitsee, että luovutte kiinnikkeistä asioihin, joiden oletetaan olevan hyvin tärkeitä vanhan todellisuuden näkökulmasta, ja elätte elämäänne omaan auktoriteettiinne perustuen. Lakkaatte elämästä vanhan todellisuuden säännöillä (eivät ne todellisuudessa toimi teillä kuitenkaan) ja lakkaatte välittämästä siitä, mitä "ne" ajattelevat.
Monet teistä ovat kuulleet minun puhuvan välittämisestä ja huolehtimisesta aiemmin. Sanojen yleismerkitys voi muuttua ajan kuluessa, mutta ne sisältävät edelleen aiemman merkityksen energiaa. Voitte löytää sanoja, joista olen kirjoittanut, blogisarjassani "Playing with Language".
Luulemme, että jostain tai jostakusta välittäminen/huolehtiminen merkitsee, että rakastamme häntä, mutta se on oikeastaan tunneloukku. Se saa ottamaan itsellenne hänen taakkansa. Sana "välittää/huolehtia" (care) tulee vanhasta englanninkielestä - caru, cearu, mikä merkitsee surua, ahdistusta, murhetta. Oletteko kuulleet fraasin: "Minulla ei ole huolta maailmassa"?
Tässä on muutamia tuon sanan määritelmiä omasta sanakirjastani:
1. kuormitettu mielentila, kuten raskaista vastuista syntyvä; huolehtiminen
2. mielen kärsiminen; murhe
3. huolen, huomion tai huolenpidon kohde tai lähde: työssäkäyvän vanhemman monet huolet
Ei kuulosta rakkaudelta minusta!
Oletteko panneet merkille, että useimmat ihmiset haluavat kerätä kaikkia juttuja? He todella välittävät siitä, mitä tapahtuu, ja haluavat puhua ja puhua siitä kaikesta. "Linnunradan käsikirja liftareille" -elokuvassa muukalainen joka oli juuttunut tänne maan päälle, yritti tajuta, miksi ihmiset puhuivat koko ajan säästä ja muista toistuvista ja banaaleista aiheista. Hänen ensimmäinen teoriansa oli, että jos emme liikuttaisi huuliamme, ne tarttuisivat yhteen. Myöhemmin hän teoretisoi, että jos emme puhuisi jatkuvasti niin paljon, niin aivomme alkaisivat toimia. Olen samaa mieltä!
Täytämme aivomme hyödyttömillä ja toistuvilla ajatuksilla ja huolilla. Me vanhemmat sielut käytämme valtavasti aikaa ja energiaa itsemme työstämiseen. Yritämme jatkuvasti tajuta, mikä saa toiset ihmiset käyttäytymään tavalla, miten he toimivat. Hermoilemme siitä, mitä toiset ajattelevat meistä. Emme halua näyttää huonolta emmekä tietenkään halua, että meidät nähdään ei-välittävinä!
Kannustan sinua sanomaan: "En välitä". Pane merkille, mitä se tuo esiin sinussa. Joidenkin ihmisen on lähes mahdotonta edes ajatella ei-välittämistä. Muista, ettei se oikeasti merkitse, että olet ei-rakastava. Se merkitsee todellisuudessa, että päästät irti etkä jää kiinni tunnedraamaan.
Tällä hetkellä tapahtuu paljon asioita, joita emme voi kontrolloida. Planeetta käy läpi valtavaa ja ennenkuulumatonta transformaatiota. Emme oikeastaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, koska tämä on täysin uusi kokemus. Jokaisessa inkarnaatiossa minkä olette eläneet, oli elämänsuunnitelma. Tämän elämän alussa teillä oli elämänsuunnitelma. Suurin osa siitä liittyi palvelusopimuksiin ja hullun ja negatiivisen roskan ottamiseen itsellenne toimimattomalta perheeltänne ja noiden tunteiden ja uskomusten puhdistamiseen (parantaen itsenne). Mutta nyt kun olemme vaihtaneet T-raiteelle (transformaatio), meillä ei ole suunnitelmaa. Eikä meidän tarvitse jatkaa vanhoja palvelusopimuksia. Ei ole meidän tehtävämme yrittää saada toisia ihmisiä tekemään sitä, minkä luulee olevan parasta heille. Eikä voi tietenkään saada heitä muuttumaan.
Mikä prosessiosuus energiastanne menee yritykseen hallita toisia? Miten paljon energiaa haaskaatte yrittäen korjata jotain, mihin teillä ei oikeasti ole mitään hallintaa?
Totuus on, että emme voi epäonnistua. Puksutamme T-raidetta pitkin. Ei voi tyriä sitä. Ei ole mitään virhettä, minkä tehdessä heitetään ulos junasta. Ei voi hävitä maapeliä.
Maapeli
Muutama vuosi sitten huolehdin tulevaisuudesta. Minulla oli joitain kokemuksia suuresta laajentumisesta ja rauhasta ja sitten joskus minusta ei tuntunut kovin hyvältä. Kysyin St. Germainilta siitä: "Luisunko taaksepäin? Onko mahdollista, etten selviä uuteen todellisuuteen?" Hän näytti minulle kuvan pelilaudasta, joka muistutti paljon peliä nimeltään "Liukumäet ja tikapuut". Kun kulkee lautaa pitkin, niin arpakuutiota heitettäessä on mahdollista osua tikapuihin ja kiivetä ylöspäin, hypäten muutamien tai monien kohtien yli. On myös mahdollista osua liukumäkeen ja luistaa takaisin alas. Olin huolissani, että osuisin liukumäkeen ja päätyisin taas takaisin alkuun.
Mutta maapelilauta eroaa "Liukumäistä ja tikapuista", koska pelin lopussa on vuori. St. Germain kertoi minulle, että kun on päässyt vuorelle, niin ei ole enää liukumäkiä. Ei ole mahdollista, että luiskahdamme takaisin pelilaudan tasaiselle alueelle. Jatkamme vuoripolun kiipeämistä, kunnes olemme maapelin lopussa, vuoren huipulla. Meillä on suuri kuva koko pelistä ja kokemuksista, joita tulee sen pelaamisesta.
Olemme pelaajia tässä maapelissä. Olemme niitä, jotka ovat kokeneet, millaista täällä on elää, saada keho ja kaikki sen myötä tulevat haasteet. Olemme nyt mestareita.
Enkeliperheet
Ihmiset ovat enkeliperheiden jäseniä. Silloin kun päätimme osallistua maapeliin, osa enkeliperheestämme jäi pois pelistä ylläpitämään energiatasapainoa, auttaen meitä muistamaan, mistä tulimme. Toinen puolikas, me, liityimme mukaan reinkarnaatiokiertoon ja menimme maapelin tuon ajan uuteen todellisuuteen. Nyt meistä on tullut tämän pelin mestareita.
Kun ne enkelit jotka jäivät pelin ulkopuolelle, kapuavat päästäkseen itse peliin, me olemme oppaita ja opettajia, jotka auttavat heitä tämän kokemuksen läpi.
Kuvitelkaa lentäjä, joka on lentänyt Intian yli monta, monta kertaa, muttei ole koskaan laskeutunut sinne. Kysyisittekö häneltä, miten tehdään matkajärjestelyt laskeutumiseksi? Olisitteko riippuvainen hänen tiedoistaan, mitkä ravintolat ovat parhaita? Vai luottaisitteko sen sijaan johonkin paikalliseen, joka on asunut Intiassa koko elämänsä (ja luultavasti monta, monta elämää) ja joka on kehittänyt paikallistietoa ja -viisautta?
Siihen on syynsä, että hyvin monet meistä ovat kokeneet oppaidemme "hylänneen". Meidän on aika astua omaan mestaruuteemme, omaan viisauteemme ja auktoriteettiimme. Olemme olleet riippuvaisia oppaitamme, opettajistamme/guruistamme ja/tai enkeleistä, että he kertovat meille, mitä tehdä ja miten olla. Meidän on aika tulla opettajiksi ja oppaiksi. Kun siirrymme tämän siirtymän läpi, pystymme yhdistymään paremmin sisäiseen opastukseemme. Tämä osanne ei koskaan anna pelkoon perustuvaa informaatiota, koska se tietää, että onnistumisenne on taattu. Ei ole mitään "väärää" asiaa, minkä voi tehdä ja mikä pilaa mahdollisuudet mennä eteenpäin uuden maapallon kanssa.
Ja myös kanavoinnin luonne on muuttunut. Ennen oli niin, että henkilö poistuisi melko lailla (menee transsiin) ja antaisi toisen, oletettavasti viisaamman, ei-ruumiillistuneen olennon puhua kauttaan. Paremmin viime aikoina aloimme tehdä tietoista kanavointia, kun henkilö on edelleen läsnä, mutta antaa toiselle olennolle pääkontrollin kommunikoinnista.
Itselläni ja monilla muilla tuntemillani kanavilla tämä on taas muuttunut. Ainoastaan jokin parempi ja viisaampi olento ei puhu. Kyse on enemmän monien olentojen yhdistelmästä, mukaan luettuna kanava, jokaisen osallistujan suurempi itse sekä jokainen, joka on kutsuttu mukaan näkymättömistä ulottuvuuksista. (Nautin Saint Germainista, Kuthumista, Ahrazusta/Osiriksesta ja Isiksestä, koska he ovat kaikki kokeneet elämää maapelissä. He todella tajuavat, millaista se on.) Annan ikään kuin äänen ihmisten ja ihmiskokemuksen viisaudelle.
Viimeaikainen intensiivinen energia antaa meille tilaisuuden päästää irti kaikesta huolesta - mielen verbaalista rupattelusta ja tunnekiinnikkeistä. Ilman tätä häiritsevää ääntä voimme tulla tietoiseksi juuri heränneistä aisteistamme. (Lopettaa huultemme liikuttaminen niin paljon, että aivomme voivat alkaa toimia.)
Tutkin erään asiakkaan kanssa mennyttä elämää hiljattain. Tämä elämä tapahtui tuhansia vuosia sitten Mesopotamiassa Eufrat-joen varrella. Vaikka elämä oli hyvin yksinkertaista (ei televisiota, autoja, internetiä jne.), se oli rikasta, koska ihmisillä oli paljon enemmän aisteja kuin nyt. He pystyivät kuulemaan puiden laulun ja tuntemaan ilon ja vapauden lintujen lentäessä pään yli. Joki puhui heidän kanssaan sekä maa. Maailma oli elävä ja kommunikoi heidän kanssaan tavoilla, joita emme ole kokeneet pitkään aikaan. Kun katsoin yhteiskuntaamme tuon muinaisajan ihmisen näkökulmasta, olin kauhuissani. Rakennuksemme ovat kuollutta betonia ja rautaa, eivät elävää kiveä tai puuta. Meitä pommittaa jatkuvasti merkityksetön melu hyvin monilla tasoilla. Ajattelemme, että yltäkylläisyys merkitsee suuren asiamäärän saamista ja tarvitsemme noita asioita, koska emme havaitse elämän rikkautta ympärillämme.
Kaikella on tietoisuus, minkä voimme havaita. Ota hetki tunteaksesi sen tuolin tai muun tietoisuus, millä istut. Kun seuraavan kerran saat tilaisuuden olla luonnossa, ole hyvin hiljaa ja avaa hienoaistisi. Voitko kuulla musiikkia? Voitko havaita elämän mallit ympärilläsi? Herää sille aidolle rikkaudelle ja yltäkylläisyydelle, mitä on sisälläsi ja ympärilläsi. Tämä tuo sinulle rauhaa ja tyydytystä stressin ja muutoksen aikoina.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Sarah Biermann (www.limitless-one.com)
1.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Minun ei tarvitse kertoa teille, että viime aikoina on ollut melko intensiivistä!
Tässä on lyhyt listaus joistain kosmisista tapahtumista:
1.6. - auringonpimennys Kaksosissa
7.6. - suuri auringonpurkaus
13.6. - Saturnus lakkaa perääntymästä Vaa'assa
15.6. - täysikuun pimennys Jousimiehessä
21.6. - päivänseisaus
21.6. - kohtuullinen auringonpurkaus joka kohdistui lähes suoraan maapalloon
1.7. - auringonpimennys Ravussa
Pimennykset tuovat muutosta ja muutos voi olla pelottavaa. Ajattelimme, että meillä on jokin suunnitelma tulevaisuuden varalle, ja tuo suunnitelma tuhoutui! Ja esimerkki tästä perheessäni on se, mitä tapahtui pojalleni. Hän suunnitteli olla tänä kesänä hengenpelastajana yhteisön altaalla, säästää rahaa ja matkustaa syksyllä Ecuadoriin. Mutta high schoolin loppumista edeltävänä päivänä hän katkasi kätensä. Se muutti kaiken. Tunnen monta ihmistä, jotka ajattelivat, että heillä oli suunnitelma tai ajatus siitä, että he saisivat jotain tai jonkun, ja asiat muuttuivat. Kuka tietää, mitä seuraavaksi tulee? Ja niitä ihmisiä jotka elävät tällä planeetalla vanhassa energiassa, kauhistuttaa muutos. He haluavat asioiden pysyvän, niin kuin ne ovat "aina" olleet. Jollekin tämä merkitsee vain, ettei heidän tarvitse ottaa mitään vastuuta asioista, ja toisille se merkitsee pysymistä vallassa.
Kollektiivikentässä on tällä hetkellä paljon vapaasti leijuvaa ahdistusta. Jos sinulla siis on ollut tunteita, erityisesti ahdistusta (pelko) ja "ei riittävän hyvä" -tunnetta (häpeä), siihen on syynsä. Tämä intensiivinen jakso pakottaa meidät kaivautumaan tunnekellariin, minne ruumiit (vanhat loukkaukset ja salaisuudet) on haudattu. On helppoa jäädä kiinni tunneintensiivisyyteen, sortua vihaan, häpeään ja pelkoon tai osallistua taas kerran draamaan. Mutta on myös mahdollisuus päästää irti siitä kokonaan. Kyse on antautumisesta - taas kerran. Antautuminen ei merkitse häviämistä/menettämistä, se merkitsee irtipäästämistä. Näiden kahden välillä on suuri ero, vaikka usein pidämme niitä samana asiana.
Antautuminen
Historiallisesti näemme kuvan antautujasta kuninkaana, joka häviää taistelun ja menettää itsenäisyytensä. Se oli perimmäistä nöyryytystä ja epäonnistumista. Useimmat meistä tuntevat näin antautumisen. Antautuminen ei merkitse, että luovutte itsenäisyydestänne. Se merkitsee, että luovutte kiinnikkeistä asioihin, joiden oletetaan olevan hyvin tärkeitä vanhan todellisuuden näkökulmasta, ja elätte elämäänne omaan auktoriteettiinne perustuen. Lakkaatte elämästä vanhan todellisuuden säännöillä (eivät ne todellisuudessa toimi teillä kuitenkaan) ja lakkaatte välittämästä siitä, mitä "ne" ajattelevat.
Monet teistä ovat kuulleet minun puhuvan välittämisestä ja huolehtimisesta aiemmin. Sanojen yleismerkitys voi muuttua ajan kuluessa, mutta ne sisältävät edelleen aiemman merkityksen energiaa. Voitte löytää sanoja, joista olen kirjoittanut, blogisarjassani "Playing with Language".
Luulemme, että jostain tai jostakusta välittäminen/huolehtiminen merkitsee, että rakastamme häntä, mutta se on oikeastaan tunneloukku. Se saa ottamaan itsellenne hänen taakkansa. Sana "välittää/huolehtia" (care) tulee vanhasta englanninkielestä - caru, cearu, mikä merkitsee surua, ahdistusta, murhetta. Oletteko kuulleet fraasin: "Minulla ei ole huolta maailmassa"?
Tässä on muutamia tuon sanan määritelmiä omasta sanakirjastani:
1. kuormitettu mielentila, kuten raskaista vastuista syntyvä; huolehtiminen
2. mielen kärsiminen; murhe
3. huolen, huomion tai huolenpidon kohde tai lähde: työssäkäyvän vanhemman monet huolet
Ei kuulosta rakkaudelta minusta!
Oletteko panneet merkille, että useimmat ihmiset haluavat kerätä kaikkia juttuja? He todella välittävät siitä, mitä tapahtuu, ja haluavat puhua ja puhua siitä kaikesta. "Linnunradan käsikirja liftareille" -elokuvassa muukalainen joka oli juuttunut tänne maan päälle, yritti tajuta, miksi ihmiset puhuivat koko ajan säästä ja muista toistuvista ja banaaleista aiheista. Hänen ensimmäinen teoriansa oli, että jos emme liikuttaisi huuliamme, ne tarttuisivat yhteen. Myöhemmin hän teoretisoi, että jos emme puhuisi jatkuvasti niin paljon, niin aivomme alkaisivat toimia. Olen samaa mieltä!
Täytämme aivomme hyödyttömillä ja toistuvilla ajatuksilla ja huolilla. Me vanhemmat sielut käytämme valtavasti aikaa ja energiaa itsemme työstämiseen. Yritämme jatkuvasti tajuta, mikä saa toiset ihmiset käyttäytymään tavalla, miten he toimivat. Hermoilemme siitä, mitä toiset ajattelevat meistä. Emme halua näyttää huonolta emmekä tietenkään halua, että meidät nähdään ei-välittävinä!
Kannustan sinua sanomaan: "En välitä". Pane merkille, mitä se tuo esiin sinussa. Joidenkin ihmisen on lähes mahdotonta edes ajatella ei-välittämistä. Muista, ettei se oikeasti merkitse, että olet ei-rakastava. Se merkitsee todellisuudessa, että päästät irti etkä jää kiinni tunnedraamaan.
Tällä hetkellä tapahtuu paljon asioita, joita emme voi kontrolloida. Planeetta käy läpi valtavaa ja ennenkuulumatonta transformaatiota. Emme oikeastaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, koska tämä on täysin uusi kokemus. Jokaisessa inkarnaatiossa minkä olette eläneet, oli elämänsuunnitelma. Tämän elämän alussa teillä oli elämänsuunnitelma. Suurin osa siitä liittyi palvelusopimuksiin ja hullun ja negatiivisen roskan ottamiseen itsellenne toimimattomalta perheeltänne ja noiden tunteiden ja uskomusten puhdistamiseen (parantaen itsenne). Mutta nyt kun olemme vaihtaneet T-raiteelle (transformaatio), meillä ei ole suunnitelmaa. Eikä meidän tarvitse jatkaa vanhoja palvelusopimuksia. Ei ole meidän tehtävämme yrittää saada toisia ihmisiä tekemään sitä, minkä luulee olevan parasta heille. Eikä voi tietenkään saada heitä muuttumaan.
Mikä prosessiosuus energiastanne menee yritykseen hallita toisia? Miten paljon energiaa haaskaatte yrittäen korjata jotain, mihin teillä ei oikeasti ole mitään hallintaa?
Totuus on, että emme voi epäonnistua. Puksutamme T-raidetta pitkin. Ei voi tyriä sitä. Ei ole mitään virhettä, minkä tehdessä heitetään ulos junasta. Ei voi hävitä maapeliä.
Maapeli
Muutama vuosi sitten huolehdin tulevaisuudesta. Minulla oli joitain kokemuksia suuresta laajentumisesta ja rauhasta ja sitten joskus minusta ei tuntunut kovin hyvältä. Kysyin St. Germainilta siitä: "Luisunko taaksepäin? Onko mahdollista, etten selviä uuteen todellisuuteen?" Hän näytti minulle kuvan pelilaudasta, joka muistutti paljon peliä nimeltään "Liukumäet ja tikapuut". Kun kulkee lautaa pitkin, niin arpakuutiota heitettäessä on mahdollista osua tikapuihin ja kiivetä ylöspäin, hypäten muutamien tai monien kohtien yli. On myös mahdollista osua liukumäkeen ja luistaa takaisin alas. Olin huolissani, että osuisin liukumäkeen ja päätyisin taas takaisin alkuun.
Mutta maapelilauta eroaa "Liukumäistä ja tikapuista", koska pelin lopussa on vuori. St. Germain kertoi minulle, että kun on päässyt vuorelle, niin ei ole enää liukumäkiä. Ei ole mahdollista, että luiskahdamme takaisin pelilaudan tasaiselle alueelle. Jatkamme vuoripolun kiipeämistä, kunnes olemme maapelin lopussa, vuoren huipulla. Meillä on suuri kuva koko pelistä ja kokemuksista, joita tulee sen pelaamisesta.
Olemme pelaajia tässä maapelissä. Olemme niitä, jotka ovat kokeneet, millaista täällä on elää, saada keho ja kaikki sen myötä tulevat haasteet. Olemme nyt mestareita.
Enkeliperheet
Ihmiset ovat enkeliperheiden jäseniä. Silloin kun päätimme osallistua maapeliin, osa enkeliperheestämme jäi pois pelistä ylläpitämään energiatasapainoa, auttaen meitä muistamaan, mistä tulimme. Toinen puolikas, me, liityimme mukaan reinkarnaatiokiertoon ja menimme maapelin tuon ajan uuteen todellisuuteen. Nyt meistä on tullut tämän pelin mestareita.
Kun ne enkelit jotka jäivät pelin ulkopuolelle, kapuavat päästäkseen itse peliin, me olemme oppaita ja opettajia, jotka auttavat heitä tämän kokemuksen läpi.
Kuvitelkaa lentäjä, joka on lentänyt Intian yli monta, monta kertaa, muttei ole koskaan laskeutunut sinne. Kysyisittekö häneltä, miten tehdään matkajärjestelyt laskeutumiseksi? Olisitteko riippuvainen hänen tiedoistaan, mitkä ravintolat ovat parhaita? Vai luottaisitteko sen sijaan johonkin paikalliseen, joka on asunut Intiassa koko elämänsä (ja luultavasti monta, monta elämää) ja joka on kehittänyt paikallistietoa ja -viisautta?
Siihen on syynsä, että hyvin monet meistä ovat kokeneet oppaidemme "hylänneen". Meidän on aika astua omaan mestaruuteemme, omaan viisauteemme ja auktoriteettiimme. Olemme olleet riippuvaisia oppaitamme, opettajistamme/guruistamme ja/tai enkeleistä, että he kertovat meille, mitä tehdä ja miten olla. Meidän on aika tulla opettajiksi ja oppaiksi. Kun siirrymme tämän siirtymän läpi, pystymme yhdistymään paremmin sisäiseen opastukseemme. Tämä osanne ei koskaan anna pelkoon perustuvaa informaatiota, koska se tietää, että onnistumisenne on taattu. Ei ole mitään "väärää" asiaa, minkä voi tehdä ja mikä pilaa mahdollisuudet mennä eteenpäin uuden maapallon kanssa.
Ja myös kanavoinnin luonne on muuttunut. Ennen oli niin, että henkilö poistuisi melko lailla (menee transsiin) ja antaisi toisen, oletettavasti viisaamman, ei-ruumiillistuneen olennon puhua kauttaan. Paremmin viime aikoina aloimme tehdä tietoista kanavointia, kun henkilö on edelleen läsnä, mutta antaa toiselle olennolle pääkontrollin kommunikoinnista.
Itselläni ja monilla muilla tuntemillani kanavilla tämä on taas muuttunut. Ainoastaan jokin parempi ja viisaampi olento ei puhu. Kyse on enemmän monien olentojen yhdistelmästä, mukaan luettuna kanava, jokaisen osallistujan suurempi itse sekä jokainen, joka on kutsuttu mukaan näkymättömistä ulottuvuuksista. (Nautin Saint Germainista, Kuthumista, Ahrazusta/Osiriksesta ja Isiksestä, koska he ovat kaikki kokeneet elämää maapelissä. He todella tajuavat, millaista se on.) Annan ikään kuin äänen ihmisten ja ihmiskokemuksen viisaudelle.
Viimeaikainen intensiivinen energia antaa meille tilaisuuden päästää irti kaikesta huolesta - mielen verbaalista rupattelusta ja tunnekiinnikkeistä. Ilman tätä häiritsevää ääntä voimme tulla tietoiseksi juuri heränneistä aisteistamme. (Lopettaa huultemme liikuttaminen niin paljon, että aivomme voivat alkaa toimia.)
Tutkin erään asiakkaan kanssa mennyttä elämää hiljattain. Tämä elämä tapahtui tuhansia vuosia sitten Mesopotamiassa Eufrat-joen varrella. Vaikka elämä oli hyvin yksinkertaista (ei televisiota, autoja, internetiä jne.), se oli rikasta, koska ihmisillä oli paljon enemmän aisteja kuin nyt. He pystyivät kuulemaan puiden laulun ja tuntemaan ilon ja vapauden lintujen lentäessä pään yli. Joki puhui heidän kanssaan sekä maa. Maailma oli elävä ja kommunikoi heidän kanssaan tavoilla, joita emme ole kokeneet pitkään aikaan. Kun katsoin yhteiskuntaamme tuon muinaisajan ihmisen näkökulmasta, olin kauhuissani. Rakennuksemme ovat kuollutta betonia ja rautaa, eivät elävää kiveä tai puuta. Meitä pommittaa jatkuvasti merkityksetön melu hyvin monilla tasoilla. Ajattelemme, että yltäkylläisyys merkitsee suuren asiamäärän saamista ja tarvitsemme noita asioita, koska emme havaitse elämän rikkautta ympärillämme.
Kaikella on tietoisuus, minkä voimme havaita. Ota hetki tunteaksesi sen tuolin tai muun tietoisuus, millä istut. Kun seuraavan kerran saat tilaisuuden olla luonnossa, ole hyvin hiljaa ja avaa hienoaistisi. Voitko kuulla musiikkia? Voitko havaita elämän mallit ympärilläsi? Herää sille aidolle rikkaudelle ja yltäkylläisyydelle, mitä on sisälläsi ja ympärilläsi. Tämä tuo sinulle rauhaa ja tyydytystä stressin ja muutoksen aikoina.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.