LUPAUS IHMISKUNNALLE
 
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
15.11.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tällaiset päivät osoittavat meille joitain asioita erittäin selvästi.
 
Voimme nähdä, että useimmat ihmiset reagoivat syvällä empatialla ja voimakkailla tunteilla kuullessaan traagisista tapahtumista. Tämä on ihmisyytemme kauneutta. Tunnemme surua siitä ajatuksesta, mitä toiset ovat käyneet läpi. Tunnemme pelkoa siitä ajatuksesta, että se tapahtuu meille tai rakkaillemme. Tunnemme vihaa siitä, että joku – kuka tahansa – luulee olevan ok riistää jonkun toisen hengen. Tunnemme yhteyttä niihin, joita emme tunne. Tunnemme ihmisyytemme tarkemmin näinä päivinä kuin muina tavanomaisempina päivinä.
 
Kun avaamme silmät, voimme myös nähdä, että valtavirtamedia on kuin tunnenukketeatterin esittäjä, joka täyttää meidät yhdellä traagisella tarinalla ja sivuuttaa muut aivan yhtä traagiset. Täyttää meidät tuosta tarinasta kirjoitetulla versiolla, joka on annettu kaikille merkittäville länsimaisille uutisverkostoille. Tämä ei ole salaliittoteoria, vaan fakta. Samat sanat, sama käsikirjoitus. Kuka sen on antanut ja mistä syystä? Nämä ovat kysymyksiä, jotka meidän kaikkien pitäisi esittää itsellemme.
 
Nämä käsikirjoitukset on täytetty tietyillä avainsanoilla. Muslimiampuja on aina jotenkin terroristi, kun taas valkoinen ampuja on jotenkin aina vain hullu. Poliitikot sulkevat rajoja ja toiset huutavat: "Katso, minähän sanoin niin, että meidän kaikkien pitäisi sulkea rajamme!" Välitön ilkeämielinen vihjaus on, että toiset ovat tuoneet tämän verenvuodatuksen maaperällemme ja näin meidän on parempi pitää toiset poissa, vaikka valtaosa pakolaisista on meidän kaltaisiamme tavallisia ihmisiä, jotka pakenevat sitä samaa terroria, josta heitä syytetään.
 
Sinusta ehkä tuntuu, että surun päivä ei ole oikea päivä puhua siitä synkästä maailmasta, jota valtavirtamedia ja maailmanpolitiikka on, mutta ne näkymättömät ihmiset joihin sattuu ja jotka surevat samanlaisia menetyksiä muissa maissa, ne ihmiset joiden elämää kuormittaa nyt syrjivät vastoinkäymiset, saattavat olla eri mieltä.
 
Tänään on päivä surra. On päivä rukoilla. On päivä seistä solidaarisesti kaikkien niiden ihmisten kanssa ympäri maailmaa, joita on satuttanut tai tappanut toisten halpamaiset teot. On myös päivä ajatella syvemmin. Kyseenalaistaa lisää. Kuka on oikeasti näiden tekojen takana? Onko meille kerrottu tarina totta vai toimiiko tässä jokin tai joku muu? Tai ainakin pysähtyä, kun saa itsensä kiinni ratsastamasta median generoimalla meemiaallolla.
 
Tänään on päivä, jolloin ehkä uskaltaudut syvemmälle kaninkoloon ja jolloin kysyt ja löydät, kuka rahoittaa niin suurta tragediaa, jota näemme ympäri maailmaa, ja kouluttaa siihen. Joskus voi mennä vain tietyn matkan kaninkoloon ja sitten täytyy tulla pintaan joksikin aikaa saamaan helpotusta ja hengähdystauon. Joidenkin lahjana maailmalle on olla antamatta kaninkololle energiaa, samalla kun he levittävät hyvyyttä pinnalla mahdollisimman paljon. Meillä kaikilla on roolimme ja jokaista sydämen roolia tarvitaan kovasti nyt.
 
Tänään meillä on ehkä epätoivon päivä, mutta huomenna on taas noustava ylös. Se on ainoa tapa kunnioittaa kaikkia niitä, jotka ovat tarpeettomasti menettäneet henkensä – ei ainoastaan eilen, vaan kuluneella viikolla, kuluneena kuukautena, vuotena ja vuosikymmenenä – sille, mikä on suunniteltu tarkasti kallisarvoisen maapallomme kaninkoloissa.
 
Äänestän koko sydämestäni ihmiskunnan hyvyyden vallitsemisen puolesta. Niin pimeää kuin kaninkoloissa onkin, niin voimakas kuin agenda onkin levittää pimeyttä kalliin ihmiskuntamme keskuudessa, kaikki maailman pimeys ei voi sammuttaa niiden seitsemän miljardin ihmisen valomäärää, joista valtaosa haluaa samaa asiaa: rauhaa, hyvinvointia ja rakkautta rakkaidensa kanssa.
 
Ja haluaa näitä asioita tänään vielä enemmän kuin eilen.
 
Ja näin kollektiivivalomme kasvaa näiden tragedioiden keskellä.
 
Meidän velvollisuutemme ja vastuumme on pitää valomme vahvana, pitää sydämemme avoimena, nähdä se, mikä on vaikea nähdä, ja jatkaa eteenpäin, silloin kun kaikki näytetään menetetyn. Muistakaa sanonta: "Ennen aamunkoittoa on aina pimeintä" ja aamunkoittomme on kovasti myöhässä.
 
Teetkö lupauksen tänään? Kaikkien niiden kunniaksi, joiden hengen on ottanut tai joihin on vaikuttanut pimeyden monet lokerot, kaikkien niiden lasten ja lastenlasten ja sukupolvien kunniaksi, jotka perivät tämän planeetan kauan sen jälkeen, kun olemme lähteneet, jatkan valoni loistamista kirkkaana, pidän sydämeni avoimena ja teen sitä, mitä tulin tänne tekemään.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.