JUHLAT OVAT OHI
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
22.4.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tässä "sinä luot oman todellisuutesi" -ajattelutavan ajassa, tuosta käsityksestä puhutaan usein niin, kuin "sinä" olisi yksittäinen olento, joka pystytään lassoamaan kontrolliin muutamalla voimakkaalla ajatuksella ja positiivisella affirmaatiolla. Tosiasia on, että tämä "sinä" muodostuu lukemattomista aspekteista - tietoisista ja alitajuisista - joilla on myriadeja uskomuksia, tunteita, haluja ja pelkoja ja jotka ovat monissa ulottuvuuksissa. Tätä kaleidoskooppia mikä on "sinä", voidaan verrata laumaan villihevosia, jotka ihannetapauksessa menevät kaikki yhteen suuntaan, mutta useimmiten ne menevät eri suuntiin tai yrittävät mennä. Sen kaiken keskellä meillä on sielumme, kaunis hevonen jolla on selkeä visio siitä, mihin se haluaa mennä tässä elämässä - joskus sielu auttaa hevosten vetämisessä jonoon ja toisilla kerroilla hevoset vetävät ja puskevat sielua tai sivuuttavat sen täysin. Peräsimessä meillä on suurempi itsemme, joka pystyy näkemään, mitä edessämme on, jos jatkamme samaan suuntaan kulkemista.
Aika ajoin evoluutiomme kriittisinä aikoina sielu on pukittanut ja vaatinut hevosten huomion tai suurempi itsemme otti hevoset ohjaksiin, jos ne kaarsivat liian kauas kurssista. Kuitenkin enimmäkseen, viime aikoihin saakka, meillä on ollut tavallaan vapaa tahto, jolloin kaikki nämä hevoset voivat tehdä, mitä halusivat. Se oli kaikki osa suurempaa oppimiskokemustamme.
Juhlat ovat ohi tällä vapaan tahdon hevoslaumalla. Sielumme ottaa johdon ja korkeampi itsemme huutaa ohjeita kuin pitkän maratonkilpailun loppukirissä.
Vapaan tahdon hevoslaumaamme (mukaan luettuna egomme, erilaiset unelmamme, haavamme jne.) heitellään edes takaisin kaikilla korkeammilla energiavärähtelyillä, auringonpurkauksilla, pimennyksillä, kardinaaliristeillä ja kaikilla mahdollisilla ammuksilla, joita universumilla on käytettävissä. Saamani kuva on kohtaus Forrest Gumpista, missä luutnantti Dan istuu katkarapualuksen kannella kaatosateessa myrskyn raivotessa - ukkosta, salamointia, myrskyävää merta - ja hän huutaa: "Anna tulla! Sanotko tätä myrskyksi? On näytön paikka! Sinä ja minä!" Suoraan loppuun, yritämme pitää kiinni harhasta, missä olemme kontrollissa, oivaltamatta täysin sitä valtavuutta, kuka oikeasti olemme.
Seuraavana aamuna meri on tyyni. Luutnantti Dan istuu aluksen laidalla näyttäen muuttuneelta, viha on poissa. Hän sanoo Forrestille: "En koskaan kiittänyt sinua henkeni pelastamisesta." Ja hän putoaa laidan yli uimaan. Forrestin havainto on: "Luulen, että hän teki rauhan Jumalansa kanssa."
Kun sielumme ottaa ohjat ja suurempi itsemme laskeutuu meihin ja kutsuu meitä ruumiillistamaan sen, kuka oikeasti olemme - kuten meitä kutsutaan nyt - se voi tuntua myrskyltä. Se voi tuntua siltä, että jokin jumalainen voima työntää ja vetää meitä. Tämä jumalainen voima on SINÄ, aito sinä, suurempi sinä, sinun sielu, mikä kutsuu sinua takaisin harmoniaan sinun kanssa.
Voimme taistella Itseämme ja sieluamme vastaan kaikin tavoin, mutta lopussa olemme melko mustelmilla. Niiden maasto ei ole myöskään huviretkeä toisinaan, mutta aivan kuten luutnantti Danilla myrsky-yön jälkeen, tulee uusi päivä ja uudessa antautuneessa ja nöyrtyneessä tilassamme voimme nähdä, että sielumme ja Itsemme on työskennellyt koko ajan meidän puolestamme eikä meitä vastaan. Sieltä voimme löytää rauhamme.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.