HomeViestejäMuita kirjoittajia9.8.2013 - Laura Bruno - Lääkinnällisiä intuitiivisia ajatuksia hampaista

9.8.2013 - Laura Bruno - Lääkinnällisiä intuitiivisia ajatuksia hampaista

LÄÄKINNÄLLISIÄ INTUITIIVISIA AJATUKSIA HAMPAISTA
 
Kirjoittanut Laura Bruno (laurabruno.wordpress.com )
9.8.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Kirjoitan tätä artikkelia osana omaa aivoriihtäni. Kuulen kuitenkin monista asiakkaista, jotka kärsivät tulehtuneiden juurikanavien, implanttihylkimisen, hammaspaiseiden ja toistuvien reikien aiheuttamista tahattomista sivuvaikutuksista. Hampaat näyttävät olevan iso ongelma näinä päivinä ja borrelioosin, aivovamman, ruuansulatusoireiden ja kroonisen väsymysoireyhtymän lisäksi hampaat ovat esillä lääkinnällisten intuitiivisten sessioiden aiheissa. Olen itse leikitellyt mahdollisesti "välttämättömällä" juurihoidolla aivan liian pitkään, joten ennen kuin luovun hampaasta, ajattelin käyttää intuitiivisia lahjojani itseni auttamiseen. Mutta koska hammasongelmat ovat hyvin yleisiä, miksi en jakaisi tätä informaatiota? Kenties näin saan loppuun aivoriiheni muiden asioiden tekemisen sijasta.
 
Silloin kun arvioidaan jonkin fyysisen vaivan metafyysisiä syitä, kannattaa tavallisesti tarkastella kaikkia ilmiselviä vertauskuvia tai kliseitä. Jos jokin metafyysinen syy tulee kehoon saakka kipuna, se merkitsee, että meiltä on mennyt ohi tai olemme olleet piittaamatta hienovaraisista merkeistä ja päätöskohdista ennen tätä tilannetta. Todennäköistä on, ettei keho teeskentele. Usein ilmiselvimmät viestit ovat oikea viesti tai ainakin se laittaa meidät oikeille jäljille. Tätä artikkelia varten kerron asioita, vaikkeivät ne näytä soveltuvan minuun. Tämä on aivoriihi ja se mikä ei sovi minuun, voi olla oikea jollekin toiselle.
 
Ensimmäinen hammasvertauskuvan muistan kuulleeni Van-isoäidiltäni, naiselta joka hilpeästi väitti: "Ateria ei ole ateria ilman jälkiruokaa." Van-isöäiti eli iloisesti 101-vuotiaaksi ja voitaisiin väittää, että hän päätti kuolla vain, koska hoitokoti vaati häntä juomaan ällöttäviä proteiinipirtelöitä. Siihen saakka kunnes hän ei enää voinut syödä makeitaan - vaikka yhdellä jäljellä olevalla hampaalla - hän nautti romanttisista kirjoista ja bridgestä. Van-isoäiti tiesi, mistä hän piti, ja kieltäytyi siitä, mistä hän ei pitänyt. Hänen ensisijainen tapansa kertoa, ettei hän pitänyt jostain, oli mumista matalalla äänellä: "Ottaisin mieluummin juurihoidon."
 
Toinen varhainen hammasvertaus tuli isältäni, joka kuvasi minun jääräpäistä luonnettani sanoen: "On kuin hammasta kiskoisi", tavallisesti viitaten siihen, että minut saataisiin lukemaan kammottavia klassikkoja. Pidin enemmän Nancy Drewistä, Agatha Christiestä ja Boxcar Children -kirjoista. Mysteereistä! Tai eeppistä tarinoista, jotka kertoivat vahvoista naisista. Vaikka englanninkielestä tuli lopulta pääaineeni ja ahmin klassista kirjallisuutta, lapsena tiesin, mistä pidin, ja luin sitä. Ja vain sitä. Luin niin paljon, että sisareni vitsaili toisen etunimeni olevan "page" (sivu) eikä Paige, ja viimeisteli tämän pienellä lukutoukka-sormieleellä. Tapasin yhden naapurimme myöhemmin ja hän sanoi: "Aivan! Olit se tyttö, joka istui aina nurmikolla lukemassa." Olin kyltymätön lukija lapsena, mutta kukaan ei saanut minua houkuteltua lukemaan mitään, mitä en halunnut tietää.
 
Kumpikin hammasvertaus näyttää käsittelevän mieltymyksiä - iloa niiden nauttimisesta ja tuskaa niiden sivuuttamisesta järjen, koulutuksen, käytännöllisyyden tai yhteiskunnallisen tavan vuoksi. Isoäidilläni ja minulla oli voimakas kyky "purra hammasta ja kestää", silloin kun asiat eivät menneet mielemme mukaisesti, mutta tuo tuska viiltää syvältä. Jaoin isoäidin kanssa myös kyvyn "purra hammasta ja saada tehtyä", siinä määrin että hammas on toisinaan lohjennut yöllisessä hampaiden puremisessa ennen stressaavia tilanteita. Isoäidin hautajaisissa useampi ihminen kommentoi hänen vahvoja leukojaan. Näimme hänen tavallisesti hymyilevän, mutta hänen leukansa oli silloin puristettu yhteen ja ne olivat suorastaan mahtavat. Ihmiset uskoivat hänen jääräpäisyytensä varmistaneen pitkän elämän ja jatkuvan innostuksen siitä huolimatta, ettei hän pystynyt vuosiin puhumaan tai kävelemään monien aivohalvausten ja niveltulehduksen vuoksi.
 
Jos katsotaan Louise Hayn kirjaa "Heal Your Body", hampaat edustavat päätöksiä tai pitkäaikaista päättämättömyyttä, kyvyttömyyttä hajottaa asioita analysointia ja päätöksiä varten. Juurikanava merkitsee: en voi purra mitään enää, ydinuskomukset tuhoutuvat. Paise: ajatukset loukkauksista, laiminlyönneistä ja kostosta. Minulla on ollut asiakkaita, joilla hampaat edustivat haavoittuvuutta, rakenteita ja henkilökohtaista voimaa. Kannattaa myös huomata, että jokaisen hampaan läpi kulkee meridiaani, joten tietty hammas liittyy tuohon meridiaaniin liittyviin ongelmiin. Löydät makeen hammasmeridiaanikartan täältä www.oasisadvancedwellness.com/tools/tooth-chart.html. Jokaisen hampaan kohdalla ilmestyy kartta vastaavista elimistä ja positiivisista/tasapainoisista tai negatiivisista tunteista.
 
Kun ottaa huomioon kaiken, mitä maailmassamme tapahtuu tänä päivänä - useimpien merkittävien yhteiskunnallisten, poliittisten, taloudellisten ja ekologisten rakenteiden epäonnistuminen, tunne lisääntyvästä alttiudesta fasistiseen poliisivaltioon, yritykset jotka ovat vakaasti päättäneet kertoa meidän haluavan asioita, joita useimmat heränneet ihmiset eivät oikeasti todellakaan halua - ei ole mikään ihme, että kuulen monien ihmisten hammasongelmista. Vaihtelevassa määrin näytämme nähneen kaikkien vanhojen rakenteiden kangastuksen läpi, emme kuitenkaan vielä täysin ilmennä/ruumiillista uutta.
 
Tämän lisäksi monet valotyöntekijät, parantajat ja tiennäyttäjät tuntevat valuttavansa itseään uuteen tukeakseen muuta yhteiskuntaa, mikä vasta nyt alkaa räpytellä silmiään huteralle tietoisuudelle siitä, ettei jokin ole kenties niin todellista, kuin on luultu. Edelleen laajasti nukkuessaan, suurin osa yhteiskunnasta jatkaa sen vakuuttamista itselleen, että todellinen on unta, kun taas matriisi on valvetodellisuutta. Loppuunkulumista ja mineraalien vähentymistä ilmenee usein, silloin kun olemme antaneet, antaneet, antaneet enemmän, kuin saamme. Monet hammas-, luu- ja krooniset väsymysongelmat heijastavat tätä epätasapainoa. Tämän päivän intensiivisessä muutoksessa voi näyttää siltä, että meillä on eksponentiaalisesti enemmän asioita tehtävänä ja vähemmän aikaa itsensä ravitsemiseen. Kuitenkin muutos alkaa sisältä. Jos emme ravitse itseämme riittävästi (fyysisesti, mentaalisesti, tunteellisesti ja henkisesti), miten meillä on energiaa ja sisua jatkaa toisten tukemista?
 
Kun ihmiset soittavat minulle hammas- tai hormoniongelmissa, viime aikoina yleinen teema on ollut aina tarve olla todella rehellinen itsellemme ns. mieltymyksissämme. Monet ihmiset - myös minä - haluavat niin paljon nähdä positiivisia muutoksia maailmassamme, että joskus venymme yli omien rajojemme ja mieltymystemme. "Haukkaamme enemmän, kuin jaksamme niellä", "puremme hammasta ja saamme tehtyä", silloinkin kun tuo velvollisuus on oikeutetusti toisten ihmisten käsissä. Jokin sellainen mitä Bruce Lipton kutsuu "biologiseksi pakoksi", näyttää vaikuttavan meillä monilla. Myös aiemmin rennosti ottaneista tai "elä ja anna elää" -ihmisistä on vaikeampaa pysyä hiljaa ja passiivisena. Toisaalta se on upeaa! Meillä on lisääntyvä määrä ihmisiä, jotka kuvittelevat positiivisempaa aikaa ja maailmaa ja ottavat askelia sitä kohti.
 
Toisaalta meidän täytyy tehdä päätöksiä eikä meistä aina tunnu, että meillä on riittävästi aikaa kerätä kaikkea informaatiota ja kaikkia taitoja, joita tarvitsemme sellaisten elämää muuttavien valintojen tekemiseen. Yhteiskuntana olemme antaneet vanhojen loukkausten jäytää ennakkoluuloina sekä uskonnollisena, poliittisena ja luokkajakautumisena ja sivuuttaneet aggressiiviset tulehdukset pankki- ja poliittisessa järjestelmässämme joko turruttaen itsemme kivulle tai toivoen, että joku muu korjaa ongelman ilman puuttumistamme siihen. Paitsi, että nyt tunnemme pistävää paisekipua. Tunnistamme, että joillain ns. johtajilla "on enemmän kanttia (=hermoa) kuin tulehtuneessa hampaassa". Jotkut meistä ottaisivat mieluummin juurihoidon kuin osallistuisivat tilanteeseen, kun taas toiset oivaltavat "hampaattoman" oikeusjärjestelmän ja puolustuksen haavoittuvuuden. Enimmäkseen vain vampyyreillä näyttää olevan paljon "hammasta" nykyään.
 
Yhteistyökirjassaan "Active Hope: How to Face the Mess We're In Without Going Crazy" Joanna Macy kutsuu aikaamme "suureksi käänteeksi". Buddhalaisena hän painottaa kiintymättömyyttä - emme tiedä ponnistelujemme perimmäistä lopputulosta. Mutta hän tunnistaa myös toivon merkityksen sekä motivoijana ylivoimaisten haasteiden kohdatessa sekä keinona kohdata pelko ja epätoivo. Aivan kuten meridiaanit kulkevat jokaisen hampaan läpi, jokainen yksilö on yhteydessä koko universumiin. Ihmisinä teemme hyvin kirjaimellisesti siltaa taivaan ja maan välille. Henkimaailma tarvitsee fyysisiä olentoja, joiden kautta toimia. Maa tarvitsee inspiroitua toimintaa ja asukkaita, jotka elävät sydämestä. Mitä enemmän me kukin viritymme omiin mieltymyksiimme, sielumme syvimpiin kaipauksiin, sitä enemmän huomaamme joko "haukkaavamme" elämää tai kärsivämme sen vaikutuksista, että yritämme "kirskuttaa" jonkin sellaisen läpi, mitä emme oikeasti halua.
 
Päätöksiä on tehtävä jollain tavalla. Kun kipu jatkuvasti leimahtaa, löydämmekö tapoja toteuttaa mieluisan todellisuutemme? Onko meillä rohkeutta seurata unelmaamme? Elää totuuttamme? Tulla ulos mistä tahansa kaapista - seksuaalinen, uskonnollinen tai muu? Yhdistyneessä maailmassa myös henkilökohtaiset, mikrokosmiset valinnat vaikuttavat makrokosmokseen. Aivan kuten pikkuruinen hampaan hermo voi ajaa meidät lähelle hulluutta, niin myös pieniltä näyttävistä päätöksistä tulevat pikkuruiset teot vaativat suurta huomiota. Älä koskaan väheksy pienten asioiden voimaa.
 
Kyllä! Kaikesta juuri jakamastani, viimeinen rivi erottuu joukosta itselleni: "älä koskaan väheksy pienten asioiden voimaa". Niin kuin kanarialinnut hiilikaivoksessa, hampaat ovat pieniä mutta paljonpuhuvia. Nämä kehomme pikkuruiset osat voivat antaa terävintä puolustusta, silloin kun mikään muu ei onnistu puolustamaan. Hampaat vastaavat luonnon kutsuun. Ne repivät rikki kauniilta näyttäviä osia ja tekevät niistä biologisesti käytettäviä. Ne eivät välitä, miltä ruoka näyttää. Ne välittävät ruuan antamista ravintoaineista. Tekeekö ruoka lisäyksen meihin (antaa mineraaleja) meihin vai perimmiltään kuluttaa meitä (hukkaa mineraaleja sokerisen ja tyhjän hötön kautta)? Hampailla on juuret ja joskus paikalliskipu johtaa muutoksiin, mitkä eivät ole toteutuneet millään muulla tavalla. Pienet päätökset, pienet teot - kuten ruuan pureskeleminen - rikkoo lopulta asiat pureskeltaviin osiin. Jujuna ei ole tunkea kaikkea kerralla, vaan pureskella ja valita. Valitse nyt viisaasti. Päätöksillä on merkitystä enemmän kuin koskaan nyt. Ja nyt. Ja nyt. Kiinnitä huomiota, arvioi ja kunnioita kaipauksia ja ravintoa - mitä tahansa nämä asiat merkitsevätkin sinulle tällä hetkellä.
 
Siunausta!
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >