HomeViestejäMuita kirjoittajia15.7.2011 - Sonia Barret - Arkkityyppisen todellisuuslaakson läpi kulkeminen

15.7.2011 - Sonia Barret - Arkkityyppisen todellisuuslaakson läpi kulkeminen

ARKKITYYPPISEN TODELLISUUSLAAKSON LÄPI KULKEMINEN

Kirjoittanut Sonia Barrett (www.spiritinform.com)
15.7.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Häiriötekijöitä/ajanvietettä on herpaantumatta, yksi toisensa jälkeen - peli on hypnoottista ja vangitsevaa. Vuoden 2011 alusta saakka mieli on ollut kiireinen erilaisten häiriötekijöiden kanssa - tsunamit, merirosvokidnappaukset, kuninkaalliset häät, Osama bin Ladn, Lindsay Lohan, Libya, säteilymyrkytys, Charlie Sheen, syöpä, kuolema, sairaus. Ei ole paljon tilaa prosessoida ajatuksia, joita sukeltelee todellisuuden pinnan alla. Tämä on paljon samanlaista kuin osallistuminen opastetulle kierrokselle ja oppaan tehtävänä on pitää innostuneena, koska hän haluaa varmistaa toimittavansa koko rahan edestä.

Hetken kuluttua matkustaja on väsynyt päivän tapahtumista, koska on paljon prosessoitavaa. Kuitenkin tietoisen kokemisemme osana on hyvin paljon rekisteröimättömiä tapahtumia. Projektiot pommittavat joka hetki mieltämme. Silloin pitäisi esittää kysymys, mitä ei nähty, kun päivän tapahtumat kulkivat eteenpäin peräkkäin. Näin useimmat kokevat elämää päivittäin suljettuna häiriötekijöiden kuplaan.

Sitä ei käsitetä, että olemme hyvin järjestetty ajatus(data)paketti, mitä sivilisaatioiden ja yhteiskuntien johtajat ja hallitsijat käyttävät jatkuvasti. Kamppailemme pysyäksemme kiinni tässä käsitteellisessä todellisuusohjelmassa. Kamppailemme pysyäksemme kiinni suunnitelmassa ja yhteiskunnallisissa, uskonnollisissa ja yritysleimoissa. Elämämme on arkkityyppistä ja tämän vuoksi elämme ennustettavuuden rajoissa. Olemme tulos kaikista edeltävistä sivilisaatioista, mikä on muotoiltu tämän päivän ihmistä edustavaan malliin. Evoluution merkityksen uudelleenmäärittely esittää tärkeää roolia, silloin kun pyrimme laajentamaan ymmärrystämme.

Olemmeko kehittyneitä, koska käytämme veistä, haarukkaa ja lautasta? Olemmeko kehittyneitä, koska emme metsästä ja tapa omaa ruokaamme? Olemmeko kehittyneitä, koska meillä on jokin henkinen tai uskonnollinen uskomus tai ohjelma? Olemmeko kehittyneitä, koska kanavoimme toisia olentoja? Olemmeko kehittyneitä, koska syömme raakaravintoa? Olemmeko kehittyneitä, koska käytämme vaatteita? Olemmeko kehittyneitä, koska käytämme luottokorttia tai meillä on rahaa? Olemmeko kehittyneitä, koska tuo sääntö sanoo meille niin? Mitä on evoluutio? Evoluutio määritellään kehitysprosessiksi. Kenties kyse on enemmän perushienostuneisuuden tunteesta, kun tutkimme aiempien kulttuurien edistysaskeleita, jotka ylittivät omamme. Yhteiskunnan päivänpolttavat aiheet ovat meille pakkomielle. Tämä toimii peittona pelollemme löytää tarkoituksemme teknologia. Meillä on ennakkoasenne kyvyssämme tutkia sitä mahdollisuusasteikkoa, miten tulimme olemaan (ihmismuodossa).

MATRIISISTA

Trinity: Tiedän, miksi olet täällä, Neo. Tiedän, mitä olet tehnyt … miksi tuskin nukut, miksi elät yksin ja miksi ilta toisensa jälkeen istut tietokoneellasi. Etsit häntä. Tiedän, koska etsin kerran itse samaa asiaa. Ja sitten hän löysi minut. Hän kertoi minulle, etten oikeasti etsinyt häntä. Etsin vastausta. Kysymys ajaa meitä, Neo. Kysymys toi sinut tänne. Tiedät kysymyksen, aivan kuin minäkin tiesin.

Neo: Mikä on Matriisi?

Trinity: Vastaus on tuolla jossain, Neo, ja se etsii sinua ja se löytää sinut, jos haluat sitä.

Kreikan mytologiassa Morpheus tunnetaan unelmien/unien jumalana. Ennen heräämistään Neo toimi uniloitsun alaisuudessa kuten useimmat. Hänen Morpheuksen etsintänsä oli symboli oivalluksesta, ettei hänen maailmansa ollut aivan sitä, mitä hänet oli johdatettu uskomaan. Näin on useimpien meidän osalta - on tunne, että elämä jonka näemme ja jota koemme, varjostaa jotenkin olemassaolon syvällisemmän mahdollisuuden.

Siis esitämmekö kysymyksiä? Ei vain yhtä kysymystä, vaan monia. Vain kysymykset vetävät meidät ulos arkkityyppisen todellisuuden vatsasta. Kyselypolkuumme soluttautuu lisää se ohjelmoitu todellisuusjärjestely, mikä on kudottuna mieleen. Sellaisten kysymysten esittämisestä jotka ylittävät nykyiset kollektiiviohjelmat, tulee koodi sen osamme avaamiseen, jota näytetään pidetyn panttivankina tai vankilassa.

Tässä polarisoituneessa todellisuudessa meille myydään pelkoa ja pinnallisuutta. Meitä kontrolloivat kummankin avulla hallitukset, yritykset, uskonnot, koulutus ja henkinen pinnallisuus sekä ihmispelin ulkopuoliset olennot. Meille kerrotaan: "Olet vaarassa, mutta älä huolestu, meillä on juuri se, mitä tarvitset." Ihmiset ovat hämmentyneitä siitä, mihin heidän pitäisi uskoa juoksennellessaan itsensä ulkopuolella - jos sellaista on kuin "ulkopuoli". He jäävät kiinni hologrammiprojektioon siitä, mitä näyttää olevan. Kaiser Permanenten (amerikkalainen hoitokonsortio) mainoslause sanoo: "Elämä on tuolla jossain, nouse ylös, mene sinne ja kukoista." Aivot voivat tulkita tämän lauseen useilla tavoilla. Meille muistutetaan, että elämä ei tapahdu sisällämme, vaan ulkopuolellamme. Matriisin kokeminen täysin vaatii, että uskomme kaiken olevan ulkopuolellamme.

Ulkoistamisajattelutavalla toimiminen on arkkityyppinen lähestymistapa ja välttämätön vastakaiku sitoutumiseksi täysin todellisuusmatriisiin. Pelaamme "holodekissä". Koko rakenne minkä määrittelemme universumiksemme ja aurinkokunnaksemme, on jatkuvasti muuttuva "holodekki" huolimatta kyvyttömyydestämme nähdä sen muuttumiskykyä. Tämän tiedemiehet ovat löytämässä. He ymmärtävät nyt, että todellisuus on hologrammi.

Tästä sana "holodekki" tulee (otettu Wikipediasta):

"Holodeck on simuloitu todellisuus, mikä sijaitsee tähtialuksilla ja tähtitukikohdissa fiktiivisessä Star Trek -universumissa. Star Trekin osa "The Practical Joker" muodosti perustan tälle ajatuksella 1970-luvulla kuvaamalla virkistyshuonetta, mikä kykeni hologrammisimulaatioihin. Holodeck nähtiin ensi kerran Star Trekin pilottijaksossa. Holodeck-käsite näytettiin ensimmäisen kerran ihmisille kohtaamisessa Xyrillan-rodun kanssa.

"Holodeckiä kuvataan suljettuna huoneena, missä esineitä ja ihmisiä simuloidaan yhdistämällä kopioitua ainetta, "traktorisäteitä" ja muotoiltuja voimakenttiä siihen, minne hologrammikuvia heijastetaan."

Tämän sanominen vain television viihdeohjelmaksi on myös rajojensa havaitsemista. Ihmismielen kaikkien tällaisten käsitteiden tutkiminen on tulosta yhdistymisestä todellisuusjärjestelyyn. Sitaatti Ray Bradburyltä, tieteistarinoiden kirjoittajalta: "Olemme voiman ja aineen ihme, joka tekee itsensä uudestaan mielikuvituksella ja tahdolla. Uskomatonta. Elämänvoima kokeilee muotoja. Sinä yhtä. Minä toista. Universumi on huutanut itsensä eloon. Olemme yksi huudoista."

Mikä on taikasana tai oivallus, mikä sallii meidän kokea tämän vaihtuvuuden? Se on kykymme kysyä! Mitä kysymyksiä esität? Kysymykset muodostuvat uteliaan mielemme syvyyden perusteella. Mistä olet utelias? Oletko utelias olemassaolostasi vai tästä yleiskokemuksesta, mitä kutsumme todellisuudeksi? Kokemustemme laajuus rajoittuu aina uteliaisuutemme ja kyselemisemme rajoihin. "Vain ne jotka ottavat riskin mennä liian pitkälle, voivat ylipäätään löytää, miten pitkälle voi mennä." - T.S. Eliot

Vaikka voisimmekin puolustautua avoimuutta ja tutkimista vastaan, meitä palvelisi tutkia niitä rajoja, joita ehkä on liittyen siihen laajuuteen, millä päätetään tutkia asioita. Mitä pelkäät syvemmälle menemisessä? Silloin kun tehdään lopullinen analyysi todellisuuden luonteesta, sellainen johtopäätös heijastaa rajoituksia. Silloin kun olemme sitoutuneet johonkin hengen tai mielen tai luomisen luonteeseen, se on vihje havaintoperustastamme. Rajoituksemme esittäytyvät näin meille ja tämän käsitettyämme tätä pitäisi tarkastella tilaisuutena mennä syvemmälle. Kaikessa mitä tiedemiehet, mutta myös syvemmän uteliaan luonteen omaavat löytävät, saamme kokea vielä yhden kulman luomisen/luomakunnan monista kasvoista. Alamme ehkä käsittää, ettei ole koskaan lopullista analyysiä.

Kulkiessamme arkkityyppisen todellisuuslaakson läpi meidän on pysyttävä tietoisena siitä, että uppoutuneena siihen täysin meidät rajataan näkemään elämämme kollektiivimallin suodattimen läpi. Sana "arkkityyppinen" ilmaisee kollektiivisen todellisuusmallin tyypillistä arkkitehtuuria tai suunnitelmaa. Tämän rakenteen kyseenalaistamisen aloittaminen alkaa muuttaa jatkuvasti tätä kollektiivista todellisuusmallia. Tunkematta kysymyksiä uskomusrakenteen kudokseen olemme sitoneet itsemme käytössä oleviin sääntöihin. Jatkamme todellisuuden uudelleenluomista vanhoista muistoista, joita kumpuaa kollektiivisesta datavirrasta sekä omasta ainutlaatuisesta datapankistamme. Merkittävä sitaatti elokuvasta Inception: älä koskaan luo uudestaan muististasi, kuvittele aina uusia paikkoja!

Toistemme analysointi suodattuu myös kollektiiviohjelmien läpi. Voidaksemme vertailla ja erottaa hyvän ja pahan, oikean ja väärän, rikkaan ja köyhän, miellä on oltava mittari, millä mitata ja tulkita tunteita ja tuntemuksia. Kollektiivitodellisuuden "yleisholodekki" on ohjelmoitu toimimaan tiettyjen periaatteiden mukaan. Me sitten reagoimme noihin periaatteisiin tunteillamme vetäen johtopäätöksiä toisistamme "elementtiympäristössämme". Epätyypillisyys tai toiminta hyväksyttävyyden ulkopuolella on hermostuttavaa useimmille ja meidän on oltava selkeä sen ymmärtämisessä, mitä tämä merkitsee. Hyväksyttävyyden ulkopuolella toimiminen ei merkitse, ettei voi työskennellä yritysympäristössä tai osallistua tämän todellisuuden joihinkin mekanismeihin. Kyse on sisäisestä siirtymästä eikä niinkään päivänpolttavasta lähestymistavasta, mikä vain kantaa vaikutelmaa vapaudesta. Työpaikkaa voidaan käyttää upeana "kuntosalina" omalle evoluutiolle, sillä siellä annetaan tilaisuus useita kertoja päivässä astua ulos sen pelistä.

Tämä vastaa transformoitumistamme matriisin hulluudessa. Raivaamme tietämme selviytymisohjelmasta huolimatta. Jokaisen hetken ja jokaisen kokemuksen tunnistamisesta tilaisuudeksi esteen sijasta voi tulla taikasauva. Hyppääminen tähän asenteeseen voi olla haastava juttu, erityisesti tämän käsityksen kokeilemisen alussa. Se on kuitenkin pääavain "holodekin" kanssa työskentelemiseen. Se sallii meidän kokea todellisuuden vaihtuvuuden, mikä on mahdollista kaikilla tasoilla. Meidän on muistettava, että kyse on vain kysymyksistä - kysymykset johtavat vastauksiin, mitkä voivat mahdollisesti johtaa meidät tyypillisen todellisuuslaakson läpi. Se on ajava voima, mikä vie meidät matkalle katsomaan, miten syvälle kaninkolo menee.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.

< PrevNext >