NOPEA JA HELPPO TAPA RAUHOITTUA
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
2.10.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun istuin tänä aamuna kirjoittamaan, sain järkyttävän puhelun, joka alkoi nostaa lisämunuaisteni kierroksia. Heti kun tunsin kortisolia virtaavan suonissani, vedin vaistomaisesti hitaasti syvään henkeä ja käytin tekniikkaa, jonka opin ystävältäni Russ Hudsonilta pitämään itseni rauhallisessa, hyödyllisessä tilassa.
Kun kuuntelin noita ahdistavia yksityiskohtia, yhdistyin aisteihini pysyäkseni läsnä, jotten nousisi hulluun junaan. Hullu juna on matka, jolle mieli lähtee, kun se alkaa kuvitella skenaarioita (usein pahimpia) stressaavien tapahtumien aikana. Sitten kun olet tuossa junassa, se kiihdyttää nopeasti, ja ennen kuin huomaatkaan, sydämesi syke nousee, hengityksestä tulee pinnallista ja sinusta tulee osa ongelmaa, ei ratkaisua.
Ennen tuota puhelua olin jo pakahtunut katseltuani vähän uutisia sydäntäsärkevistä tuhoista Floridassa, Putinin ydinsodan uhasta, ja poliittisesta draamasta matkalla välivaaleja kohti. Sosiaalisen median ja internet-uutisten aikakaudella maailma istuu kynnyksellämme ja levittää haasteensa jalkojemme juureen, ja on hankalaa tasapainottelua pysyä informoituna ja samaan aikaan poissa jyrkänteeltä.
Siltä varalta, että siitä on hyötyä (ja siitä todella on), ajattelin jakaa kanssasi sen, mitä Russ opetti minulle, koska käytän sitä koko ajan nyt siinä määrin, että siitä on tullut toinen luonto. Pidän sitä tulemisena kotiin itseeni, ja käytän aistejani sen tekemiseen. Näin se toimi tänä aamuna:
Heti kun sain tuon puhelun ja tunsin "trikkeröityväni", keskityin aisteihini. Tunsin pehmeän kankaan käsieni alla, kun ne lepäsivät tuolini käsinojilla. Tunsin pehmustetun tuolin kehoni alla, ja heilutin varpaita tunteakseni jalkani lattialla.
Kiinnitin tarkkaan huomiota, mitä edessäni oli (mitä pystyin näkemään). Katselin kissani vatsan nousevan ja laskevan, kun se nukkui sohvalla minua vastapäätä. Panin merkille saarnin oksien heiluvan tuulessa ikkunani ulkopuolella. Tutkin kuvioita kukkamatossa allani, etsien suosikkikohtiani.
Haistoin myös laventeliteen, jota oli vieressäni, ja läheisen patsulikynttilän myskintuoksun. Ja kuuntelin talon ulkoseinään kiinnitetyn lepakkopöntön nap-nap-naputusta, kun tuuli liikutti sitä rakennusta vasten.
Kaikki tämä tapahtui minuutissa tai parissa, ja se salli minun pysyä läsnä, keskittyneenä ja tyynenä, ja pystyin paremmin tukemaan omaistani, joka käsitteli ongelmaansa.
Elämässä on paljon tällä hetkellä. Luulen, että tunnet sen myös. Miten upeaa, että voimme käyttää aistejamme pysyäksemme läsnä. Anna tästä lähtien ahdistuksesi tai pakahtumisesi olla kutsu tulla kotiin itseesi. Ennen kuin huomaatkaan, siitä tulee vaistomaista myös sinulle.
Saadaksesi laajemman kontekstin tähän keskusteluun, kutsun sinut kuuntelemaan podcastini Tami Simonin kanssa SoundsTrue.comissa: Getting off the Crazy Train, Living a Soulful Life (= pääseminen pois hullusta junasta, sielukkaan elämän eläminen). Voit kuunnella sen täältä.
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.