SISARUUDEN ILOJA
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
17.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Perjantaina iltapäivällä kävin kotimme lähellä olevalla rannalla, uimassa naisten kanssa, jotka ovat rakastuneet kylmään veteen heittäytymiseen. Kutsumme itseämme Merenneidoiksi, ja tämä ryhmä jonka ovat synnyttäneet kaverini Libby ja hänen ystävänsä Arianne (intohimoinen "puutarhavalmentaja"), on alkanut tavata joka viikko (ja sen koko kasvaa). Kaikenmuotoisia, -kokoisia, -ikäisiä ja -taustaisia naisia tulee yhteen kuin villit ja pahankuriset tytöt, kohtaamaan pelkonsa ja paistattelemaan sisaruuden hehkussa.
Tapaamisemme oli tuulinen, mutta aurinko paistoi runsaasti. Kun kaivoin varpaani hiekkaan etsien lämpöä, katselin kaukana hyljeparvea, jolla oli omat seikkailunsa. Viileä tuuli toi muistoja alkuajoista, jolloin kohtasin jäätävän kylmän meren ja kyseenalaistin oman mielenterveyteni. Tänään muut jakoivat nuo vanhat tunteet. Kun naisia kerääntyi rantaviivaan, kuuntelin, kun pari sellaista jotka eivät olleet koskaan ennen tehneet sitä, puhuivat omasta pelostaan ja huolestaan.
Kun päättää tehdä jotain fyysisesti haastavaa, kuten hypätä kylmään veteen, se voi herättää alkukantaista paniikkia. On ikään kuin huumaavan cocktailin lumoissa, joka on sekoitettu pelosta, jännityksestä ja silkasta riemusta. Jos ei hallitse mieltään, tuntee houkutusta paeta. Mutta jos ohjaa ajatuksensa lempeästi kaiken sen hauskuuteen, alkaa kokea sähköistä elossa olemisen tunnetta.
Rakastan tuota elossa olemisen tunnetta.
Kun seisoimme esittelemässä itsemme toisillemme, me jotka olimme tehneet sitä jonkin aikaa, kannustimme uusia merenneitoja tekemään, mitä heidän tarvitsi tehdä, pitääkseen huolta itsestään. Tarjosimme pienen neuvon …
Voit hypätä veteen ja juosta suoraan pois.
Voit kävellä hitaasti ja hiljaa tai huutaa kurkku suorana.
Voit mennä veteen nilkkoja myöten tai sukeltaa.
Voit myös päättää jäädä rannalle katselemaan.
Mutta viimeinen vaihtoehto on vaikea. Todella vaikea. Koska sitä iloa jota tuntee säteilevän vedestä, on lähes mahdotonta vastustaa.
On suuri ilo katsella naisen haastavan itsensä tekemään jotain, mitä hän ei voinut kuvitella tekevänsä vielä muutama minuutti aiemmin. Ja on todella mahtavaa kuulla muiden naisten – joista monet ovat vieraita – kannustavan häntä tekemään niin.
Kun uimme yhdessä syysauringossa, tunsin valtavaa kiitollisuutta ja liikutuin tuosta kokemuksesta. "Mikä tekee näistä tapaamisista niin erityislaatuisia?" mietin.
Pelon kohtaaminen muiden kanssa, erityisesti kun tuo pelko tuntuu olevan hyvin lähellä totuutta, yhdistää meitä jaetussa ihmisyydessämme. Ja haavoittuvuudentunteet joita nousee pintaan, pakotavat pudottamaan naamion. Kun naiset menevät veteen ja jo ilmestyessään rannalle, he jättävät roolinsa – "persoonallisuusviittansa" – taakse ja sallivat aidon itsensä näkyä ja kuulua. Tämä liikuttaa minua eniten – kaiken sen totuus ja läheisyys.
Tietoinen ikääntyminen merkitsee, että toivottaa tervetulleeksi tuon tilaisuuden hidastaa ja tarkoituksella purkaa kaiken, mitä luulit tarvitsevasi, jotta voit tulla esiin sellaisena, kuka oikeasti olet. Ja tämä tapahtuu tuolla rannalla. Aitoa kanssakäymistä. Todellista tukea. Eräänlaista sisaruutta joka voi siirtää vuoria.
Itse asiassa ajattelen sitä salaa joka kerta, kun heittäydyn veteen. Nämä naiset eivät ehkä tiedä sitä vielä, mutta aavistelen, että elämällä on suunnitelmia … suuria suunnitelmia.
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.