KUN SURUSTA TULEE OPAS

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
13.10.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istuin kylmäammeessani, tuijotin vaaleansinistä taivasta ja katselin, kun tuuli taivutti pihaa reunustavien puiden oksia. Tunsin olevani hereillä ja elossa, aistit hienoviritettynä kahisevien lehtien ääneen, sinitöyhtönärhien etäällä ilmoittaessa saapumisestani ja naapurin takan tuoksun lämmittäessä viileää aamuilmaa. Yhtäkkiä voimakas tuuli puhalsi korkealle kohoavan saarnin läpi, saaden syksyn lehdet leijumaan ilmassa kuin putoavat tähdet. Nämä ovat hetkiä, jotka pehmentävät menetyksen surua.

Viime viikolla, erityisen vaikeana päivänä, vein itseni paikalliselle maatilalle keräämään kukkia paikasta, joka näytti iloniityltä. Rivi daalioita, jota olivat kasvojeni kokoisia, hymyilivät minulle, kun käyskentelin kuluneilla poluilla. Nuo värit – vaaleapersikka, auringonlaskunoranssi, rubiininpunainen ja ällistyttävä purppuranpunainen – olivat sähköisiä keskipäivän kirkkaassa auringossa. Painoin mieleeni, että lisään tämän aktiviteetin asioihin, jotka auttavat parantamaan surua.

Nykyään useimmat asiat tällä listalla liittyvät luontoon: istua ulkona kylmäammeessa nimeten kaikkia asioita, joista olen kiitollinen ja joita näen ympärilläni, kävellä pitkiä lenkkejä ystävien kanssa, kerätä syksyn lehtiä ja prässätä niitä päiväkirjani välissä, katsella uusia lintuvierailijoita syöttölaitteella, tai nauttia ulkoilmasuihkusta. Ulkona oleminen on ollut aina valopilkkuni, ja nyt kun olen menettänyt äitini, tarvitsen kai uudenlaista äidillistä lohtua, sellaista jota saan Luontoäidiltä.

Viime viikkoina on ollut muita kauniita hetkiä, joihin liittyi ihmisiä. Kuten vanha ystävä jota en ollut nähnyt vuosiin ja joka ilmestyi äitini valvojaisiin halaamaan minua. Tai sairaanhoitaja joka keräsi dataa vuosittaista lääkärintarkistustani varten ja näki, että kamppailin puhelimeni kanssa.

”Onko kaikki on?” hän kysyi valmistautuessaan mittaamaan verenpaineeni.

”Ei, äitini on sairaalassa, ja minun täytyy tekstata lääkeinformaatiota sisarelleni välittömästi, eikä langaton verkko toimi.”

Hän katsoi ylös tietokoneeltaan, näki kyyneliä silmissäni ja otti laitteen lempeästi kädestäni. Hän teki jotain langatonta taikuutta, lähetti tekstiviestini ja ojensi puhelimen takaisin minulle.

”Kaikki on ok, kultaseni, valmista”, hän sanoi puristaessaan olkapäätäni. ”Toivottavasti äitisi on ok.”

Voin edelleen tuntea hänen rakastavan energiansa.

Olemme koko elämämme ajan huolissaan rakkaidemme menettämisestä ja siitä, miten käsittelemme sitä seuraavan surun. Mutta sitten kun tästä vieraasta tulee ystävä, oivallat, että suru on kuin suojelusenkeli, joka johtaa sinut jatkuvasti takaisin läsnäolevaan hetkeen, jotta voit kokea sen armon, jota on kaikkialla. Tässä avosydämisessä tilassa näet, kuulet ja tunnet sen kauneuden, joka sinulta menee tavallisesti ohi – värien kirkkaus, tuulen ääni, tai miten joku välittävä ihminen purkaa muurit väliltämme.

Olen tässä muistuttamassa sinulle, että surun lahjat kantavat sinut tuskan läpi, ja jonain päivänä katsot taaksepäin ja tunnet kiitollisuutta. Minä tunnen jo.

Rakkautta,

Cheryl

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.