MENNEISYYDEN SILPPUAMINEN
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
7.7.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vilkaisin työhuoneeni (vaate)kaappia viime viikolla ja ajattelin: ”Minun täytyy siivota se.” Se on korkea, kolmiovinen kaappi, jonka ostin lahjana itselleni, kun päätin muuttaa perinteisen työhuoneeni salongiksi yli 15 vuotta sitten. Tuohon kaappiin laitoin kaikki työhön liittyvät tavarat – toimistotarvikkeet, mapit, tietokoneen jne. – jotta huone olisi elegantti tila itselleni ja vierailleni.
Ajan kuluessa piilotin enemmän ja enemmän tavaraa tähän kaappiin – siinä määrin, että siihen oli melkein mahdotonta saada enää mahtumaan mitään. Vaikka tuo sotku oli pois näkyvistä, se tuntui kuin tarvitsevalta lapselta, joka veti huomioni joka kerta, kun kävelin huoneeseen. Mutta jostain syystä en saanut itseäni siivoamaan sitä.
Tällä viikolla huomasin miksi.
Yhtenä iltapäivänä päätin käydä yhden hyllyn kimppuun. Valitsin ensimmäiseksi sen, jossa oli suurempia tavaroita, koska ne oli helppo lajitella ja järjestää. Innostuneena edistymisestäni otin käsittelyyn toisen hyllyn samana iltana. Silloin asiat tulivat vähän mutkikkaaksi. Tällä hyllyllä oli muistoesinelaatikoita, jotka olivat rakkaita minulle – sellaisia asioita kuin kuvia minusta ja isästäni, erityisviestejä lukijoilta, ja ensimmäisen ihastukseni käsin kirjoittama sitaatti – sellaisia tavaroita, jotka ansaitsivat läsnäoloa ja huomiota.
Kun pidin kädessäni jokaista aarretta, oivalsin, että olin vältellyt tuota kaappia, koska tiesin, että se herättäisi murhetta, haikeutta tai surua, jota tulee sellaisen hyvästelemisestä, mitä kerran oli eikä koskaan enää tule. Niinpä nautiskelin kaikessa rauhassa jokaisesta asiasta, ennen kuin päätin, pidinkö tuon muiston digitaalisessa valokuva-albumissa vai siunasinko sen ja päästin irti.
Seuraavana päivänä, tuntien oloni vähemmän pakahtuneeksi, pääsin kahden hyllyn perälle, jossa oli kasoja muistiinpanoja työpajoista, joita olin käynyt ja opettanut, ja mappeja jotka olivat täynnä kirjaideoita, hahmotelmia ja mahdollisia projekteja. Kun seuloin papereita, tunsin vastarintamyrskyn. Mitä jos tarvitsen näitä muistiinpanoja enneagrammi-kurssilta, jonka kävin viisi vuotta sitten, opettaakseni jossain tulevassa työpajassa? Eikö minun pitäisi säilyttää enkelisijoittajakurssin yhteenvedot? Entä kaikki nämä ideat ja hahmotelmat? Enkö tarvitse niitä uutta kirjaa varten?
Astuin etäämmälle kaapista, otin esiin päiväkirjani ja kirjoitin reaktiostani. Tuntia myöhemmin oivalsin monta asiaa.
Ensinnäkin, olen sulattanut kaiken, mitä olen oppinut kolmen viime vuosikymmen aikana, eikä minun tarvitse turvautua papereihin. Voin luottaa itseeni ja löytää sisältäni sen, mitä tarvitsen, silloin kun tarvitsen.
Toiseksi, tieto ja kokemus ovat antaneet minulle runsaasti viisautta, ja nojaudun mieluummin tuohon viisauteen jatkossa.
Ja kolmanneksi, tuo kaikkien papereiden lajittelukokemus osoitti minulle, että ikääntyäkseni tietoisesti minun täytyy olla tarpeeksi rohkea sanoakseni hyvästi identiteeteille, jotka eivät enää sovi. En voinut laittaa uutta mekkoa vanhan päälle ja odottaa, että se tuntuu oikealta. Sen sijaan minun täytyi tyhjentää urakaappini ja tehdä tilaa uudelle puvustolle, joka heijastaa sitä naista, joka minusta on tullut ja joksi olen kasvamassa.
Niinpä silppusin kaiken.
Kun viimeinen paperi meni silppuriin, hymyilin tietäen, että elämä on suuri seikkailu – iso kysymysmerkki, joka herättää innostusta ja pelkoa. Voimme joko pitää tiukasti kiinni ja panostaa mukavuuden ja kontrollin illuusioon, tai voimme päästää irti, hypätä ja luottaa, että selviydymme tuosta kyydistä.
Valitsen oven numero kaksi.
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.