EN OLE VALMIS JÄÄMÄÄN ELÄKKEELLE
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
9.6.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On miellyttävä aamu, sumusateen viipyillessä keväänvihreiden peltojen yllä ja pilvien leijuessa taivaalla niin matalalla, että tuntuu, kuin Luontoäiti olisi laittanut painavan peiton päivän päälle innostaakseen lepäämään.
”Ota rauhallisesti”, hän tuntuu sanovan, ”anna päivän kehittyä/tulla näkyviin.”
Puhuttaessa elämän antamisesta kehittyä, kävin viime viikolla keskustelun ystävän kanssa, joka on jäämässä eläkkeelle oltuaan menestyksekkäässä yritystehtävässä yli 15 vuotta. ”Miten suunnittelen, mitä on seuraavaksi”, hän kysyi innostuneena ja huolestuneena. ”Olen innokas aloittamaan seuraavan vaiheeni!”
Hymyilin ja katsoin häntä silmiin sellaisen myötätunnolla, joka muistaa tuon tunteen hyvin. ”Et suunnittele”, vastasin. ”Teet päinvastoin. Rentoudut. Päästät irti. Fokusoidut sinuun ja varaat kalenteristasi pitkän tovin tilaa elää. Sillä tavalla se mitä on seuraavaksi, voi löytää sinut.”
Ensin hän näytti olevan ymmällään, reaktio jonka tunnen aivan liian hyvin. Mutta hitaasti, kun sanani menivät perille, hänen silmänsä alkoivat hymyillä. Näin tapahtuu, kun joku antaa sinulle luvan lähteä pois (oravan)pyörästä.
Elämme maailmassa, joka ihannoi kiirettä, saavuttamista ja ulospäinsuuntutuneisuutta. Ajatusta pysähtymisestä tehdäkseen tilaa uudelleenkalibroinnille, ei ole rakennettu kulttuurimme käyttöjärjestelmään. Mutta se on tärkeää. Viisausvuosina hermosto täytyy nollata.
Kun uudelleenkalibroin elämäni, määrittelen uudelleen ”eläkkeelle jäämisen”. En näe sitä enää työstä luopumisena, vaan vanhan käyttöjärjestelmän päästämisenä eläkkeelle ja uuden version asentamisena. Rakastanhan osia siitä, mitä teen, ja toivon niiden pysyvän ikuisesti. Toisaalta todellisuus on, että viisausvuodet vaativat uutta itsehoitotasoa, jottei kehon tarvitse astua esiin ja asettaa tärkeysjärjestystä puolestamme.
Viisausvuodet ovat supistamisen ja lisäämisen harjoittamista, supistamisen johtaessa tietä. Se on merkinnyt esimerkiksi vetäytymistä aktiviteeteista, jotka eivät enää kiinnosta minua, tutkimaan uusia alueita, jotka herättävät uteliaisuuteni. Se on irtipäästämistä niistä ihmisistä murehtimisesta tai huolehtimisesta, jotka ovat kykeneviä pitämään huolen itsestään, jotta voin olla niitä varten, jotka todella tarvitsevat minua. Se on oppimista säätelemään hermostoani hyvällä itsehoidolla ja meditoinnilla, jotta normaali ahdistus jota tulee muutoksen myötä, löytää ystävän yllyttäjän sijasta.
Eläköityminen on myös merkinnyt joistain suhteista irtipäästämistä. Ei siksi, etten rakasta tai välitä ihmisistä, vaan koska haluan antaa enemmän aikaa ja huomiota suhteille, jotka ovat lähellä sydäntäni.
Olemme täällä rajallisen ajan. Piti siitä tai ei, se on totuus. Voimme pidentää tuota aikaa – ja lisätä iloa elämisestä omilla ehdoillamme – saamalla viisausvuotemme merkitsemään jotain uutta. Rikkomalla vanhentuneita sääntöjä. Astumalla rajojen yli, jotka ovat pitäneet meidät hyvin käyttäytyvinä, mutta ikävystyneinä. Ja vapautumalla vastuista, joita meidän ei ole enää tarkoitus kantaa. Se vaatii rohkeutta, tiedän, ja halukkuutta kolistella muutamaa hyvin muotoutunutta häkkiä, mutta se on joka riskin arvoista.
Brasilialainen runoilija, Mario de Andrade, sanoi sen hyvin …
”Meillä on kaksi elämää.
Ja toinen alkaa, kun oivallamme, että meillä on vain yksi.”
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.