MITÄ JÄTÄMME JÄLKEEMME – ELÄMÄN JA PERINNÖN POHDISKELUA
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
24.3.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Täällä maan koillisosassa oli kylmä päivä, kun avasin ikkunaluukut ja havaitsin maailman peittyneen valkoiseen. Puhdistin päätäni ja ajattelin: ”On kevään ensimmäinen päivä, ja viime viikon lämpimämmän sään myötä ajattelin, että talvi oli varmasti jo ohi.” Mutta sitten muistin ystävämme, Ileenin. Jos Ileen olisi vielä täällä, hän olisi huudahtanut heti luukkujen avauduttua: ”Kuningatar, katso! Siellä on maaginen ihmemaa!” (Hän antoi minulle vuosia sitten lempinimeksi ”kuningatar”.)
Innostus oli Ileenin supervoima. Hän pystyi olemaan innostunut mistä tahansa – valjusta talvitaivaasta, vanhasta laulusta radiossa, erikoisuuksista ravintolassa, tai siitä miten kauramaito muuttui vaahdoksi, kun hän laittoi sitä teehensä. Kun tänä aamuna ajattelin, miten hän reagoisi lumeen, oivalsin, että Ileenin ääni päässäni on hänen voimakkain perintönsä.
Kun menetämme jonkun, jota rakastamme, ei vie kauan huomata, että elämä jatkuu. Esimerkiksi isäni kuoltua muistan ajatelleeni olevan kummallista, että mies joka oli elämää suurempi, voisi häipyä keskustelujen taustalle muutamassa viikossa. Minulla oli sama kokemus aiemmin, kun Debbie Ford kuoli 2013. Hän oli hyvin huomattava hahmo oma-apualalla ja pian hänen kuolemansa jälkeen panin merkille, että uutiset loppuivat ja elämä jatkui.
Tämä havainto oli herätys. Toisin kuin yhteiskunta saisi meidät uskomaan, sillä mitä saavutamme elämämme aikana, voi olla paljon vähemmän merkitystä kuin sillä, miten elämme muiden sydämissä ja mielissä. Tai kuten opin valmentajakoulutuksessani vuosikymmeniä sitten, ”kuka” tulee aina ennen kuin ”mitä”.
Voisit parantaa jonkin sairauden, julkaista bestseller-kirjoja tai keksiä tuotteen, joka muuttaa maailmaa, mutta loppujen lopuksi, nämä saavutukset luiskahtavat historian kirjoihin ja niihin palataan aina silloin tällöin. Se mikä kestää, on niiden ydinolemus, joita olemme rakastaneet – miltä he saivat olomme tuntumaan, heidän jakamansa viisaus, joka kantaa meitä eteenpäin, tai opit joita saamme siitä, mitä he tekivät tai eivät tehneet.
Debbien kuolema muutti perspektiivini perinnöstä, ja se on edelleen totta. Se kuka olen jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa, on paljon tärkeämpää, kuin saavuttamani menestys. Olla kärsivällinen ja läsnä ihmisille, olla rehellinen ja aito, auttaa, kun voin, tai jäljitellä niitä positiivisia ominaisuuksia, joita kaipaan ihmisissä, jotka olen menettänyt. Nämä voivat olla kaikkein arvokkaimpia lahjoja.
Niinpä tänään otan perintöni Ileenilta. Olen innostunut lumesta ja kylmästä, siitä miten mustikat tekevät jugurtista violettia ja miten talvipäivät antavat meille tilaisuuden odottaa innolla kevättä.
Sinun vuorosi. Mistä olet innostunut tässä päivässä?
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.