IRTIPÄÄSTÄMINEN – MATKANI ”VÄHEMMÄN VASTUULLISEEN” UUTEEN VUOTEEN

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
31.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Heräsin klo 7, vedin päällä farkut ja neulepuseron, ruokin kissat ja pakkasin autoni uutta vuotta edeltävää seikkailuani varten. Olin innoissani ja hermostunut, ja toivoin, että oli tolkkua tehdä se, mitä olin tekemässä. Olin myös päättäväinen ja inspiroitunut – kiitos sisareni, Kerrin.

Joululahjoja tulee kaiken kokoisina ja muotoisina, ja jotkut eivät ole edes fyysisiä. Yksi parhaista joululahjoistani tänä vuonna tuli jouluaattona Kerriltä. Istuessamme takan ääressä perheen kokoontuessa, pyysin häneltä apua. Muutama kuukausi sitten olin siivonnut autotallimme yläkerran valmistelun rakennusprojektia varten. Vaikka olin lahjoittanut paljon tavaraa pois, oli jäänyt vielä suuri määrä tunneperäisiä ja arvokkaita asioita, enkä saanut itseäni setvimään niitä. Joka kerta kun menin autotalliin, voihkaisin tuolle laatikkokasalle, joka oli rivissä takaseinällä.

Sisareni Kerri on ”sotkukuiskaaja”, joka on kirjoittanut kirjoja tästä aiheesta. Hän on nero niiden allaolevien syiden tunnistamisessa, miksi pidämme kiinni asioista, ja hän ymmärtää irtipäästämisen tunnehaasteen.

Kerri auttoi mielellään ja aloitti muutamalla kysymyksellä.

”Haluatko palkata jonkun käymään läpi kaiken ja päättämään sen arvon ja myyntipaikan”, hän kysyi.

”En. Se kuulostaa liian persoonattomalta ja monimutkaiselta”, vastasin.

”Oletko huolissasi, että menetät rahaa?” hän jatkoi.

”En. Kyse ei ole rahasta”, sanoin. ”Tuntuu vain kummalliselta antaa pois laatikoittain tavaraa, jotka ovat erityslaatuisia tai jotka voisivat olla arvokkaampia, kuin oivallan.”

 ”Kummallista?” hän tiedusteli.

”Niin, no, tarkoitan vastuutonta. Tuntuu väärältä olla käymättä läpi joka tavaraa ja varmistaa, että se käsitellään oikein.”

Vastuutonta. Sillä hetkellä kun kuulin sanovan tuon sanan, ymmärsin vastarintaani vähän paremmin. Vuosikymmeniä olen ollut naimisissa vastuullisuuden kanssa, ja viisausvuosinani olen yrittänyt saada avioeron siitä. Ei niin, että haluan olla holtiton tai harkitsematon. Kyse on vain siitä, että ylivastuullisuus tulee liian kalliiksi, kuten kärsiminen jostain päätöksestä, joka saattaisi olla hyväksi itsehoidolleni, mutta jonka tuomitsee synniksi se abbedissa, joka elää päässäni.

”Tässä on yksi ajatus”, Kerri sanoi. ”Mitä jos antaisit tuon vastuun universumille? Mitä jos veisit tavaran käytetyn tavaran kauppaan, joka lahjoittaa prosenttiosuuden tuotoista hyväntekeväisyyteen, ja annat universumin laittaa tavarat niiden käsiin, jotka hyötyisivät niistä eniten?”

Sulattelin tuota ajatusta, kun Kerri jatkoi.

”Ihmiset rakastavat löytää aarteita, ansaita myymällä lahjoitettuja tavaroita ja tehdä hyvät kaupat jostain, mitä he tarvitsevat. Ajattele niitä lahjoja, joita antaisit ihmisille.”

Kolmen päivän päästä lastasin auton, ajoin paikalliseen käytettyjen tavaroiden kauppaan ja sanoin hyvästi 11 laatikolle. Joissain oli koruja, antiikkiesineitä ja lempimuistoja, ja kun epäröin pakatessani niitä, sanoin itselleni, että olin joulumuori ja tehtäväni oli toimittaa lahjoja.

Kun viimeinen laatikko lähti autosta, vedin syvään henkeä ja ajoin kotiin pakkaamaan lisää.

Suurimman osan aikuisuudestani olen asettanut uudelle vuodelle tavoitteita auttamaan minua menestymään. Mutta asiat ovat nyt eri tavalla. Tässä siirtymätilassa siitä, mitä oli, siihen mitä tulee, olen fokusoitunut siihen, minkä täytyy lähteä elämästäni – ei tulla siihen. Olen valmis viemään loppuun avioeroni ”ylivastuullisuudesta” ja menemään naimisiin tilan, vapauden ja rauhan kanssa. Loppujen lopuksi, mitä muuta tarvitsemme?

Onnellista uutta vuotta! Olkoon 2024 täynnä siunauksia ja vähän vähemmän tavaraa.

Rakkautta,

Cheryl

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.