AHDISTAAKO JA PELOTTAAKO? – SAANKO ESITELLÄ “HUOMAAJAN”
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
29.10.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Päivä alkoi ylävireisesti. Minusta tuntui levänneeltä ja onnelliselta, kun laitoin viimeisen tyynyn sängylle, käänsin täkin kulmat alle ja sammutin lampun ennen huoneesta lähtemistä. Kun kävelin alakertaan, huomasin auringonvaloa virtaavan verannan ovista ja tuntui vielä paremmalta. Mikään ei vedä vertoja aurinkoiselle syysaamulle Uudessa-Englannissa.
Astuessani keittiöön kaikki kuitenkin muuttui. Mieleeni putkahti muisto keskustelusta, jonka kävin edellispäivänä ruokakaupassa. Törmäsin erääseen kollegaan, jota en ollut nähnyt vuosiin, ja rupatellessamme hyvässä hengessä hänen viimeisimmästä työstään, odottamatta hän päätti kohtaamisemme ja lähti kaupasta. Seisoin pakasteosastolla ymmälläni hänen käyttäytymisestään. ”Mitä hemmettiä juuri tapahtui?”, ihmettelin itsekseni. Mutta jatkoin nopeasti ostoksia ja jätin kaupan ja tuon keskustelun taakseni.
Tähän aamuun saakka. Kun astuin keittiöön, kuin tyhjästä mieleni tarttui tähän sattumanvaraiseen muistoon ja alkoi punoa monia tarinoita, joista jokainen päättyi siihen, että minä olin roisto. Varmasti sanoin jotain väärin. Kenties en sanonut jotain, mitä minun olisi pitänyt sanoa. Loukkasinko häntä jotenkin? Kun noihin tarinoihin tuli vivahteita ja yksityiskohtia (koska mieli tietää täsmälleen, miten luodaan tunnekaaosta), jokainen herätti eri reaktion: hämmennystä, noloutta, syyllisyyttä ja häpeää. Kun tunsin häpeäkohtauksen tulevan, painoin pause-nappulaa. Päättäväisesti.
”Hei, anna jo olla”, sanoin pahantahtoiselle mielelleni. ”Älä ole ilkeä minulle.”
Sitten tietoisesti ja tarkoituksella laitoin pisteen mielen sekaantumiselle, siirtämällä fokukseni asioihin, joista tunsin kiitollisuutta: auringonkukat joita ilmestyi puutarhaan ilmoittamatta; se miten Berty seisoo takajaloillaan odottamassa aamiaista; se miten näin Jupiterin lepäävään täysikuun alla edellisiltana; ja sinikkojen palaaminen herkuttelemaan ruokintalaitteelle.
Tämä harjoitus, jossa huomaan, kun mielestä tulee häirikkö, pysäytän sen ja kirjoitan käsikirjoituksen uudelleen kiitollisuudella, auttaa minua kehittämään/vaalimaan Itsen tiedostamista (päivittäisen meditointiharjoituksen ohella). Tämä tiedostaminen kasvaa, kun erotamme tavanomaisesti ajattelevan mielen – tarinankertoja joka saa materiaalinsa menneisyydestä – ja Itsen, joka asuu läsnäolevassa hetkessä ja voi nähdä mielen ja sen juonittelun. Hän on Huomaaja.
Kehittääksemme tunteen itsestämme sieluna ja vaaliaksemme tyyntä sisäistä tilaa, meidän täytyy oppia huomaamaan Huomaaja. Hän on se, joka ottaa kiinni mielen, kun se on mennyt tarinankerronnan kaninkoloon. Hän tietää, että nämä tarinat perustuvat tavallisesti historialliseen materiaaliin, jota tulee kivusta, parantumattomista haavoista ja menneisyyden kriittisiltä ääniltä. Tuo materiaali tekee meistä ahdistuneen, pelokkaan ja valmiin taistelemaan.
Huomaaja palauttaa meidät rakkauteen.
Viisausvuosinani teen Huomaajasta rakkaani, parhaan ystäväni, viisaan vanhemman ja luottokäden, johon tarttua tarvitessani lohtua ja rauhaa. Tämä on se suhde, johon panostan aikaani ja energiaani nykyään, koska se ei ainoastaan salli minun siirtyä kärsimyksestä mielenterveyteen, vaan se antaa minulle myös kyvyn olla rakastava ja avulias läsnäolo maailmassa.
Kaupungissa on uusi elokuvantekijä. Tietoisuus on hänen kohdevalonsa, ja minne hän kohdistaa tämän valon, se määrittää hänen näkökokemuksensa laadun.
Mihin kohdistat omasi?
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.