AISTILLISEN ELÄMISEN TAITO
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
2.7.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ehdin juuri istahtaa lempituoliini tallentamaan unen päiväkirjaani, kun alkoi lempeästi sataa. Ääni sadeveden osumisesta ikkunalautaan antoi täydellisen melodian, kun kirjoitin sanoja sivulle. Tyytyväisenä ristin jalat mukavasti alleni ja tutkin tarinaa ja sen mahdollisia merkityksiä. Muutamassa minuutissa tuuli yltyi ja ukkonen alkoi jyristä kaukana. Avasi ikkunan tuolini vieressä sen verran, että saatoin uppoutua alkukesän rankkasateen ääniin.
Kirjoittaminen sateen tahdissa on taianomaista. Myrskyn tahdissa vielä enemmän. Tuulen piiskaama vesi joka roiskuu taloa vasten, puut jotka taipuvat tuulessa, ja sade joka hakkaa kattoa puuskittain, yhdistävät voimat tullakseen täydelliseksi muusaksi. Kun tämä sää raivasi tietään naapuruston läpi ja lakkasin kirjoittamasta, istuin rennosti silmät suljettuna sisäistääkseni tuon kokemuksen. Olen kasvanut arvostamaan aistillisen elämisen taitoa, ja se on tehnyt minusta aistieni uskollisen palvelijan.
Istuessani tuolissa kuunnellen sadetta, ajattelin kaikkia niitä vuosia, jotka elin päässäni, tullen harvoin käymään kehossani ja kaikessa siinä ihmeessä ja kauneudessa, jota se tarjosi. Läsnäolon harjoittaminen muuttaa sen. Kun olen tutustunut taas koko itseeni aistieni kautta, olen löytänyt myriadeja tapoja kokea mielihyvää. Kasvattaa omenaminttua ja sitruunaverbenaa puutarhassa ja käyttää sitä jääteen tekemiseen kesällä. Laittaa puhtaat lakanat sänkyyn ja sujauttaa laventelia tyynyn alle. Nauttia ulkoilmasuihkusta kuunvalossa. Tai tuijottaa ikkunasta tarpeeksi kauan nähdäkseen nuoren pukin ilmestyvän esiin pitkästä ruohikosta. Näistä hetkistä tulee muistoja, jotka pysyvät kanssani pitkään sen jälkeen, kun tuo nautinto on poissa.
Myös elämän haastavimmat tapahtumat voivat olla kauniita, kun kiinnitämme huomiota ja käytämme aistejamme. Voin vieläkin muistaa sen tunteen, kun mieheni käsi tuki minua kävellessämme kirkkoon isäni hautajaisissa. Tai sen kummallisen parantavan tunteen, kun olin tyhjentynyt surusta itkettyäni lohduttomasti, kun menetimme kissamme, Pouponin.
Elämme meluisassa maailmassa, joka ärsyttää meidät jatkuvaan hälytystilaan ja pakottaa meidät elämään kaulasta ylöspäin, ollen irti aisteista. Mutta meillä on valta muuttaa se ... ja elämämme. Kun opimme pysähtymään, laskeutumaan kehoon ja tulemaan kotiin itseemme, meistä tulee terävän tietoinen siitä, mitä näemme, kuulemme, tunnemme, haistamme ja aistimme. Ja tämä kokonaisvaltainen osallistuminen elämään antaa meille rikkaan ja merkityksellisen kohtaamisen hetken kanssa.
Elämä on tarkoitettu koettavaksi, ei analysoitavaksi tai "strategisoitavaksi". Tunne elämääsi. Kuuntele sitä. Hengitä sisään tuoksuja ja katso omaa takapihaasi tai nyky-ympäristöäsi. Salli pikkuruisten ihmetyshetkien saavuttaa sinut ja opettaa sinulle aistillisen elämisen taitoa.
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.