HomeViestejäCheryl Richardson18.6.2023 - Muutoksen ylä- ja alamäet

18.6.2023 - Muutoksen ylä- ja alamäet

MUUTOKSEN YLÄ- JA ALAMÄET

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
18.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun kirjoitin pari viikkoa sitten eläköitymisen uudelleenmäärittelystä, sain paljon postia lukijoilta, jotka pystyivät samaistumaan tämän suuren elämänmuutoksen kynnysvaiheeseen – paikka siinä välillä, kun "se on jo nähty" ja "ei ole varma, mitä on seuraavaksi".

Kirjassani Self Care for the Wisdom Years (= itsehoitoa viisausvuosille) kerroin tarinan, mitä tapahtui, että inspiroiduin aloittamaan elämäni suunnan kyseenalaistamisen. Se pakotti minut kysymään itseltäni asioita. Olenko todella onnellinen vai suoritan vain pakollisia kuvioita? Onko tapani elää suunniteltu pitämään oloni mukavana, vai edistääkö se kasvua ja laajentumista? Olenko valmis päästämään irti siitä, minkä olen oppinut, ja venymään käymällä jonkin uuden kimppuun? Ja onko kehoni tyytyväinen siihen, miten kohtelen sitä – tukeeko elämäntyylini terveyttä ja pitkäikäisyyttä?

Vastaukset näihin kysymyksiin eivät olleet kauniita, ja ne kertoivat minulle, että tarvitsin muutosta. Niinpä etsin mentorin ja otin tehtäväksi määritellä tämän uuden elämänvaiheeni. Olen ollut tässä jo jonkin aikaa ja saanut vähän perspektiiviä.

Ensimmäinen vuosi tuntui hurjalta menolta. Yhtenä päivänä tunsin helpotusta, ettei minun tarvinnut pysyä jossain kirjoitusaikataulussa tai vastata laatikolliseen sähköposteja, ja seuraavana päivänä minusta tuntui päämäärättömältä ja hämmentyneeltä, enkä ollut varma, mitä tekisin itseni kanssa, kun kohtasin päivän ilman tapaamisia tai odotuksia.

Minulla ei ollut aavistustakaan, miten paljon vastuusta ja työstä oli tullut (rakennus)teline, joka piti elämäni kasassa.

Kun kuukaudet kuluivat, ylä- ja alamäet tasoittuivat vähän ja aloin tietoisesti muodostaa suhdetta erilaiseen elämään – sisäiseen elämään. Aloin meditoida ja pitää taas päiväkirjaa. Tein pitkiä kävelyjä naapurustossa tai patikoin metsässä yrittäen ystävystyä mieleni ja kehoni kanssa. Hengailin kavereiden kanssa ja puhuin vanhenemisesta. Ja tein kotona projekteja, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Tunsin edelleen rauhattomuutta ja houkutusta palata takaisin johonkin versioon aiemmasta elämästäni, mutta tästä tunteesta oli tulossa tuttu ystävä, jonka kanssa saatoin elää, kun jatkoin muutosten tekemistä.

Neljä vuotta seikkailua (isot elämänmuutokset ovat maraton, eivät sprintti) ja minusta alkaa tuntua mukavammalta nahoissani ja elämässäni. Minulla on parempi ajatus siitä, millä on oikeasti merkitystä – läsnäoleminen, tilan jättäminen kalenteriin spontaanimpaa elämistä varten, hyvä huolenpitäminen kehosta ja itseni haastaminen uusilla aktiviteeteilla, jotka edistävät kovasti kaivattua innostuksen ja elossa olemisen tunnetta.

Olen löytämässä, kuka olen, kun egohalut laantuvat ja työ siirtyy takapenkille. Olen nainen, joka pysyy parhaansa mukaan hyvin tietoisena kuolevaisuudestaan, jotta hän huomaa päivän hienovaraisemmat lahjat. Olen tyttö, joka vastaa nyt puhelimeen, kun joku josta välitän, soittaa ja tarvitsee tukea. Ja olen sydämessäni lapsi, joka on valmis muuttamaan prioriteettia saman tein ja jättämään työt uidakseen jäätävässä vedessä ystävän kanssa, koska tiedän, että se jättää hymyn kasvoilleni loppupäiväksi.

Toisaalta olen myös nainen, joka on huolissaan, ettei tee tarpeeksi ja että on jo parhaat päivänsä nähnyt eikä enää merkittävä tai oleellinen. Olen edelleen rauhaton, koska olen ollut suurimman osan elämästäni "kaikkitietävä", eikä minulla ole aavistustakaan, mitä tulevaisuus pitää sisällään ja mihin päädyn. Ja minusta tuntuu edelleen kiusalliselta, kun joku kysyy, mitä olen puuhaillut, ja sen sijaan, että alan puhua uudesta kirjasta tai puhetilaisuudesta, kikatan kertoessani puutarhani kuhankeittäjästä, joka näyttää navalliselta appelsiinilta, jolla on siivet, tai kolibrin äänestä, kun se viilettää pääni ohi suihkumoottorin tarkkuudella.

Ikääntyminen silmät avoimena ja nuorekkaan sydämen kera on tie, jota kulkea, mutta se on edelleen konstikas asia, josta meille jää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ja se on ok. On siunaus olla hereillä tässä elämänvaiheessa. Siitä syystä, tässä on pääotsikko tähän mennessä: läsnäolo voittaa koska tahansa tuotteliaisuuden.

Rakkautta,

Cheryl

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >