OLET NIIN HERKKÄ – SIUNAUS VAI KIROUS?
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
23.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Pidän taukoa tällä viikolla ja jaan tarinan yhdestä suosituimmasta luvusta kirjassani The Art of Extreme Self Care (=äärimmäisen itsehoidon taito).
Olet niin herkkä
Kun olin pieni tyttö, isälläni oli tapana kutsua minua Sarah Heartburniksi (=närästys) – hauska väännös ranskalaisesta elokuvanäyttelijästä Sarah Bernhardt – koska minulla oli taipumusta olla vähän dramaattinen, silloin kun asiat eivät menneet mieleni mukaan. Totuus oli, että olin hyvin eritysherkkä lapsi. Itkin helposti, loukkaannuin, kun lapset nimittelivät minua tai pitivät minua pilkkanaan, ja minulla oli alttiutta yksinäisiin jaksoihin ja eräänlaiseen suruun, jota en ymmärtänyt. Vasta aikuisena, kun luin Elaine Aronin kirjan Eritysherkkä ihminen, ymmärsin, mitä tapahtui. Se oli yksi noita harvinaisia hetkiä, kun jokin kirja tuntuu laittavan koko elämäsi perspektiiviin ja yhtäkkiä ymmärrät itseäsi täysin uudella tavalla.
Vuosia sätin itseäni herkkyydestä. Aivan kuten tuo pieni tyttö tunsi liian paljon, naisena itkin edelleen helposti ja liian suuri stimulointi tuntui nujertavan minut – sellainen jota tuli suurista väkijoukoista, kirkkaista valoista ja kovista äänistä – ja loukkaannuin syvästi kritiikistä ja pikkumaisista huomautuksista. Vihasin herkkyyttäni – itse asiassa inhosin sitä – kunnes keskustelu Thomasin, silloisen valmentajani, kanssa muutti kaiken.
Olin pitänyt juuri yhden ensimmäisistä puheistani valmentamisesta, ja sain arvioinnissa kritiikkiä tavastani esittää ideoitani. Arvostelu oli kovaa, ja sen aiheuttama tuska kesti päivätolkulla. Puhelumme aikana kuvasin tuota palautetta Thomasille ja sanoin: "Vihaan sitä, että tämä juttu vaikuttaa minuun niin paljon. Et voi uskoa, mikä päässäni on jatkunut tuon arvostelun lukemisesta saakka: "Olen perseestä puhujana. Unohda tämän tekeminen elantona ja pysy valmentamisessa". Olen aivan liian herkkä ja vihaan sitä!" Thomas kuunteli mietteliäänä, kun jatkoin, miten järkyttynyt olin, ja kun olin päässyt loppuun, hän sanoi yhden klassisista sutkautuksistaan, joka muutti perspektiiviäni. Hän sanoi: "Cheryl, näen herkkyytesi suurimpana lahjanasi. Se on tuonut sinut siihen, missä olet tänään, ja se tekee sinusta mahtavan valmentajan. Jos olisin sinä, suojelisin tätä lahjaa, enkä vihaisi sitä."
Suojelisin herkkyyttäni? Siinäpä oli ajatus, jota en ollut koskaan ennen harkinnut. Se ajatus, että herkkyyteni voisi olla siunaus, eikä kirous, kannusti minua ajattelemaan sitä uudella tavalla. Oli ehdottomasti hyötyjä. Lapsena ja aikuisena herkkyyteni merkitsi terävää havaintokykyä tulkita ihmisiä. Pään kallistuksesta, silmänräpäytyksestä tai hienoisesta muutoksesta äänensävyssä tiesin usein, mitä joku ajatteli tai tunsi. Tämä kyky kehittyi ajan kuluessa hienovirittyneeksi intuitiiviseksi tietämiseksi, joka salli minun olla hyvin tehokas valmentajana ja opettajana. Pystyin ennakoimaan ihmisten tarpeet. Tiesin usein, mitä joku oppilas tarvitsi, ennen kuin hän tiesi itse. Kun kuuntelin tarkkaan asiakasta, joka yritti löytää oman tiensä, saatoin nähdä polun muodostuvan hänen eteensä, mikä näytti meille kummallekin, mihin suuntaan mennä. Ja usein huomasin valitsevani – sydämellä, ei päällä – juuri ne sanat, jotka jonkun täytyi kuulla.
Herkkä puoleni sai minut myös tuntemaan syvää yhteyttä luontoon, eläimiin, lintuihin, musiikkiin ja taiteeseen. Nämä herkkyyden piirteet ja kokemukset eivät ole tietenkään ainutlaatuisia minulle. Meillä kaikilla on jonkin tason herkkyyttä, joka vakavasti otettuna ja suojeltuna voi avata meidät kokemaan elämää rikkaasti ja tyydyttävästi. Kun olemme herkkiä, pystymme paremmin näkemään kauneutta kaikkialla ja kaikessa – kukista rikkaruohoihin, iloisissa kokemuksissa ja myös kirvelevän surullisissa. Herkät ihmiset ovat usein myös empaattisia – ystävällisiä ja myötätuntoisia ihmisiä, jotka voivat helposti laittaa itsensä toisen asemaan. Heistä tulee luonnostaan herkkiä muiden tunteille ja sen vuoksi he välittävät siitä, miten heidän toimensa vaikuttavat maailmaan.
Päätös suojella herkkyyttäni, sen kieltämisen sijasta, oli yksi vaikuttavimmista äärimmäisen itsehoidon teoista, joita joihin olen ryhtynyt elämässäni. Annoin minulle luvan olla itseni – sielutasolla – riippumatta siitä, millainen maailma sanoi minun pitävän olla. Ja tässä on mielenkiintoinen asia: kun opettelin suojelemaan herkkyyttäni, tapahtui päinvastoin, kuin odotin. Sen sijaan, että olisin tuntenut olevani kuin neulatyyny maailmassa, joka on täynnä neuloja, se teki minusta vahvemman ja pystyin paremmin käyttämään lahjojani. Kun tulin tietoiseksi siitä, mitä tarvitsin suojellakseni tätä lahjaa, se salli minun ottaa sen pois laatikosta, silloin kun halusin, jotta voisin käyttää sitä hyödykseni. Kun alat tehdä valintoja, jotka tukevat herkkyyttäsi, luot aistiturvallisuutta, jota tarvitset avautuaksesi täydemmin elämän rikkaille kokemuksille ja kauniille nyansseille.
Tänä päivänä "olet niin herkkä" kuulostaa siunaukselta, josta olen hyvin kiitollinen.
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.