TARINA TOIVOSTA JA UUSISTA ALUISTA
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
2.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kevät on saapunut tänne koilliseen, ja linnut hyörivät, kun ne alkavat tehdä uusia kesäkotejaan. Luomupumpulipalloja on laitettu roikkumaan, auttaen niitä löytämään hyvälaatuisia rakennusaineita, ja ruokintalaitteessa on ylimääräistä ruokaa polttoaineeksi työntekoon.
Tämä aika vuodesta tuo aina mieleeni tarinan, jonka jaoin kauan sitten: mitä tapahtui, kun laitoimme erilaisia puita pihaamme. Palaan tähän tarinaan, koska se muistuttaa minua olemaan hyvin tarkkana niissä tarinoissa, joita kerron itselleni, ja odotuksissa joita minulla on. Elämä voi yllättää koska tahansa, ja jos keksit tarinoita mielessäsi, voisit yhtä hyvin tehdä niistä rakkaustarinoita, joilla on onnellinen loppu.
Tämä tapahtui ...
Useita vuosia sitten istutimme Michaelin kanssa 30 puuta pihaamme, ja heti kun puut olivat maassa, linnut alkoivat rakentaa uusia koteja. Olin innoissani, kun huomasin punarinnan pesän männyssä autotallin takana, kuhankeittäjän pesän Norjan-kuusessa pihatien mutkassa, ja pikkuruisen peukaloisen pesän katajassa etuovemme vieressä. Oli upeaa nähdä luonnon elämää läheltä. Joka päivä lähtiessäni tai palatessani kurkistin varovasti peukaloisen pesään, miten asiat etenivät.
Ajan kuluessa kodit oli rakennettu, munat munittu ja uutta elämää oli tulossa.
Kuitenkin yhtenä iltapäivänä, kun palasin kotiin kokouksesta, katsoin peukaloisen pesään ja suureksi tyrmistyksekseni huomasin, että se oli tyhjä. Näin pikkuruisen poikasen makaavan maassa, kaksi munaa vieressään – toinen rikki, toinen ehjä. Sydän murtuneena siirsin hellästi oksan sivuun ja löysin toisen poikasen, joka oli elossa ja roikkui jalastaan pesässä.
Seisioin puun vieressä kyynelten partaalla, ja olin huolissani, mitä pitää tehdä. Olin aina kuullut, ettei pitäisi koskea lintua tai sen pesää, sillä pelkona oli, että emo hylkäisi poikasensa (olen sittemmin oppinut, ettei se ole totta). Mutta tietäessäni, etten voinut jättää asiaa sikseen, ryntäsin taloon, löysin hanskat ja palasin takaisin, antaakseni poikasten elämälle ainakin kunniallisen lopun.
Voi, miten varovasti irrotin poikasen, joka roikkui pesästä, ja laitoin sen takaisin sinne. Sitten poimin ehjän munan ja laitoin sen poikasen viereen. Kun kurkotin ottamaan toista pikkuruista poikasta maasta, huomasin, että sekin oli hengissä. Niinpä laitoin sen varovasti pesään sisaruksensa viereen. Oletin, että linnut kuolisivat yhdessä.
Seuraavana aamuna valmistelin itseäni, kun lähdin asioille. Rukoilin, että emo tulisi takaisin, mutta oletin, että poikaset olisivat kuolleet yön aikana yksin pesässä. Aivan oikein, kun katsoin pesään, siellä ei ollut emoa. Saatoin kuitenkin nähdä poikasten pikkuruiset sydämenlyönnit.
Kun palasin kotiin, järkytyin löytäessäni emopeukaloisen istumasta poikastensa päällä! Tuijotin sen pieniin silmiin ja kiitin sitä paluusta. Sitten juoksin sisään jakamaan hyvät uutiset Michaelin kanssa.
Ajan kuluessa, pidin sormia ristissä, kun emo tuli ja meni. Tänä aamuna olin vähän hermostunut mennessäni tarkistamaan taas niiden tilanteen, mutta raportoin nyt onnellisena, että pesässä on kolme poikasta! Kyllä, myös se pieni muna kuoriutui. Poikasten suut ovat auki, ja ne näyttävät melkein valmiilta avaamaan silmänsä maailmaan.
Näiden kauniiden pikkuolentojen löytäminen hengissä täyttää minut toivolla, että myös vaikeimmista olosuhteista voi tulla hyvää.
Toivottavasti tämä kohottaa myös sinua vähän tänään!
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.