PARAS VANHA YSTÄVÄNI
Kirjoittanut Antonia Lyons (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Matkallamme oivaltamiseen tulee päivä, jolloin ei ole enää paljon sanottavaa. Kun viime aikoina olen yrittänyt kirjoittaa, miten matkani kehittyy, en koskaan löydä sanoja. Sen sijaan olen penkkeillyt paljon: joka päivä tunnin lounastauolla töistä, menen istumaan paikalliseen puistoon. Sama aika, sama penkki.
Satoi tai paistoi, olen siellä. Katselen elämän kulkevan ohi, samalla kun nautin vanhan ystäväni, sieluni, seurasta.
Pitkän poissaolon jälkeen hän ilmestyi taas elämääni tyhjästä, eräänä kuumana kesäiltapäivänä jatkuvien sulkutilojen aikana. Minulle oli tarjottu työpaikkaa silloin, ja ajatus palaamisesta töihin oli hirvittävä ja todella vastenmielinen. Olin viettänyt suurimman osan pandemiasta käymällä läpi koko Crimson Circlen vanhan aineiston ja tutustumalla Adamukseen ja shaumbroihin. En tuntunut saavan sitä tarpeekseni, enkä todellakaan tuntenut olevani valmis palaamaan vielä tuohon hulluun maailmaan.
Yhtenä päivänä kuitenkin, ollessani vastarintani vallassa, kuulin kikatusta sisältäni. Se oli niin selkeää ja erottuvaa, etten voinut sivuuttaa sitä. Pysähdyin hetkeksi, sillä tunsin jonkun seisovan aivan vieressäni. Tämä olemus tuntui innostuneelta ja melko iloiselta, mikä herätti uteliaisuuteni. Ikään kuin tämä "olento" kehottasi minua menemään nauttimaan uudesta työpaikasta, riippumatta siitä miltä se minusta tuntui.
Hyväksyin tuon tarjouksen ja onnistuin pitämään työpaikan neljä päivää, minkä jälkeen tiesin, etten palaisi. Taaksepäin katsoessani oivallan nyt, että minua pyydettiin olemaan mestari, enkä yksinkertaisesti halunnut olla. Tuntiessani, että oli edelleen hyvin paljon opittavaa, palasin takaisin shoudien pariin ja CC:n Facebook-ryhmään toivoen, että olisin pian tuon tittelin arvoinen.
Minulle tarjottiin uutta työpaikkaa lokakuussa, ja tällä kertaa tuo kikatus kuulosti enemmän sydämelliseltä naurulta. Tämän työpaikan hyväksyminen lupasi hyvin paljon iloa, kaikesta siitä ahdistuksesta huolimatta, että poistuisin autuaasta kuplastani. Tiesin, että lähinnä minua kehotettiin taas olemaan mestari. Tällä kertaa olin valmis, koska en ollut enää yksin pelottavien aspektieni kanssa: voimakas liittolainen oli tullut pelastamaan minut ja tunsin pystyväni valloittamaan maailman.
Siitä oli yli 30 vuotta, kun olin tuntenut viimeksi sieluni. Kasvoin tietoisena hyvin vahvasta ja rauhoittavasta olemuksesta, joka oli rinnallani koko ajan. Tiesin olevani erilainen kuin ympärilläni olevat, sillä saatoin nähdä suoraan heidän lävitseen ja saada tunteen asioista, joita ei ollut vielä tapahtunut. Ikäistäni viisaampana minusta tuntui aina äärimmäisen "isolta", mikä näytti kaikista muista vain siltä, että oli vähän omalaatuinen ja hyvin ylimielinen. Itse tunsin vain olevani sellainen, joka oli tullut hyvin kaukaa uskollisen seuralaisen kanssa ja päätynyt paikkaan, jossa ihmiset olivat varmaan kivoja, mutta eivät tienneet, miten erityislaatuisia he oikeasti olivat. Ja olin tullut muistuttamaan heitä. Jokainen vuorovaikutustilanne oli mahtava tilaisuus puhua muille elämästä, hengistä ja asioista, joita he eivät voineet nähdä. Nyt tiedän, että yritin vain osoittaa heille, miten suurenmoisia he olivat.
Olemus joka tunsin rinnallani, oli hiljainen ja vakaa, kuin pettämätön muskettisoturi. Rakastin sidettämme – se sai minut tuntemaan turvaa maailmassa, joka näytti usein liian isolta. Yhtenä päivänä asiat alkoivat yhtäkkiä muuttua, enkä ollut enää se kummallinen lapsi, joka kertoi ihmisille, että ei ollut Jumalaa ja he olivat enkeleitä ilman siipiä. Sen sijaan minusta tuli hyvin masentunut pikku tyttö, joka yritti jatkuvasti pitää monet, monet kädet irti pienestä kehostaan. Hyvin nuorien vanhempieni tietämättä, jotka tekivät yksinkertaisesti parhaansa, mihin pystyivät, minua hyväksikäytettiin monta kertaa lapsuuteni aikana. Eri miehet, eri paikat, ja kuitenkin aina tuo sama tunne: minun täytyi vain pysyä hengissä. Ja ainoa tapa jolla pystyin siihen, oli käskeä uskollista seuralaistani lähtemään, koska kaikki tämä puhe elämän taikuudesta oli tehnyt minusta vain helpon saaliin hyvin surullisille ja eksyneille ihmisille.
Se oli hyvin erityinen hetki, kun istuin alas ja päätin luopua kaikesta, mitä olin. Erityislaatuinen ystäväni, viisauteni ja iloni lähtivät pois, eikä elämä ollut enää koskaan samanlaista sen jälkeen. Tuona päivänä sanoin näkemiin sielulleni, mutta en tiennyt, ettei hän lähtenyt koskaan kauas. Hän itse asiassa leijui ympärilläni ja antoi minulle tarpeeksi tilaa kaatua ja nousta taas ylös omin avuin. Koska hän tiesi, että pystyisin siihen.
Nyt näen, miten hän kulki edelleen rinnallani ja piti vahtia, kun uppouduin tähän suureen peliin nimeltään elämä. En koskaan eksynyt, sillä tuo viisaus josta luulin luopuneeni, oli edelleen sisälläni. Se piti minut hengissä maailmassa, joka oli usein synkkä ja julma, ja vei minua niitä kätkettyjä nurkkia kohti, jotka olivat täynnä valoa ja rakkautta. Ja jokainen ihminen ja jokainen tarina olivat vain pieni osa hyvin kaunista palapeliä.
Vasta hiljattain, penkilläni istuessa, siitä kaikesta tuli hyvin selkeää: minulla ei ollut muuta paikkaa, mihin mennä, eikä mitään muuta, mitä tehdä, ei mitään opittavaa eikä mitään unohdettavaa, ei ollut pahoja ihmisiä tai armoa annettavana. Kaikki olivat vain esittäneet jotain osaa, kun "muistutin itseäni kodista", ja olin yhtäkkiä täynnä ääretöntä kiitollisuutta.
Näin, miten kaikilta entisiltä elämiltäni oli mennyt sama asia ohi: tietoisuus, että olen myös Jumala. Jokaisessa elämässä olin omistautunut jollekin voimakkaalle olennolle "tuolla ulkona" ja taistellut pitääkseni sen mahtavan olemuksen hengissä tämän maailman eksyneiden sielujen keskuudessa. Ja joka kerta ääneni vaiennettiin ja voimani otettiin pois, mikä johti siihen, että tämä elämä oli taas yksi yritys saada se kaikki takaisin. Mutta tuona iltapäivänä tuolla kylmällä penkillä tiesin, etten tullut takaisin jatkaakseni tuota vanhaa taistelua. Tulin takaisin laskeakseni miekkani ja saadakseni jälleen siipeni.
Lähinnä on tullut tärkeäksi tunnistaa se, minkä olen tiennyt kaiken aikaa: kaikki olisi ok. Minulla oli aina voimakas tunne, että riippumatta siitä ahdingosta, jossa olin, kaikki olisi hyvin. Eikä tätä ole helppoa selittää ympärillä oleville, koska heillä on omat pelinsä pelattavana ja kasvunsa kasvettavana.
Esimerkiksi, on usein ollut vaikea katsoa oman äitini riutumista syyllisyydessä, koska hän ei nähnyt, että minua hyväksikäytettiin. Vaikka olen yrittänyt kertoa hänelle kerta toisensa jälkeen, ettei mikään siitä tapahtunut vanhempieni vuoksi eikä se pystynyt koskaan määrittelemään minua, loppujen lopuksi minun täytyi hyväksyä, että tämä oli hänen tarinansa, ja rakastaa häntä siitä huolimatta. Mutta se ei ole minun tarinani eikä minun pelini. Omassa tarinassani ei ole uhreja tai mörköjä. On vain monia enkeleitä, jotka ovat unohtaneet tiensä kotiin.
Samalla kun tutustun taas vanhaan, hyvään ystävääni, Sieluun, kuulen sydämeni laulavan usein nykyään. Jokapäiväisen elämän ylä- ja alamäistä huolimatta, on uutta iloa, joka on puuttunut hyvin pitkän aikaa. Yhtäkkiä olen taas 6-vuotias, katson maailmaa hänen ikkunastaan ja kuiskaan hänen hiljaiselle seuralaiselleen: "Mihin helvettiin olemme tulleet? Tule nyt, kaveri, mennään pitämään vähän hauskaa. Näyttää siltä, että tällä paikalla voisi olla käyttöä sille!"
******
Antonia asuu Lontoossa, Iso-Britanniassa, ja on "energiaintuitiivi" ja perustanut "Evoking Gracen", pyhän paikan netissä joka on suunniteltu inspiroimaan sinua kukoistamaan & elämään onnellisempaa elämää. Hän on luonut hyvin ainutlaatuisen lähestymistavan, joka yhdistää intuitiiviset taidot, ajattoman viisauden ja käytännön työkalut auttamaan sinua tunnistamaan ne kätketyt dynamiikat, jotka estävät sinua elämästä hyvin ja todella nauttimasta olostasi/itsestäsi. Hänen tuotteitaan ja kirjoituksiaan löytyy EvokingGracesta, Facebookista ja Instagramista.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.