TERVETULOA NUORTUMISTEMPPELIIN
Kirjoittanut Dale Presly (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKITEHTUURI
Olen uneksija. Vaaditaan vain jokin melodia, taideteos tai muutama rivi tekstiä työntämään auki havainto-oveni, ja pieni katkelma Intohimo 2020 -sarjan shoudista 6 työnsi tuon oven täysin auki. Palattuani tähän shoudiin melkein kaksi vuotta nauhoituksen jälkeen, seuraava fraasi hihkaisi: "Sen arkkitehtuuri on meidän puolellamme valmis, ja lopulta se ilmentyy planeetallenne."
Arkkitehtuuri ilmentyy tälle puolelle fyysisenä rakenteena, turvallisena paikkana ja tapaamispaikkana. Crimson Circle on esimerkki elävästä arkkitehtuurista, käsikirjasto vieraassa maisemassa, joka sanoo: "Olet tässä." Kirjasto auttaa minua löytämään taidot, joita vaaditaan tuon materiaalin avaamiseen syvemmillä tasoilla. "Skil", vanhan norjan sana (suom, huom. englannin kielessä "taito" on "skill"), antaa ymmärtää, että oppiminen on sen pitämistä, mikä palvelee, ja roskasta irtipäästämistä. Olen parempi irtipäästämisessä ja olen ehkä taitava, mutta on hetkiä, jolloin en ole varma, mitä teen tai keksinkö sen.
Kun Adamus puhuu arkkitehtuurista, se johtaa minut suoraan unelmaan valokehosta. Valokehoon meneminen sisältää massiivisen muutoksen ihmisaspektiin. Pidän siitä tietokoneanalogiasta, että siirrytään palvelimelta a palvelimelle b palvelun keskeytymättä. Energian virtaaminen jatkuu, mutta vähemmäntiheän versioni läpi. Avain kaikkeen tähän on tietoisuus, joten minun täytyy olla tietoinen prosessista, kun se tapahtuu. Nuortumistemppelin perusteita ovat pysyä tietoisena omassa energiaunessa, jakaa tuo kokemus ja perimmiltään edesauttaa tuota elävää kirjastoa, joka Crimson Circle on.
Käytän kieltä kertoakseni tarinan – en niinkään muille kuin itselleni, saadakseni tolkkua elämästä ilman aikaa. Etymologia osoittaa, että kieli oli joskus läheisemmässä yhteydessä kokemukseen kuin mielen ajatukseen, kuin nykyään. Sanojen pitäisi johtaa lukija tai kuuntelija unelmaan, niin kuin sana "arkkitehtuuri" tekee minulle. Arkkitehtuuri tulee latinan sanasta architectus tai mestarirakentaja. Mestari tietää, että luominen alkaa muodottomuudesta, unelmasta. Laita päähäsi nyt uneksijan lakki ja lue kappale shoudista 6:
"Tulee kohta, jossa meillä on temppeli, eikä se ole temppeli, joka parantaa, vaan turvallinen paikka ihmisille tulla omaa parantumistaan varten. "Parantuminen" ei ole hyvä sana, Cauldre. Se on nuortumista. Se on astumista uuteen kehoon. Sen arkkitehtuuri on valmis meidän puolellamme, ja lopulta se ilmentyy planeetallenne. Haluan korostaa, ettei temppeli tee sitä, vaan yksilö. Mutta luomme hyvin pyhän ja turvallisen tilan tuohon temppeliin. Ja se on paikka – kyllä, voitte tehdä sen kotiin, teidän ei tarvitse mennä tähän tiettyyn paikkaan – jossa menette syvimmille tasoille sallia kehoon ja mieleen.
Se nopeuttaa vaihtoa nykyisestä anayatronista ja fyysisen kehonne nykyhierarkiasta erityyppiseen, terveempään biologiaan, mutta integroituna vapaaseen energiakehoonne, jota kutsutaan valokehoksi. Siis se on tulossa, ja tiedän, että se herättää paljon kysymyksiä, eikä Cauldre halunnut puhua siitä, mutta teimme sen."
UNEKSIJA
Jo varhain ihmistarinassani kaksi asiaa oli selvää. Ensinnäkin olin päiväuneksija, ja toiseksi olin vähemmistöä. Olin uneksija, joka oli syntynyt ajattelijamaailmaan, ja minun täytyi sopeutua parhaan kykyni mukaan. Päiväunelmointi oli tapa pysyä yhteydessä. En ollut varma, mihin yhteydessä, mutta 6-vuotiaana havaitsin nopeasti, ettei uneksimista opetettu koulussa. Koulut olivat ajattelijoita varten, ja ajattelijat uskoivat maailmaan tuolla ulkona, esineiden/kappaleiden maailmaan joka oli tehty muista esineistä, datan maailma.
Arvosanani osoittivat, etten ollut kiinnostunut datasta. Päiväunelmointi vei minut eri polkua, joka johti suoraan maailmaan tässä, sisälläni. Sen oivalsin vasta paljon myöhemmin, ettei unelma ole jaettu unelma – ei ole mitään "tuolla ulkona". Kaikki on tässä, sisälläni. Uneksija- ja ajattelijamaailman välillä on raja, ja jos olet koskaan jäänyt kiinni päiväunelmoinnista luokassa, olet ylittänyt tuon rajan. Kulje rajalla, ja voit leikkiä kummallakin puolella. Harhaudu vähän liian pitkälle, ja paluu luokkahuoneeseen on kuoppaista menoa. Totuin noihin kuoppiin, oli pakko. Pidän rajojen ylittämisestä. Matkan varrella opin luottamaan havaintoihini, vaikken aina seurannut niitä. Olin taitava navigoimaan ei-fyysisiä ulottuvuuksia, mutta mitä sitten? Etsin jotain käytännön sovellusta.
Uneksijat ja ajattelijat haluavat samaa asiaa – versiopäivitystä kehoon. Ajattelijat rakentavat omaa versiotaan tekoälyn avulla, mm. mielen suurempi kapasiteetti. Uneksijat valitsevat eri polun, ja kumpikin niistä kehittyy Koneiden ajassa. Uneksijan pulma on, mistä aloittaa valokeho kanssa. Etsinkö rakennuspalikat? Vai pitäisikö minun yrittää purkaa se juttu? Vain ihminen etsii mallia, salaista prosessia tai rakennussarjaa. Vastaus tuli Kuthumin Making Light Body -pilvikurssista.
Aluksi en kuullut Kuthumin myöntävän, että hän voi puhua vain omasta valokehostaan, ei kenenkään muun. Hänen toteamuksensa alleviivasi sitä, että valokehon tekeminen on hyvin henkilökohtaista – ei ole yhtä kokoa, joka sopii kaikille. Sama pätee minun valokehooni, ja minun täytyy luottaa, että oma versioni on parempi, kuin mikään tekoälyn keksimä.
Haluan kutsua sitä valokehoksi, vaikka vapaa energiakeho saattaisi olla täsmällisempi termi, koska valokeho kuulostaa joltain, minkä voisi tehdä. Jos vain olisi rakennussarja. Kuvittele valokehon rakennussarjan ilmestyvän ovelleni. Tietysti vastasin taitoa testaaviin kysymyksiin ja suostuin ehtoon pysyä ruumiillistuneena. On muutakin pienellä präntättyä, mutta luen sen myöhemmin. Olen innokas pääsemään alkuun.
Ohjeet valokehon rakennussarjaa varten ovat selkeät: minun täytyy olla kotona vastaanottamassa paketti. Kun se saapuu, vien sen talooni ja laitan keittiön pöydälle. Näen, että paketti on monisivuinen laatikko. Jotain on kirjoitettu ulkopinnalle, mutta se on niin pientä, että minun täytyy tarttua laseihini. Luen sanat:
Sisältö: energiaa
Taitotaso: mestari
Vaaditaan vähän asennusta.
Astun taaksepäin ja tuijotan laatikkoa, joka näyttää suuremmalta, kuin tuodessani sen sisään. Otan käteeni sakset ja olen juuri leikkaamassa, kun huomaan, että kääre on läpikuultava. Voin melkein nähdä laatikon sisään. Katson lähempää – jokin alkaa muotoutua. Minulla on kummallinen tunne, että olen tuon laatikon sisällä. Suljen silmäni ja vedän syvään henkeä.
ENERGIA
Päiväunelmointi toi minut energiaan, mutten ollut taitava työskentelemään energian kanssa. Taistelen edelleen sen kanssa, että energia on minun. Minun pitäisi sulkea suuni ja vain sallia. Ongelma on, ettei salliminen ole luontainen taito, ei ainakaan minulle. Minun täytyi oppia sallimaan, mikä on tapa sanoa, että vei tovin tiedostaa, miltä energia liikkeessä tuntuu.
Jos olet miettinyt, mitä opettaa, sitten kun kanavointiaika loppuu, ehdotan, että taidot joita opit ja käytät nyt, on vastaus. Taidot ovat abstrakteja käsitteitä, joihin liittyy paremminkin tunteminen kuin ajatteleminen, mikä tekee niiden selittämisestä konstikasta. Yritä selittää tasapaino jollekin, joka ei ole koskaan ollut polkupyörän päällä. Et voi. Tuo energia kuuluu hänelle, ja siihen kytkeytymiseksi hänen täytyy liikkua. Kun pyörä on liikkeessä, joko kaatuu tai löytää tasapainonsa. Ei ole mitään siltä väliltä.
Kuten sanoin, etsin jotain käytännön sovellusta, ja löysin sen Reconnective healingista. En enää harjoita sitä, mutta tehdessäni sitä näin, miten asiakkaat yhdistyivät energiaan. Tuli selväksi, että siinä välillä oli aukko, mitä asiakkaat odottivat ja mitä pystyin toimittamaan. Aukko muuttui kuiluksi, kun he uskoivat energian tulevan ulkopuolelta. Jotain puuttui, ja silloin oivalsin, että terapeutti ja asiakas tuovat hyvin erilaiset taidot parantumis-/nuorentumisyhtälöön.
Se korostuu Reconnective healingissa, miten asiakasta kannustetaan saamaan itselleen sopiva kokemus, puuttumatta asiaan ulkopuolelta. Periaatteessa asiakkaalle kerrotaan, että energia on hänen ja on hänen päätöksensä sukeltaa siihen tai olla sukeltamatta. Mahdollistaja/terapeutti on läsnä luomassa turvallisen tilan ja ns. kattamassa pöydän.
Kuvittele, että olet astumassa suosikkiravintolaasi, ja olen suostunut olemaan tarjoilijasi illan aikana. Tervehdin sinua ovella ja vien sinut pöytään, jonka olen huolellisesti kattanut. Tuon sinulle ruokalistan, jossa luetellaan kaikki kokemukset, joita sinulla on ollut tai voisi koskaan olla. Teet tilauksen, ja lähden keittiöön. Kun ateria on ohi, kysyn päivälliskokemuksestasi. Vastaus riippuu siitä, kenen uskot omistavan tuon ravintolan, hankkivan tarvikkeet ja valmistavan ruuan. Minulle maksetaan joka tapauksessa. Toisaalta sinä saatat lähteä pois nälkäisenä.
Reconnective healingissä kannustin asiakkaita puhumaan energiakokemuksestaan. Kun käytämme kieltä kuvaamaan matkojamme ei-fyysisissä ulottuvuuksissa, todellisuudessa annamme kokemukselle merkityksen. Kun asiakas kertoo minulle kokemuksen olleen rentouttava, tiedän, että keittiön hyllyt ovat tyhjät ja kokki on poissa. Kun asiakkaalta menee useita minuutteja orientoitua takaisin tai hänen on vaikea löytää sanoja, tiedän, että hän on syönyt hyvän päivällisen.
TOBIAS
Törmäsin Crimson Circleen ja Tobiaksen kanavointeihin vuoden 2001 alkupuolella. Aika pian sen jälkeen, kun olin löytänyt Reconnective healingin. Sinulle on ehkä tuttu tämä Eric Pearliin yhdistetty menetelmä. Merkittävää on, että Tobias puhuu Eric Pearlista ja "The Reconnectionista" ainakin kahdessa Crimson Circlen alkuajan kanavoinnissa.
Tässä on sitaatti Uusi energia -sarjan shoudista 4, 1.11.2003:
"KYSYMYS SHAUMBRALTA: Hei Tobias. Voisitko kommentoida tohtori Eric Pearlin työtä, "The Reconnectionia" (yhden hänen kirjansa nimi) ja Reconnective healingina ja 12 DNA-säiettä? Kiitos.
TOBIAS: Tosiaankin, ja miten sen sanoisi – me, Crimson Council, työskentelemme läheisesti tämän sielun kanssa, jota kutsut tohtori Eric Pearliksi. Hän ymmärtää myös, että niiden jotka harjoittavat tätä "reconnection"-tekniikkaa, täytyy ymmärtää, että he ovat vain tämä prosessin mahdollistajia. Heidän täytyy tunnistaa, etteivät he ole parantajia. He eivät ole parantajia. On mahdollistajia, ja on niitä, jotka päättävät parantua. Mutta työskentelemme hyvin läheisesti noiden energioiden kanssa, ja näemme, että nämä kaksi, Crimson Circle ja tohtori Pearlin työ, tulevat yhdistymään hyvin lähiaikoina. Kiitos."
Ja tässä on sitaatti Selkeys-sarjan shoudista 2, 3.9.2005:
"TOBIAS: Kun sanoimme, että shaumbrojen työ ja Reconnective healing yhdistyisivät, se on tosiaan tapahtunut. On valtava määrä Reconnective-parantajia, jotka ovat nyt osa shaumbraa. Monet shaumbrat jotka ovat oppineet Reconnective-tekniikkoja ja käyttävät niitä, integroivat ne yhteen."
Tobiaksen kanavoinneilla oli valtava vaikutus minuun. Ne auttoivat antamaan merkityksen kokemukselleni, ja ne kannustivat minua selittämään asiakkaille, ettei parantaminen tullut minusta. Kun Tobias puhuu integroinnista, hän tunnistaa kaksi ihmistä nuortumisdynamiikassa – toinen luo turvallisen paikan ja toinen sukeltaa energiaan. Mahdollistajan myötätuntoinen läsnäolo on oleellinen osa yhtälöä.
Adamus on selkeä siinä, että Nuortumistemppeli on valmis ei-fyysisissä ulottuvuuksissa. Kun tunnen tuota energiaa, en näe kuvia, mutta aistin kuitenkin, että jotain kokoonpanoa tarvitaan. Matkan varrella on kuoppia, mutta ei huolta, ne ovat merkki tulemisesta hienompaan/hienojakoisempaan arkkitehtuurimuotoon.
_______
Dale Presly kokoaa kevyempää versiota itsestään Vancouver Islandilla, Brittiläisessä Kolumbiassa. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.