KOTIIN VIRTAAMINEN
Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen täällä syvällä metsässä joen varressa. Olen viettänyt paljon aikaa istuen nuotiolla ja kuunnellen veden syöksymistä joenuomassa. Luonto opettaa minulle monia asioita. Veden, maan, tulen ja ilman elementaalioppitunteja. Esimeriksi veden ääni on kuoro, sillä joesta tulevassa laulussa on monia ääniä. Jokaisella kivellä on ainutlaatuinen ääni, kun vesi syöksyy sen yli. Jotkut äänet ovat jatkuvasti kimeitä, ja jotkut syviä bassosointuja. Vettä katsellessa saan ajatuksen.
Tobias ja Adamus ovat käyttäneet kuvaa istumisesta polkupyörän päällä. Kaikki kokemukseni aika-avaruudessa tulevat itse asiassa paikallaan olevalle minulle. Minä en mene minnekään. Olen aina ajatellut, että se on omituinen kuva. Ellei polkupyörässä ole apupyöriä, se kaatuu, elleivät pyörät pyöri hyrrämäisesti. Ajatukseni on nyt, että joen kivet ovat paikoillaan virrassa, kun vesi syöksyy niiden yli. Ja jos jokainen meistä on kivi joessa, annamme oman äänemme 3D-maailmaan, muotomme reagoidessa virtaan. Sillä meillä kaikilla on ainutlaatuinen muoto ja tapa reagoida energiavirtaan elämässämme.
Ihmisitselläni on vaikeuksia ymmärtää, mitä tuo virta, tuo kaiken tuleminen minulle, oikeastaan tarkoittaa, joten päätän tuntea tätä vertauskuvaa. Voin tulla paikallaan olevaksi kiveksi. Kuuntelen ääniä joestani ja valitsen yhden kiven. Olen tuo kivi, josta tulee tuo tietty ääni. Minusta tulee tuo kiinteä kivi, ja lähestyn lempeästi tuota kiveä, joka uskoakseni muodostaa tämän äänen. Kunnioitan sen kiviolemusta ja pyydän lupaa yhdistää tietoisuuteni sen tietoisuuteen. Ja kuuntelen. Ja odotan.
Kun lähestyn tietoisuudellani eläviä asioita, kuten puita, voin tuntea elävän sykkeen. Puiden värähtely muuttuu vuodenaikojen myötä, mutta se on silti vuorovaikutteisempaa, kuin kiven värähtely.
Jatkan tuon veden pitämän äänen kuuntelemista. Siinä on hienovarainen toivotus tulla kiveksi. Ja sallin tietoisuuteni mennä tuohon kiveen. Ensin tuntuu, kuin olisin jylisevässä suihkukoneessa ilman ohjaamokuomua. Vesi syöksyy kuin ilma avoimen ohjaamon yli, uhaten vetää minut pois. Melkein ylivoimaista. Mutta sitten minusta tulee kiven tasaisuus, ja tunnen veden liikkuvan ylitseni kuin hyväily. Loriseva ja pulputtava ääni täyttää minut. Tunnen olevani yhtä kiven ja virtaavan veden kanssa, ja tunne kokonaisuudesta huuhtoutuu ylitseni. Erilainen syke kuin puilla, mutta kuitenkin ainutlaatuisen elävä ja täyteläinen.
Ihmisitseni hengittää syvään tähän täyteydentunteeseen. Tunteeseen ykseydestä, täynnä ääntä ja värähtelyä. Ja syvällä sisällä on tietämisen rummutusta. Tyydytystä tuottava ja aistillinen kokemus joka ylittää sanat. Kivi joka on paikallaan, on kuitenkin täysin virrassa. Ja tässä kokemuksessa tiedän, että sieluni antaa arvokkaan oppitunnin, jotta ihmisitseni voi ymmärtää tunnetasolla sen, mitä mieli ei pysty ymmärtämään. Nousee kyyneliä. Surun ja ilon kyyneliä. Surua luopua mielen tarpeesta tietää loogisesti. Iloa tuntea ykseys oman sieluni kanssa. Tietämiseni opastaa minut ymmärrykseen siitä, mistä Tobias ja Adamus puhuvat. Näitä tietämisoppitunteja on vaikea kuvata sanoin – kun ne koetaan hyvin syvällä tunnetasolla.
Mutta sitten aivan ytimessäni avautuu halkeama, ja jokin muuttuu. Muinainen sinetti rikkoutuu. Holvinovi avautuu lyhyesti, ja kirkas valo välähtää. Kauneuden kyynelet alkavat. Sitten väläys on poissa, ja suuri kaipauksentunne täyttää minut. Kaipaus kotiin. Ei mihinkään klubille verhon toisella puolella, vaan ajaton kaipaus yhteydestä, yli kaiken sen, minkä tämä ihminen voi kuvitella. Kaipaus jonka kiedon syliini. Jotenkin, sieluni silmien kautta, olen saanut vilauksen puhtaasta tietoisuudesta, "minä olen" -olemuksesta. Jotenkin tämä ihminen on luomassa polkua kotiin. Hitaasti ja lempeästi, tuon tunteen vaikuttava voimakkuus häviää.
Kiitollisena vedän tietoisuuteni pois kivestä ja vedestä, ja rentoudun lempeästi takaisin kehoon, joka istuu nuotiolla. Räpyttelen kyyneleet pois, kun tuuli muuttaa suuntaa ja savu tulee minua kohti. Nousen seisomaan ja kävelen penkereelle, ja katselen niitä tuhansia kiviä, jotka muodostavat joenuoman. Enkä ajattele vain shaumbroja, vaan kaikkia ihmisiä omalla paikallaan joenuomassa, kun he luovat oman ainutlaatuisen äänensä lisättäväksi planeettakuoroon. Ja tunnen tyyntä ja rauhoittavaa ihmetystä siitä, mitä teemme tässä 3D-maailmassa, täällä Maaksi kutsutulla planeetalla.
Takanani kuulen nuotion rojahtavan. Osittain palaneet halot ovat pyörähtäneet "tulikehän" kiviä vasten. Nuotiosta on tullut hehkuva sekamelska halkoja, joissa on kytevä hiillospinta. Järjestelen hiilihangolla halot vähän kasalle, ja tuli alkaa taas elää. Tuli leimahtaa, kun ilma imeytyy ytimeen, ja hiillos alkaa taas hehkua. Ja toinen ajatus juolahtaa mieleeni.
Olen ajatellut tätä ihmisryhmää, joka on määritellyt itsensä shaumbroiksi. Jokainen ihminen on itsenäinen, kuin nuotion yksittäiset halot. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen siinä tavassa, jolla hänen halkonsa palaa. Jotkut hitaasti ja kytien. Jotkut palavat kuumana ja nopeasti. Jokainen muuttuu ja transformoituu. Jokainen jakaa tämän transformaation lämmön muun maailman kanssa. Säteilee valoa ja lämpöä. Mutta kun halot erotetaan, kun halkokasa hajoaa, tuli heikentyy kyteväksi hiillokseksi.
Yhtäkkiä minusta tuntuu, kuin halkoni olisi kierinyt pois nuotiosta. Pysähdyn ja mietin, keksinkö tämän kaiken. Poskeni ovat edelleen kosteat, mutta mitä täällä tapahtui? Mieleni, ihmisitseni tuntee järkytystä, joka muistuttaa auto-onnettomuudessa olemista. Onko koko tämä planeettatransformaatio fantasiaa? Minulla ei ole viitekehystä sille, mitä juuri tapahtui. Ihmiselläni ei ole qualiaa, johon verrata tätä voimakasta tietoisuuskokemusta. Jos kaikki on minun energiaani, keksinkö kaikki Adamuksen viestit? Onko yhteys, jota tunnen shaumbroihin, hölmön unta? Jos olen todella täysivaltainen valo-olento, miksi tarvitsen ketään tai mitään muuta? Ja saan tämän työnnön, energeettisen tönäisyn, jonka olen oppinut olevan sieluni, joka haluaa tulla kuulluksi. Ja saan vastauksen kysymyksiini.
En tarvitse ketään tai mitään muuta astuakseni ainutlaatuiselle polulleni, jolla päästän/sallin jumalaisen olemukseni tähän 3D-maailmaan, jota kutsun Maaksi. Tällä kaipauksella jota tunnen ajattomasta yhteydestä omassa ytimessäni, ei ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa. Halkoni voi kyteä aioneita, kun luon ainutlaatuista tietäni. Tuo kaipaus vetää minua menemään sisääni luomaan polkua kotiin. Mutta olen valinnut tulla tähän elämään, näinä aikoina, monien samanmielisten ihmisten kanssa. Olen löytänyt tieni tähän ihmisheimoon, joka tajuaa minua. Tuntuu, kuin olisin kytenyt viimeiset 50 vuotta ja odottanut sopivaa hetkeä liittyä muihin kytijöihin (okei, uusi sana), räjähtääkseni säteilyksi. Tarvitsenko muita? En tarvitse. Onko hauskempaa muiden kanssa? Kyllä on.
Katson tulta. Se on elävä ja sen ilmavirtaus luo lämpöä ja lepattavan valoloisteen. Tämän tulen syvä ydin on kimaltava, valkoisenkuuma pätsi, Merlinin hehku. Tuulenhenkäys voimistaa tuota hehkua, valo vääristyy kuumuusaalloista. Tuli hengittää sisään ja ulos, vapauttaen vielä lisää energiaa. Liekit lepattavat ja tanssivat leikkisästi. Monet shaumbrat joiden kanssa kommunikoin, ovat "kiihkeitä" ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet ottamaan vastaan sielunsa laulun. Tuli tuntuu osuvalta vertauskuvalta.
Kirjoittaessani tätä löydän itseni omasta virrastani. Vakuuttavassa muodossa kirjoittaminen auttaa minua integroimaan, kun elän uudelleen kokemukseni. Tunnen näitä kokemuksia tyynessä ja sallivassa olotilassa. Mutta jakaminen muiden kanssa on tapani lisätä kytevä halkoni nuotioon. Olkoon tämä aika täynnä valoa ja loistoa.
Lisäys. Tämän kivikokemuksen jälkeen minulla on ollut monia hetkiä, jolloin olen palanut jokikiven virtaan. Tämä muisto on eräänlainen ankkuri, johon voin palata, kun olen poissa tolaltani tai epäilen kykyäni olla sieluni virrassa.
______________________
Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Tällä hetkellä hän pyörittää pientä terveydenhoitoalan valmistusyritystä Shenandoah-laaksossa Virginiassa ja pitää energiasessioita. Hän rakastaa olla luonnossa ja nauttii kirjoittamisesta sekä vesivärimaalauksesta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, Instagramissa tai Facebookissa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.