JA

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä tarina liittyy siihen kokemukseeni astumisesta ajan läpi, jonka kerroin tämän lehden kesäkuun numerossa. Palaan tuohon kokemukseen lyhyesti, mutta tämän viestin varsinainen sisältö liittyy kokemukseen JA-tilasta.

Osallistuin kaksi kuukautta sitten Havaijilla live-tapahtumiin Adamuksen johdolla Villa Ahmyossa. Minulla oli kokemus, jossa astuin ajan läpi versioon itsestäni 11 vuotta sitten. Tuo vuoden 2010 versioni oli kriisissä, ja annoin hänelle/minulle JA-lahjan. En kutsunut sitä niin tuolloin, mutta antini siitä oli, että olen ihminen, joka kokee ihmistunteita, JA olen jumalainen valo-olento, joka kannattelee ihmisen tuon tunnekokemuksen läpi.

Tunsin edelleen tuon loukkaantumisen, surun, häpeän ja epätoivon. Mutta minulla oli uusi salainen ase: hyvin syvä myötätuntoinen energeettinen läsnäolo. Se tuntui ystävälliseltä energialähteeltä, joka kupli sisältäni ja poreili olemukseeni valtavasta ja tuntemattomasta varastosta. Loukkaantuminen sattui edelleen, mutta en samaistunut enää tuohon loukkaantumiseen ja noihin tunteisiin, sillä olen tuo varasto.

En kutsunut tätä JA-tilaksi seuraavina 10 vuotena, mutta kun kuulin Adamuksen puhuvan siitä ensimmäisen kerran 15 kuukautta sitten, tunsin resonointia, että tämä kokemus kummankin tilan pitämisestä oli iso KYLLÄ. Tämä on tie ajatus- ja tunnesuon läpi.

OUTO HETKI TÄSSÄ JA NYT

Tämä vuoden 2021 versioni joka tiesi JA-tilasta, meni taaksepäin ajassa ja opetti tuolle vuoden 2010 versiolleni JA-tilasta, kutsumatta sitä tällä nimellä. Koska vuonna 2010 koin läsnäoloni astuvan ajan läpi energeettisesti. Kokemus energeettisistä viesteistä on tärkeä huomata tässä hetkessä, sillä nyt energeettisiä viestejä lähtee ja tulee säännöllisesti. Kun Adamus puhui menneiden ja tulevien elämien suppilon vaikutuksesta tähän hetkeen, nyökytin vain päätäni, joo-o.

Esimerkiksi kirjoitin rakkaudesta shaumbra-ystävälle, kun putosin ikivanhaan muistoon, joka oli tuhannen tai parin tuhannen vuoden takaa. Se oli ikivanha. Putosin kokemukseen ensimmäisestä kerrasta, jolloin rakastuin kumppaniin Gaialla. Tämä rakkaus on suurenmoista. Näen jumaluuteni peilattuna toiseen ihmiseen, ja tunnen tämän lähes pakahduttavan rakkauden. Tuon hetken muistaminen tuo kyyneliä silmiin, sillä se on kaunista – tämä ihmisten välisen rakkauden luominen.

Mutta sitten sielun viisaus, mestarillinen minä, lähettää lähetyksen takaisin tälle muinaiselle minulle. Ja olen siellä JA olen tässä. Tämä muinainen minä kokee enkelin – minun –vierailevan. Ja minulla on viesti tuolle miehelle (hän tuntui ainakin mieheltä).

"Kaveri, tämä rakkaus jota tunnet, olet oikeasti sinä. Se on rakkautta, jonka olet luonut itsellesi. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon toisen ihmisen kanssa. Hän saattaa tuntea rakkautta myös, mutta se on hänen oma luomuksensa itselleen."

On tuon muinaisitsen vastarintaa "mutta, mutta, mutta …", mutta sitten on taas JA. Kyllä, on ok uskoa, että tuo rakkaus on häneltä, JA se on kaikki sinun. Kyllä, on ok olla ihminen JA jumala samanaikaisesti. Kyllä, on ok leikkiä 3D:ssä JA olla valon enkeliolento.

"Aah" resonoi lävitseni, kun istun näppäimistöni ääressä ja tuntemani rakkaus lisääntyy taas. Tuo muinaisitseni tajuaa viestin! Tämä "aah" värähtelee kaikkien elämien läpi – menneiden, nykyisten ja tulevien. Ja tunnen, että tämä on todella avainelämä – polttopiste joka sitoo monia säikeitä yhteen. Kaikki rakkaussuhteet kautta aikain saavat tuon viestin, että tuo energia on kokonaan minun. On aina ollut. Tulee aina olemaan. Mieleeni tulee kuva haitarista. Kaikki elämät on edustettuna palkeiden taitteissa, jotka painuvat kokoon ja laajentuvat, kun kuuntelen sieluni suloista musiikkia.

Ja vaikka se suppilo jota Adamus käytti kuvaamaan, mitä on tapahtumassa, vaikutti yksisuuntaiselta – menneisyys, sielu ja tulevaisuus virtaavat sisään – se on todellisuudessa kaksisuuntainen suppilo (malja?). Tietoisuutta joka lisääntyy tässä hetkessä, lähetetään myös. Kommunikointia. Energeettistä keskustelua. Läheinen yhteys. Ihmetystä ja kunnioitusta. Sillä se on kaunista. Voin kurkottaa kaikkien noiden verhojen läpi, jotka erottavat elämät, lempeästi aikaseitin läpi ja koskettaa niitä "rakastan sinua" -suudelmalla, sillä ei ole erillisyyttä. Ei ole koskaan ollut. Ei koskaan tule olemaan. Niin olkoon.

JA PÄIVITTÄISESSÄ ELÄMÄSSÄ

JA-kokemuksesta saakka kriisissäni 2010, olen alkanut käyttää sitä päivittäisessä elämässä, ja se kehittyy jatkuvasti, miten tämä ilmenee päivissäni. Eilen sain kaksi puhelua shaumbra-ystäviltä, mikä innosti minut jakamaan tämän siinä toivossa, että kokemuksestani voi olla vähän hyötyä muille.

Adamus on sanonut, että emme ihmisinä ole vastuussa evoluutiostamme. Mutta hän on myös sanonut, että meidän tehtävämme on valita tiemme ihmishäiriötekijöidemme keskellä. Ilmeinen paradoksi, jonka haluaisin vetää erilleen ja kenties purkaa.

Olen samaa mieltä, ettei ihmiseni ole vastuussa evoluutiostani. Lähetykset joita kuvasin edellä, tulivat mestarini viisaudesta, eivät ihmispäätöksenä. Mutta voimme ihmisenä tunnistaa ja ottaa vastuun toimimattomista tunnetiloistamme, jotka roskaavat evoluutiomaisemaa. Uskon, että JA-tilan käyttäminen on auttanut minua luomaan vastaanottavaisen tilan tämän evoluution sallimiseen.

Esimerkiksi, suurin asiakkaani tekee muutoksia, jotka saattavat estää pientä valmistusyritystäni jatkamasta bisneksen tekemistä heidän kanssaan – yhteyteni massatietoisuuteen monikansallisten yritysten muodossa. Jos menetän tuon asiakkaan, luultavimmin lopputuloksena on yritykseni ovien sulkeminen. Tulojen mahdollinen menettäminen johti minut suoraan selviytymispaniikkiin – hyvin inhimillinen tunnereaktio.

Samalla kun tunnen paniikin kehossani, lähetän mieleni hengitykseen tuomaan sielun myötätuntoista energiaa. Sallin tuon energiatulvan tulla sisään ja levitä kehoon, koko olemukseen. Tunnen paniikkia JA myötätuntoa. Paniikki, ihmisen pelkotunne, ei ole totta, mutta sielun myötätuntoinen energia ON totta. Ihmiseni ei ole vastuussa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ikään kuin laittaisin äärettömän jumalaisen energian samaan huoneeseen toimimattoman ihmisluomuksen kanssa, ja tuolla hetkellä ei ole muuta tehtävää.

Ajattele ihmisen ajatuksia ja tunteita marmorikuulina, jotka kolisevat keitinlasissa (dekantteri). Hyödytöntä melua (ellei hyödytön melu ole haluttu kokemus). Keitinlasissa ei näytä olevan tilaa millekään muulle. Kuvittelen, että sielun myötätuntoinen energia on paksua kirkasta nestettä, koostumukseltaan kuin hunajaa. Kun hengitän sisään tätä myötätuntoista energiaa, kaadan tätä ihanaa makeaa eliksiiriä keitinlasiin, ja se täyttää kaiken tyhjän tilan marmorikuulien ympärillä. Pian marmorikuulat on täysin ympäröity, ja ne saattavat värähdellä, mutteivät enää kolise. Maagin kädet nostavat lasin ja pitävät sitä.

Luin Red Lionin noin kuusi vuotta sitten ja hiljattain uudestaan, ja minua kiehtoi alkemiaprosessi, jossa lyijy muuttui kullaksi. Tässä, Merlinin käsien sulatusastiassa, on itsen keitinlasi, joka käy läpi alkemiaprosessia. Tuntuu siltä, kuin kaikki ajatukseni ja tunteeni olisivat valopallossa sydänalassani, ja valtava oma jumaluuteni pitelee tuota palloa. Tuntuu siltä, kuin tämä alkemiaprosessi loisi polun, jotta sieluni saa pääsyn biologiaani.

Kun maagin kädet avautuvat, marmorikuulat ovat hajonneet ja tulleet yhdeksi makean eliksiirin kanssa – yltäkylläisen tilan pyhä graalinmalja. Voin helposti hengittää dviriin, yhdistyä valtavaan itseen, sillä tunne-energia on muuntanut ja lietsonut vastaanottavuuden ja sallimisen tilaa.

Tekikö ihmiseni tämän? Ei, ehdottomasti ei. Päättikö ihmiseni sallia tämän? Kyllä, minä valitsin sen. Nukuttuani yön heräsin tunteeseen, millaista olisi olla yltäkylläinen ilman liikeyritystä. Siis sanon kyllä tälle ja annan energiani panna töpinäksi siinä, mitä elämä on yrityksen omistamisen jälkeen.

Palaten puheluihin shaumbra-ystävien kanssa, kuvasin tätä tilaa, jossa sallitaan tuo tunne ja tunnetaan myötätuntoa samanaikaisesti. Toinen ystävä sanoi, ettei hän tiennyt, miten se tehdään. Moniulotteisina valo-olentoina tämä kyky, että voi olla sekä tunne että myötätuntoa JA-tilassa, tuntuu olevan kuin luontainen enkeliaisti, ja nyt olen tullut uteliaaksi tästä. Onko kyse siitä, ettei tiedä, miten se tehdään, vai pelkästään ettei ole koskaan ajatellut sitä mahdolliseksi? Tämä JA-tila tuntuu kriittiseltä vaiheelta aspektien integroimisessa tai parantavan balsamin tuomisessa vanhoihin haavoittuneisiin paikkoihin.

Nyt kirjoittaessa mieleeni tulee, että osa ilmiselvästä vastarinnasta liittyy vanhaan kaavaan käyttää mielen kapasiteettia asioiden ratkaisemiseen, kuten yltäkylläisyysongelmat. Tuntuu siltä, että ajatukset pitävät monta kertaa tunteitani jonkinlaisessa Tukholma-syndroomassa. Tunteiden kunnioittaminen ei ole sama asia, kuin niiden ruokkiminen. Eikä minun tarvitse tuomita niitä. Ne ovat pelkästään ihmisreaktioni energiaan. Kun sallii noille vanhoille tunnetiloille vapauden tulla tunnetuksi, se luo tilaisuuden laittaa marmorikuulat keitinlasiin muuntumista varten, puhdistaa tilan oivaltaneelle itselle jakaa syvän tunteen yltäkylläisyydestä ja sallia viisauden aktivoitua. Kyky tuntea sitä viisautta, millaista on "tukoksen" toisella puolella, on todellinen oikopolku metsän halki.

Olen harjoittanut tätä JA-tilaa viimeiset 10 vuotta. Monia eri tunteita. Monia eri tilanteita ja laukaisijoita. Perhe. Idiootit autoilijat. Ex-vaimot. Itsensä tuomitseminen. Toimimattomat käyttäytymistavat. Siihen liittyy kehittyminen. Vauhti. En aina valitse sitä. Mutta silloin kun valitsen, tulee helpommaksi. Huomaan sen olevan tehokkainta, silloin kun tunne on raju ja kiihkeä. Hyväksyn tuon tunteen, sukellan siihen, tunnen sitä intensiivisesti ja tunnen keitinlasin täytenä. Sitten kutsun energeettistä tukea, joka odottaa aina kärsivällisesti. On aina odottanut. Tulee aina odottamaan. Tämä on ihmiseni, joka valitsee sallia energian toimia hyväkseni.

Toivon, että tämä intiimi jakaminen, mitä tapahtuu sisälläni, kannustaa teitä ehkä siinä evoluution alkemiaprosessissa, jota kaikki käymme läpi. Sallien jumalaisen olemuksen päästä enemmän ja enemmän tämän ihmisbiologian läpi. Sallien itsen muuntua joksikin uudeksi, kauniiksi ja jännittäväksi. Näitä ihmisajatuksia ja -tunteita on hiottu vuosituhansien saatossa, ja olen uskonut, että ne ovat totta ja ne ovat minä. Mutta ne eivät ole totta. Kun sallin, että niitä pidetään maagin käsissä, niiden energia voi olla polttoainetta uudelle ja ihmeelliselle elämälle.

–––––––––––––

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Hän omistaa pienen terveydenhoitoalan valmistusyrityksen ja on pyörittänyt sitä kuluneet 23 vuotta Shenandoah-laaksossa Virginiassa. Laillistettu integroivan energialääketieteen harjoittaja, Pachacuti Mesa -perinteen opiskelija, InterSpiritual Minister (pappi) New Yorkin One Spirit Alliancen kouluttamana, vaelteli Intiassa hindugurun kanssa, opetti katolilaisessa koulussa ja tukku muita makyo-juttuja. Hän nauttii kirjoittamisesta, piirtämisestä ja vesivärimaalauksesta. Hän uneksii matkustamisesta tulevina aikoina USA:ssa (ja muulla Gaialla) imeäkseen planeetan kauneutta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, Instagramissa tai Facebookissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.