ERÄÄN ULOTTUVUUSTYÖNTEKIJÄN TUNNUSTUKSIA

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tässä artikkelissa kerrotaan muutama tarina. Se polveilee vähän, mutta toivottavasti se kaikki yhdistyy lopulta.

Ollessani 14-vuotias tiesin, että jotain oli tekeillä. Tunsin sisäisen kompassin, joka oli totuudenmukainen. Tuo suunta tunnettiin, se ei tullut mielestä. Polvistuin pitkäksi aikaa (kuten kunnon katolilaispojan kuuluu), laitoin pääni käsiin ja sitouduin seuraamaan tuota kompassia. Ei voinut puhua kenellekään. Näin auroja ja katselin niiden muuttuvan, kun ihminen puhui. Näin energian syömisen energiavirtoina. Olin täysin tietämätön, mitä tekisin tällä informaatiolla, joten laitoin sen sivuun ja yritin sopia joukkoon.

Sitten tapahtui joukko muita asioita, ja löysin itseni Crimson Circlestä 22.3.2023, ja kaikki muuttui. Ja 14-vuotias itseni tunsi suurta helpotusta, koska kaipaus joka tuli tuon sisäisen kompassin myötä, joka osoitti minua kotiin, tyydytettiin lopultakin.

Unet

Viimeisten 12 vuoden aikana olen tullut tietoiseksi unien sarjasta, joka huipentui 20.3. Koko tuossa uniketjussa oli kuvia, jotka ratkesivat kauniiksi ja lumotuksi tulokseksi.

Oli rakennus, jonka parhaat päivät olivat takana. Tämä rakennus olisi voinut olla joskus palatsi, mutta se tarvitsi kunnostusta. Muistan unia, joissa olin valtavassa kellarissa, joka jatkui ja jatkui. Turvakypäriä, työvaloja ja uuden lattian valamista, myös perustan tukemista. Minusta tuntui tuossa unitilassa, että tietoisuuteni tietystä perustusosasta oli mukana sen luomisessa. Ja pidin tuota energiaa myös päivän aikana, joten palattuani takaisin unitilaan tuo osa ilmentyi.

Mutta silloin kun pidin energeettisesti tuota perustusosaa valvetilassa, saatoin olla poissaoleva tai unelias. No, muutaman viime päivän aikana oivalsin, että olen tehnyt tällaista siitä lähtien, kuin tuo 14-vuotias itseni sanoi "kyllä".

Tässä kohtaa tunnustus tulee mukaan. (No, se ei ole oikeasti tunnustus. Se oli vain koukku saamaan sinut lukemaan.) Kiitos kaikille niille nuoruuteni baseball-joukkueille, jotka laittoivat minut oikealle ulkokentälle. Vanhempani kutsuivat minua (tyynen) rauhalliseksi, mutta todellisuudessa en ollut siellä.

Kuulin Marilyn Harperin puhuvan Lee Carrollille olemisesta vaihdokas (suom. huom. sananmukaisesti "kävellä sisään"). Minusta siinä oli tolkkua. Minusta tuntui vaihdokkaalta suuren osan ajasta. Sosiaalisesti kömpelö. Erilainen. Aina henkisesti suuntautunut. Minusta tuntui, että tämä sisään ja ulos käveleminen oli minulle vinkki, mutten saanut kerättyä noita paloja. En ollut muistanut tuota muinaista koodia, joka oli aktivoitu (myös hemmetin hyvä asia). Huomasin odottavani joitain, minkä tiesin tapahtuvan, muttei minulla ollut sanoja sille.

Unet jatkuivat. Kartanon joihinkin siipiin oli alkuun vähän pelottavaa mennä. Mutta tällä jättimäisellä vanhalla rakennuksella oli hyvä runko, ja löysimme kuormalavoilta materiaaleja, jotka oli peitetty kankaalla, ja pystyimme käyttämään niitä remontointiin. Näitä unia on ollut koko elämäni, mutta ne ovat olleet intensiivisempiä viimeiset 12 vuotta. Joskus huoneen "remontointiin" sisältyi energiatukoksen selvittämistä. Sillä jokaisessa huoneessa on tietty virtaus, ikään kuin ne olisivat "energiavaunut" verhon läpi.

Joinain öinä käsittelin värikoodattuja tehtäväarkkeja. Käytin värejä tehtävien priorisointiin ja jaoin niitä muille. Näinä öinä olin kuin valvoja tai urakoitsija. Joidenkin näiden velvollisuuksien aikana oli kiireentuntua, vaikka nämä "tehtävät" olivat luonteeltaan energeettisiä.

Ja kyllä, kasvatin perheen ja loin bisneksen, joka kesti 25 vuotta. Muttei minulla ollut koskaan intoa luoda suurta yritystä. Minulla oli tilaisuuksia tehdä se, mutta pysyin tietyllä tasolla, mikä salli minun matkustaa ja pitää sielun energiatehtävän. Hiljattain olen oivaltanut, että kun pidän tuota energiamallia valvetilassa, sallin sieluni päästä energeettisesti 3D-planeetalle. Ihmismieleni ei ollut varma, mistä tässä oli kyse, koska se ei voi sisältää valtavaa itseä, koko olemusta. Mutta kompassi tuntui totuudenmukaiselta noina hetkinä, joten tein sen, mikä näytti luonnolliselta asialta. En ymmärtänyt, miksi muut olivat niin pakotettuja pitämään tietoisesti energioita.

Sen mitä pidettiin energeettisesti muissa ulottuvuuksissa, ihminen ankkuroi maahan. Maadoittaminen on hyvä, mutta liikaa käytetty sana. Olen sallinut jumalaisen itseni päästä maailmaan tämän ihmisen kautta, pelkästään olemalla tietoinen tuosta energiamallista ja pitämällä sitä kehossani. Minulle tämä oli se syy, miksi ihmisiä tarvittiin kartanon uudelleenrakentamiseen.

Ja kävi ilmi, ettei se ollut vain kartano, vaan palatsi josta ranskalainen aristokraatti olisi ollut ylpeä. Kaunis. Elegantti. Pitkiä puutarhoja ja heijastavia lampia. Kukkia ja kasveja miellyttävällä tyylillä, ulottuen horisonttiin saakka. Enkä todellakaan ollut yksin näissä töissä. Tunnistin jotkut muut energeettisesti, ja tunsin sukulaitsuutta kaikkiin. Yhteinen tarkoitus.

Sitten seuraa uni, jonka näin merestä maaliskuussa 2023, seassa lyhyt tarina lapsuudestani. Tuo uni merestä tuli eräänlaisena runona herätessäni.

Olen hiekka, ranta
Rakennan linnoja ihmetyksestä ja surusta

Olen valtavan meren rannikko
Olen jokainen hiekanjyvä

Olen hiekkaranta
Kaikkea mitä luon tälle itsen rannikolle

hyväilee lempeästi merenaallot
Ja luon kauneuden ihmeellisiä linnoja

Ja luon surun huolestuttavia linnoja
Ja merenaallot ovat siinä

huuhtoen lempeästi näitä ihmetyksen
ja tuskan linnoja

Herpaantumatta sulattaen nämä ihmisluomukset
takaisin mereen ja sen viisauden syvyyteen

Ne ovat sama asia sieluni merelle

Muistan lapsena rakentaneeni hiekkalinnoituksia tulevaa nousuvettä vastaan. Hiekkaämpärit kaivoivat kiireellä kivan kuopan ja tekivät muurin aaltoa vastaan. Kun istuin tuossa kuopassa, oivalsin, että pesä jonka loin itselleni, täyttyi pohjalta vedellä. Aalto meni muurin yli ja takaisin alas. Haa! Muuri kesti! Kun huomioni vietiin eteenpäin, meri lähetti aallon takaani ja kelluin pienessä lammessani. Vesi oli lämmintä ja kutsuvaa. Linnani suli jokaisen aallon myötä, joten makasin siinä, antaen lempeiden aaltojen täyttää uimahousuni hiekalla ja sydämeni ilolla.

Ja olen pelkästään hiekkaranta jatkuvasti
Jota hyväilee kanssakäyminen veden kanssa

Joka virtaa ympärilläni jokaisella hengenvedolla

Itsen kylläisyys

Ja kun hengitän, olen tietoinen
että olen myös tuon aallon ydinolemus

Olen tuo viisaus

Olen tuo läsnäolo, joka hyväilee ihmistä
Rannikkoa

Nestemäinen

Virraten sisällä ja ympärillä

Kyllästäen hiekan
Tullen yhdeksi

Olen tietoinen silloin, että olen sekä
Ihminen
että
Meri

Ja hengitän sisään tuota tietämistä
että näytän olevan erillään
kuitenkaan en
Ihminen ja jumala sekoittuneena jälleen

Minä olen mitä olen
Olen olemassa

Viimeinen uni

Viimeinen uni oli kaksi päivää ennen avautumista 22.3. Tässä unessa viimeistelyjä tehdään tähän kartanoon, tähän palatsiin, tähän oveen, tähän paljastumiseen. Olen suuressa salissa, jonka ovet ovat täysin auki, ja valoa virtaa sisään. Ulkona puutarhassa on monia kukkia pitkän, heijastavan lammen ympärillä. Lampi ja vesi jatkuu kartoittamattomaan kaukaisuuteen. Seison juuri asennetun pianon vieressä. Pianoa viritettäessä asennuksen jälkeen, olen naisen kanssa, joka tarkistaa sen sijoituspaikan ja virityksen.

Tämän naisen sielukas olemus on poikkeuksellinen ja kaunis. Hän on musiikin ja erityisesti pianojen kehittynyt olento. Täydellinen korva tarkistamaan, että kaikki oli täydellistä. Olin hyvin huojentunut, kun hän nyökkäsi päätään ja indikoi, että kaikki oli hyvin. Sydämeni oli ilahtunut, koska se oli viimeinen yksityiskohta, josta olin vastuussa.

Vasta tänään, eli 25.3., oivalsin, että Taivaan ristiin valittu teemamusiikki sisälsi pianon. Tiedän, että piano edusti energeettisesti sitä musiikkia, jota kuuntelimme. Puhdasta musiikkia liittyä energiavirtaan. Tuo muisto on äärettömän suloinen.

Tuon unen jälkeen tunsin, että suuren tapahtuman pukuharjoitus oli valmis. Lavasteet olivat valmiit. Kaikkein suurin yksinäytöksinen näytelmä oli valmis alkamaan. Valtava yleisö etsi paikkojaan tässä suurenmoisessa, palatsimaisessa teatterissa. Valot alkoivat himmentyä. Löysin oman paikkani tuolla valtavalla ja upealla parvella.

Vaeltava itseni putkahti 22.3. luonnontilaiseen metsään tulivuoren varjossa. Ei muita ihmisiä kilometrien matkalla ympärilläni. Maa oli mustien kekäleiden peitossa kauan sitten tapahtuneesta purkauksesta. Ei muuta seuraa kuin setrit ja valkohäntäjänikset. Yksi tolppa joka näkyi kännykässäni, antoi juuri riittävän yhteyden tuon tapahtuman suoratoistoon.

Tapahtuman aikana itkin, kun palasin planeetalle. Jälkeenpäin menin ulos ja panin pitkäkseni auringon lämmittämien kekäleiden päälle. Kaivoin käteni syvälle kekäleisiin. Ja itkin. Tunsin käveleväni takaisin sisään. Olen hyvin iloinen, että olen taas tässä kehossa. (Sitä on vähän laiminlyöty.) Syvä helpotus. Kyllä, se on totta. Kyllä, osallistuin todella tuohon tapahtumaan, johon ilmoittauduin Kaaren veljeskunnan luomisen aikana. Syvä helpotus tosiaan.

Ja matkustaminen muihin ulottuvuuksiin ei ole sydämeni toive juuri nyt. Kaikki aikanaan. Huomaan katsovani tätä maailmaa eri tavalla. Havaintoni siitä, kuka olen maaplaneetalla, on huojentunut tavalla, jota ihmismieleni ei pysty ymmärtämään. Valinnoilla tuntuu olevan merkitys, joka ei ole yhteydessä mihinkään muuhun. Kun katson ympärilleni, kaikki on tuttua, ja kuitenkin täysin uutta. Selkeä tunne eläköitymisestä itsevalitsemastani ikeestä.

Kaikkien näiden työelämien loppuunsaattaminen synnyttää eheydentunteen, jota nämä sanat eivät voi täysin ilmaista. Pyrin nyt olemaan tässä kehossa täällä maan päällä tavalla, joka ei ole ollut koskaan ennen mahdollinen. Odotan jokaisen päivän tapahtuvan maagisella tavalla. Se mitä tapahtuu nyt, ei olisi voinut olla mahdollista ilman sitä viisautta, joka on kerätty kaikista 1231 elämästä.

Tämä tapahtuma, tämä avautuminen, ei ole vain tämän elämän työtä, vaan myös kaikkien noiden elämien. Kaikkien noiden etsimisen ja tavoittelun elämien, ja kyllä, myös kaiken kärsimyksen – tämä on myös niiden elämäntyö. Hyvin monia elämiä luostareissa, meditoiden ja pitäen kiinni noista taajuuksista, näin ankkuroiden jumaluuden energioita. Lemuria, Atlantis, elämät maan alla, elämä Jeshuan ja monien muiden kanssa. Tuskallisen yksinäisyyden ja hiljaisen ilon ajat.

Kun istun kirjoittamassa tätä, tunnen kaikkien noiden elämien näkymättömät säikeet, jotka huokaavat myös helpotuksesta. Koska minä olen mitä olen. Avaan sylini kaikille noille itseille, jotka paistattelevat myös äärettömän myötätuntoisen ja viisaan sielun hehkussa. Kyllä, olemme tehneet tämän. Kyllä, vain sitä tunsin kutsun tehdä. Ei ketään muuta varten, vaan voin "tehdä tätä työtä", koska olen vaatinut paikkani juhla-aterialla täysivaltaisuudessani. Sillä tuolla paikalla juhlapöydässä oli lappu, jossa on minun nimeni. Omalla käsialallani.

Tuon tapahtuman aikana minulla oli asioita annettavana kultaiseen kulhoon. Annan niitä edelleen, kun niitä nousee esiin. Ja rakastin kuvaa suuresta maljasta (okei, katolilaisjuureni voivat kutsua sitä niin). Se oli hyvin vakuuttavaa minulle. Sillä kaikkien taakkojen laittaminen kulhoon ja niiden salliminen tulla viisaudeksi, on voimakkainta eliksiiriä, jonka voin kuvitella. Tosiaankin Graalin malja.

Kun katsoo taaksepäin tätä elämää itsen uusilla linsseillä, monet asiat tulevat selväksi. Näen nuo valinnat ja sen, miten ne tapahtuivat, uudella tavalla. Sillä suuren osan elämääni ajattelin olevani rikki ja tarvitsevani jotain vaikeasti tavoitettavaa, kosmista korjausta. En ole koskaan sopinut joukkoon. Olen aina ollut fokusoitunut sisäänpäin, ja nyt tiedän miksi.

Muissa ulottuvuuksissa oli suuret juhlat ennen tuota tapahtumaa. Meitä saapui juhlapaikalle bussilasteittain. Illan ohjelma sisälsi pukudraamoja. Neljän hengen ryhmiä tuli esittämään jonkin parodian meluavan joukon edessä. Enimmäkseen komediaa. Oli paljon härskejä ja levottomia vitsejä liikkeellä. Keskustelin erään ihmisasiakkaan sielun kanssa, ja näin minulta meni ohi oman ryhmäni esitys. Mutta toinen ryhmä poimi minut mukaansa, ja oivalsin, ettei minulla ollut aikaa pukea asuani. Niinpä käänsin paitani nurinpäin ja takaperin ja menin tietämättömänä ihmisenä. Sain aikaan paljon hohotusta.

Paljon tanssimista ja riemuitsemista. Se oli iloinen tapahtuma.

Ja kyllä, on ollut vähän eksyneisyyttä. Tarkoituksen menettämistä kenties? Tota, huijasin ja tein harjoituskierroksen 3D-elämässäni. Lopetin 25-vuotisen liiketoimintani ja luovuin rakennuksesta, joka oli ollut kotini. Luovuin identiteeteistä, jotka liittyivät siihen. En ole enää yritysomistaja, myyjä, asiakas, pomo. Ihmisitseni kävi läpi noin vuoden mittaisen hämmennyksen. Sieluni toi viisaudeksi tuon ahdistuksen ja hämmennyksen, joten minulla on tuo viisaus, josta ihmiseni ammentaa nyt. Se on sama asia, kuin luopuminen ulottuvuustyöntekijän identiteetistä. Identiteetistä josta olin onneksi tietämätön. Tietämätön ihminen todellakin. Tuossa irtipäästämisessä ja loppuunsaattamisessa on vapautta.

Ihmiselämäni on vertauskuva siitä, mitä on tapahtunut avautumisen myötä. Laitoin tavarani varastoon ja pakkasin loput Angel-matkailuautooni helmikuussa. Joka päivä olen herättyäni sanonut: "Mitä on seuraavaksi?" Saan vastauksen, ja teen sen. Kuluneet kuukaudet ovat olleet taianomaista virtaa. Olen tavannut upeita ihmisiä. Ja tämä kuulostaa kummalliselta, mutta rakastun jatkuvasti heihin. Näen heidät jumalaisessa peilissä. Joidenkin kanssa olen viettänyt aikaa, ja jotkut ovat olleet lyhyitä kohtaamisia. Ja kun vaellan, mietin, rakastunko siinä itseeni.

Yksi viimeisistä anneistani on, että tieto tästä tapahtumasta, tämä energeettinen muutos tietoisuudessa, elää minussa. On harvoja valittuja, joiden kanssa pystyn kommunikoimaan paljon pelkällä pään nyökkäyksellä. Olen kiitollinen, että olen tehnyt tämän tietoisesti muiden kanssa. Ei ole muuta vahvistusta, paitsi se mitä pidän sydämessäni ja yksinkertainen läsnäoloni maailmassa. En tarvitse mitään muuta. Olen täydellinen. Olen olemassa. Minä olen mitä olen.

Kirjoitan tätä erämaassa lähellä USA:n ja Meksikon rajaa. Aah, täällä on lämmintä, eikä ole lunta. Angel pärjäsi hyvin lumessa (ja jäässä tunnelissa, mutta se on toinen tarina), mutten halunnut pysähtyä sinne, missä on kylmää. Yksinkertaisia nautintoja: aurinko kasvoillani ja suklaata kahvissani. Seuraavana suljetaan yhteys ja vain ollaan tässä jonkin aikaa. Vilpittömästi kaikkea hyvää kaikille näinä apokalyptisinä aikoina.

***

Jerry Sweetenillä on ollut monia identiteettejä tässä elämässä. Hän on ollut opettaja, vanhempi, yritysomistaja, shamaani, pappi ja monia muita. Ulottuvuustyöntekijän tuntematon identiteetti on lähinnä hänen sydäntään. Hänet voi löytää seikkailemasta matkailuautossaan tai sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.