HENKILÖKOHTAINEN ENERGIA VS. ASPEKTIT

Kirjoittanut Leigh Bisset (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Irtipäästäminen siitä kontrollista joka meillä on henkilökohtaiseen energiaamme, näyttää olevan nykyään shoudien fokus, ja voin nähdä miksi: emme voi siirtyä eteenpäin noiden kontrollien kera, koska ne ovat Oivaltamisen tiellä.
 
En tiedä sinusta, mutta itse olen tehnyt joitain todella kummallisia asioita henkilökohtaisen energiani kanssa ja tuonut sisään typeriä asioita, kuten vastoinkäymisiä, kärsimystä ja puutetta, ja minun on täytynyt kyllästyä todella, koska heitin sekaan myös muutaman fyysisesti rajoittavan ongelman.
 
Henkilökohtainen energia on tärkeää minulle, koska tiedän, että se on pyhä graalinmalja, paikka sisällämme, jonka muistamiseen Adamus ja Tobias ovat opastaneet meitä rakastavasti aioneita. Vasta äskettäin kävin läpi kokemuksen, joka pani minut kohtaamaan faktat, ja minun täytyi tunnustaa, että olen osallistunut kieltämispeliin ja rajoittanut aktiivisesti henkilökohtaista energiaani.
 
Muutimme kumppanini kanssa hiljattain uuteen taloon. Silläkin riskillä, että se saattaa kuulostaa vähän oudolta, niin pidämme kumpikin leluista. Minä olen Tähtiensota-nörtti, ja hän pitää pienoismalleista, autoista, panssarivaunuista, rekoista, helikoptereista jne. Osa hänen hauskanpitoaan on laittaa niitä tiettyihin muodostelmiin, joissa on tolkkua hänelle, ja osa omaa hauskanpitoani on katsella hänen tekevän sitä. Ja koska pienoismallipöytä ei ole nyt käytössä, jotkut leluista laitetaan armeijan täsmällisyydellä vapaaseen lattiatilaan. Nimittäin emme ole vielä saaneet purettua kaikkea, mikä merkitsee, että tämä huone on täynnä laatikoita ja on vähän esterata päästä kaapille, jossa on kumppanini vaatteita. Hän on kuitenkin käyttänyt tämän tilanteen mielikuvituksensa hyväksi ja rakentanut täyden sotilaallisen vallankaappausasetelman laatikoiden ja huonekalujen päälle ja ympärille, lattialle ja ikkunalaudalle.
 
Koska minulla ei ole kaikkein parhain koordinaatio, tiedän, että on vain ajan kysymys, ennen kuin menen tuohon huoneeseen – pää pilvissä ja ajatukset jossain idioottimaisessa ajatuksessa – ja kaadan muutaman panssarivaunun jaloilla, lantiolla tai takapuolella. Sitä on tapahtunut useammin, kuin väitän myöntää. Olen jopa maannut lattialla hemmetin viivoittimen kanssa ja yrittänyt turhaan laittaa ajoneuvoja takaisin riviin piilottaakseni huolimattomuuteni. Mutta kumppanini tietää sen aina – hänen supervoimansa on nähdä, että jokin on pois paikaltaan.
 
Kahdesti päivässä hiivin sotilaallisten puolustuslinjojen välistä, livahdan varovasti sotalaiva-asetelmien ohi ja huokaisen helpotuksesta, jos pääsen ikkunan luo ilman selkkausta. Ikkunalauta on viimeinen puolustusraja, jolla on rivissä helikoptereita valmiina lähtöön, mitä herkimpien roottoreiden kera.
 
Lasken varovasti kaihdinta, yrittäen mitata, mihin pysähdyn, jotten katkaise herkkiä viestintäkaapeleita, jotka on yhdistetty tilapäiseen helikopterien laskeutumisalustaan. Siinä missä tämä yksinkertainen tehtävä on täysin normaali ja helppo kumppanilleni, minulle se on valvepainajainen. En ole hyvä paikoissa, joissa ei ole paljon tilaa liikkua vapaasti, ja se on haaste kyvylleni kävellä kuin hieno nainen. Kaikkein pahinta, kömpelö aspektini sekoaa tässä tilassa ja saa tuntemaan oloni yhtä siroksi kuin Tarhin Brienne (Game of Thornes) posliinikaupassa.
 
Kumppanini oli viikon poissa töistä, mikä antoi meille tilaisuuden purkaa laatikoita ja järjestellä asioita uudelleen. Seisoen kuvitteellisen puomiportin takana (luulen, että muut ihmiset kutsuvat tätä oviaukoksi) ja varmistaen, että pidin jalkani poissa riskialueelta, tarkkailin, kun kumppanini seisoi keskellä rakasta sota-aluettaan ja katseli vaatekaappiaan surullisin silmin. Hänen vaatteensa oli sullottu sattumanvaraisesti pieneen tilaan, ja vaikka ymmärrän, ettei tämä olisi vaikuttanut moniin miehiin, kumppanini on superjärjestelmällinen ja tällainen asia saa hänet pois tasapainosta. Vuosia olen ihmetellyt niitä suoria rivejä, jotka hän onnistuu saamaan aikaan kaikessa, mitä hän koskettaa.
 
Näin kärsivän ilmeen hänen kasvoillaan, kun ei ollut tilaa järjestää omien standardiensa mukaisesi, ja käsitin, miten haastavaa on täytynyt elää "tuhansien asujen Leigh'n" kanssa. Ajattelin – oman mielenterveyteni uhalla – miten hän luopui päävaatekaapista ja mukautui minun vaatepakkomielteeseeni. Nähdessäni hänen tuskansa tiesin siitä paikasta, että se tilanne oli aika korjata. Hän olisi poissa muutaman viikon, ja tämä olisi minulle täydellistä aikaa saattaa tilanne tasapainoon. Päätöksen tehtyäni siirryin pois oviaukolta, ja minusta alkoi välittömästi tuntua huonolta, tasapainottomalta ja yhtäkkiä irrottauduin elämästä.
 
Monet meistä tietävät jo, miltä tuleva aspekti tuntuu. Energiat kerääntyvät, muodostuu jännitettä ja sitten meihin iskee kokemus kokemuksen jälkeen, jotka liittyvät kyseessä olevaan aspektiin tai jotka laukaisevat sen. Kokemus on osoittanut minulle, että nämä energiat vain voimistuvat, ennen kuin saavuttavat tarkoitetun huippunsa, ja samalla ihmisitse tuntee valmistautumattomalta, yllätetyltä ja ihmettelee, mitä helvettiä hänen elämälleen on tapahtunut. Tämä juuri tapahtui – yhtenä hetkenä elämä oli mahtavaa ja minulla oli suunnitelma, ja seuraavana ainoa ääni jonka kuulin, julisti kömpelyyttäni ja vahvisti sitä uskomusta, että kaikki mihin koskin, romahti, hajosi tai kaatui, mukaan luettuna kehoni ja työtilanteeni.
 
Alkuaikomukseni oli vain vaihtaa vaatekaappeja, mutten kestänyt sitä ajatusta, että minun täytyi suoriutua joka päivä turvallisesti omalle kaapilleni, taistellen kömpelöä ja tuomitsevaa aspektimyrskyä vastaan. Niinpä tyhjensin vain uhmakkaasti vaatteet omasta kaapistani laatikkoon. Voisin ratkaista vaatekaapin sijoitteluongelman myöhemmin.
 
Nyt aspektini teki parhaan Gollum-imitaationsa (Sormusten herra), eikä pystynyt ollenkaan käsittelemään tilannetta. Väittelimme – se kertoi minulle, miksi en voi heittää tavaroitani pois, ja minä kerroin sille, miksi voin. Se tuntui vähän kuin vanhalta kunnon nyrkkitappelulta. Jonkin on täytynyt muuttua minussa, koska vain tiesin, että minun täytyi päästää irti kaikesta tästä kamasta, ja tämä jätti minut hyviin asemiin tarkkailemaan kokemuksestani.
 
Kenties ensimmäistä kertaa ikinä virityin sisäänpäin ja todella kuuntelin, mitä tällä aspektilla oli sanottavana. Huomasin, että tarinani oli siististi pakattu "päteviksi syiksi" oikeuttamaan, miksi minun pitäisi pitää tavarani. Se toisti samaa dialogia, jota olin kuunnellut ja uskonut vuosia. Vielä ällistyttävämpää oli, miten itseään toistavaa se oli. Tarkoitan, että se oli suoltanut kirjaimellisesti samoja lauseita koko aikuiselämäni ajan, enkä ollut koskaan huomannut sitä!
 
Oli aina jokin tekosyy, miksi minun pitäisi säilyttää jokin vaatekappale, ylikäytetyimmän ollessa: "Käytän sitä, kun laihdun." (Leigh, et ole enää 20-vuotias.) Olisin yhtä hyvin voinut sanoa: "Pidän sen, kunnes kasvan pidemmäksi, tulen nuoremmaksi ja saan takaisin neitsyyteni." Sitä ei tapahtuisi koskaan, se juna meni jo vuosia sitten, mutta hei, miten yksinkertainen tapa se on pitää minut loputtomassa uhriuden ja voimattomuuden oravanpyörässä.
 
Siis henkilökohtaisen energian kannalta – jos todella sallin enkä rajoita tai kontrolloi energiaani mitenkään, miksi minun täytyisi varastoida ja pitää kiinni tavaroista myöhempää ajankohtaa varten? Miksi en vain ostaisi tavaroita, jotka korostaisivat sitä, kuka olen nyt? (Otsaan läimäytyksen hetki!) Pidin ja varastoin sellaista, mikä ei enää palvellut minua, koska en luottanut itseni antavan itselleni! Minun maailmassani se merkitsee: "En luota saavani henkilökohtaisen energiani rajoittamatonta virtausta." Sen sijaan olen yrittänyt kontrolloida sitä kaikista typeristä syistä, joita aspektini olivat keksineet.
 
Voi Luoja, olen kontrollifriikki! Gollum-aspekti on minun luomukseni – hän on edelleen paskiainen ja olen vastuussa energiani rajoittamisesta. Joo, en pidä kovasti tuosta tarinasta, mutta se todellakin sai minut valppaaksi niissä tavoissa, joilla salaa laitan rajoituksia energialleni.
 
IHMENAINEN
 
Olenko maininnut, että pidän myös Marvel-kirjoista, -elokuvista ja -pienoisveistoksista. Otetaan esimerkiksi Ihmenainen (Lynda Carter). Hän on kuuma! Mitä antaisinkaan saadakseni nuo kurvit (en pitääkseni niitä). Leikitäänpä hetki sarjakuvakirjahahmoa ja kuvitellaan, että olen Ihmenaisen kömpelö kaksonen.
 
Minullakin on näkymätön kultalasso – paitsi että omani edustaa kontrollia ja rajoituksia – ja jossain matkan varrella kompastuin, kaaduin ja lassoni sotkeutui ja kietoutui tiukasti kehoni ympärille. (Muista, etten tiedä, onko sitä vai ei, koska se on näkymätön.) Samalla kun kaunis kaksoseni on pelastamassa maailmaa, minä mätkähdän elämän läpi kuin märkä kala. Rakastaisin olla myös sankaritar, mutta valitettavasti olen shaumbra-ihmenainen, jolla on aspekti, joka muistuttaa näkymätöntä kultalassoa – lassoa joka puristaa elämän pois henkilökohtaisesta energiastani. Se rajoittaa kokemuksiani, tilaisuuksiani ja liikkumistani. Paitsi etten tiedä tuota rajoitusta olevan, koska käteni ja jalkani heiluvat vapaana ja se luo illuusion, että voin liikkua vapaasti, vaikkakin kömpelösti ja tehottomasti. (Tämä selittää helvetin paljon elämästäni.)
 
Tämän oivaltaminen palauttaa mieleeni sen merkityksen, miten jokin yksinkertainen, kuten käveleminen varahuoneeseen sulkemaan kaihdinta tai vaatekaapin tyhjentäminen, voi laukaista jonkin aspektin, rohkaista sitä ja antaa sille myös äänen. Tuo kömpelö ja tuomitseva aspekti tiesi haavoittuvuuteni, heikkouteni ja arat kohtani.
 
Vuosien ajan yksi osani halusi, että kykenen vain liukumaan huoneeseen ja huoneesta aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hän tiesi, että jossain sisällä olisi taitava jokin, mikä voisi saada hänet liukumaan – hän tiesi olevansa sulavaliikkeinen. Mutta miten voi olla viehkeyttä, jos puolet kehosta on sidottu ja väännetty ja sitä kontrolloidaan rajoittaen, kun taas toinen puoli (joka on uskonut valheen ja luulee olevansa vapaa) sätkyttelee kuin kala kuivalla maalla, täysin tietämättömänä toisen puolen olemassaolosta? Toinen kieltäytyy sallimasta minkäänlaista sulavuutta ja virtausta, ja toinen on nukkuva nukke, joka näyttelee tuota vääristynyttä energiaa. Ilman koordinointia tai yhteistyötä ei ole mikään ihme, että törmäilen jatkuvasti armeijan tankkeihin! Ja samaan aikaan kyllästynyt mestari istuu eteerisellä puistonpenkillä ja sanoo: "Irrottaisitko tuon lasson jo?" Ihmenainen Leigh katsoo alas ja oivaltaa, että hänen kätensä ovat vapaana tekemään juuri sen.
 
Kyse ei koskaan ollut mahtumisesta takaisin "tuohon mekkoon". Kyse ei koskaan ollut kömpelyydestä. Se on valhe, tarina, jonka ihminen uskoi, samalla kun tuo aspekti pysyi piilossa naamioituen pane-minut-matalaksi -ristitulen alle. Ja joka kerta uskoin sen, alistuen valheelle ja antaen auktoriteettini sille. Ei mikään ihme, että yksinkertaisesta tehtävästä, tavaroideni karsimisesta, tuli järjettömän haastavaa. Ei mikään ihme, että aika hidastui ja minusta tuntui hyvin raskaalta ja masentuneelta. Tapasin henkilökohtaisen energiani portinvartijan, eikä minua haittaa sanoa, että se on ollut epäpyhä paskiainen.
 
Henkilökohtainen energia ja salliminen ovat yksi ja sama asia, tai ainakin niillä on sama kohtaamispaikka. Ylimielisyydessään tämä aspekti väittää, että se pystyy sallimaan paremmin kuin salliminen itse, ja se todistaa sen joka kerta, kun se yrittää kontrolloida energiaani. Se ei halua antaa vapautta henkilökohtaiselle energialleni, se ei luota siihen eikä se pidä siitä. Tämä aspekti (osa itseä) ei halua sallimista tai usko siihen, ja jos sinussa on osa, joka kertoo muuta, niin sinulle on myyty jokin tarina, valhe, koska aito salliminen ei kerro sinulle mitään. Se pelkästään sallii.
 
Kontrolloinnista syntynyt rajoittaminen oli luovaa ilmaisuani. Niin ilmaisin henkilökohtaista energiaani, ja siinä on järkeä, että kokemukset joita minulle tuli, olivat rajoittuneita, kontrolloituja, hillittyjä ja pieniä. Kontrolli on tarinankertoja, joka kuiskii ovelia epätotuuksia korvaasi. Kontrolli haluaa sinun unohtavan todellisen luontosi. Se ei halua sinun muistavan, kuka olet, ja se tekee kaiken vallassaan olevan varmistaakseen, ettet koskaan saa selville, mihin kykenet. Pelko on kontrollin mahdollistaja, sillä kontrollia ei voi olla ilman sitä.
 
Pelko on ainoastaan kannatin, työkalu, jota käytetään niin, että kontrolli voi pitää kuristusotteensa henkilökohtaisesta energiasta. Ilman pelkoa kontrollilla ei ole valtaa. Hillitsemättömänä tällä asialla oli vapaat ohjakset rajoittaa virtausta kaikin mahdollisin tavoin elämässäni, minkä se teki erittäin hyvin. Ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä paremmaksi se tuli työssään, tai kenties sitä mukavammaksi minulle tuli olla tarvitsematta ottaa vastuuta asioista, joita tapahtui elämässäni.
 
Tämän elämän kauneus on, että meidät on varustettu tietoisuudella. Ilman sitä olisin hukassa, hämmentynyt ja melko pimeässä paikassa tällä hetkellä, koska en olisi ymmärtänyt, mitä minulle tapahtui ja miksi. Mutta minulla on, ja minun on kiittäminen siitä Crimson Circleä. Minulla on työkalut, minulla on viisautta ja tiedän täsmälleen, mitä minun tarvitsee tehdä purkaakseni tämän aspektin. Poistan lasson, ostan uuden asun ja kutsun kaksoseni.
 
JÄLKIKIRJOITUS
 
On mielenkiintoista huomata jälkiseuraamukset siitä, että heitin pois kaikki tavarani ja luovuin henkilökohtaisen energiani kontrolloimisesta. Ensinnäkin, lensin katsomaan nuorinta lastani, joka on 17-vuotias. Hän on hamstraaja, ja koko perhe tietää, miten vaikeaa hänen on päästää mistään irti, edes satunnaiselta näyttävästä kepistä. Hänellä on vuosien ajalta tavaroita, joista hän kieltäytyy luopumasta, koska jokainen vaatekappale tai tavara hänen huoneessaan liittyy johonkin muistoon tai ihmiseen, jota hän rakasti. Ensimmäisenä päivänä saavuttuani perille hän kysyi, auttaisinko häntä siivoamaan huoneensa. Sanoin "totta kai", muttemme tehneet sitä silloin. Seuraavana päivänä hän tyhjensi spontaanisti huoneensa ja heitti kaiken pois itse! Tämä oli ISO juttu! Hän tyhjensi myös pöytälaatikon, jossa oli hänen rakkaita tarvikkeitaan vekotinten tekemiseen, ja hän piti huoneensa myös roskattoman koko ajan, kun olin siellä!
 
Toiseksi, havaittuani, miten rajoitettu henkilökohtainen energiani voi vaikuttaa fyysiseen kehooni, minulla tapahtui spontaani ja selittämätön parantuminen, enkä enää tarvinnut leikkausta korjaamaan sitä, mikä oli pielessä. Lääkärit eivät voineet tajuta sitä, mutta minä tiesin, mitä oli tapahtunut. Hymyilin vain ja menin kotiin.
 
Ja kolmanneksi, sain juuri hyväpalkkaisen työpaikan! Joo, beibi!! LOPULTAKIN!
 
*****
Leigh on ollut Crimson Circlessä mukana vuodesta 2003 ja toteaa: "Shaumbra-lapset eivät ole lapsia lainkaan. He ovat opettajia, jotka odottavat herättämistä" Leigh on kiinnostunut yhdistymisestä toisiin shaumbra-vanhempiin ja -lapsiin sekä mahdollisesti virtuaalisen tapaamispaikan luomisesta heille. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla: leighbisset1@hotmail.com.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.