MERLININ RIMAKAUHU (KYLMÄT JALAT)

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Englannin kielessä termi "kylmät jalat" (rimakauhu) merkitsee, että "loppuu kantti jonkin asian loppuunsaattamiseen". Se merkitsee myös "perääntymistä", "epäilyä", "tarkemmin ajatellen" -epäröintiä, "varautuneisuutta" jostain menettelytavasta ja "arkuutta", joka merkitsee periaatteessa pelkuruutta. Minua ei yleensä tunneta pelkuruudesta, ja tavallisesti syöksyn eteenpäin miettimättä sen isommin seuraamuksia, mutta aina silloin tällöin arkuuteni tulee esiin. Ja vaikka yrittäisin käyttää siihen jotain positiivista sävyä, se tuntuu silti paskalta.

Muutama vuosi sitten olin patikoimassa ystävän kanssa. Tulimme purolle ja lepäsimme vähän aikaa isolla kivellä. Sen vieressä oli syvempi lampi, ja pian ystäväni hyppäsi siihen, innostuen kylmästä vuoristovedestä. Koska minua ei päihitetä, nousin ylös ja menin kiven reunalle – ja kieltäydyin hyppäämästä. En pelännyt kylmyyttä tai syvyyttä, kenties olin vähän hermostunut osumisesta piilossa oleviin kiviin, mutta jostain syystä en saanut itseäni hyppäämään tai edes laskeutumaan kiveltä veteen. Kyse ei ollut valmistautumattomuudesta – olimme suunnitelleet tekevämme sen. Minulla oli sopivat kengät, vaatteet jotka kuivuisivat helposti, ja tavarani olivat turvassa. Minun täytyi vain TEHDÄ se. Mutta jänistin, ja kuuntelin "rimakauhuani", iloisen itseni sijasta. Harmistuneena ja ärsyyntyneenä itseeni, lupasin tehdä sen ensi kerralla … paitsi ettei ollut mitään ensi kertaa. Ystäväni muutti pois, elämä jatkui ja iloisen muiston sijasta minulla on edelleen häivähdys katumusta. Se oli hyvä muistutus, että NYT on ainoa aika seurata iloa.

Minulla on toinen ystävä, joka on tavallaan "shaumbran reunalla" – hän on tietoinen joistain asioista, muttei ole kamalan kiinnostunut niistä – ja hän kysyi minulta hiljattain: "Miksi fokusoidutaan niin paljon sen pyytämiseen, etteivät ihmiset lähde planeetalta? Miksi se on niin iso juttu? Ja miksi ihmiset edes haluavat lähteä?" Se on ehdottomasti kuuma peruna shaumbrojen keskuudessa tällä hetkellä, ja rehellisesti sanottuna olen vähän huolissani siitä, että useammille meistä tulee rimakauhua ja meiltä menee ohi koko olemassaolomme mahtavin kokemus. Tämä EI ole vain yksi elämä, jolloin on ok häipyä, silloin kun asiat tulevat rankoiksi. Siitä ei rangaista, jos niin tapahtuu, mutta olen varma, että tulee haikea tunne: "Olin niin lähellä. Miksen vain jäänyt vähän pidempään?"

Epäilemättä melkein jokainen meistä on ajatellut, mikä helpotus olisi mennä kotiin toiselle puolelle – erityisesti silloin kun kehoomme sattuu, elämä on kovaa ja väsymys painaa luihin ja ytimiin saakka. En ole henkilökohtaisesti immuuni tuollaisille pohdinnoille, ja vaikka vien päättäväisesti läpi lupaukseni (erityisesti olla täällä tekemässä tätä juuri nyt), joskus edelleen ihmettelen: "Sitten kun Adamus "jää eläkkeelle", mitä itua on jäädä?" Onneksi jokainen kysymys tuo oman vastauksensa (silloin kun kiinnitän huomiota), ja tämä karjaistaan välittömästi: "Nyt EI ole aika lähteä!!" myötätunto- ja tukitsunamin kera.

Kyllä, olemme väsyneitä. Hyyyyvin väsyneitä.

Kyllä, maaelämä on uskomattoman haastavaa tällä hetkellä.

Kyllä, muut ihmiset ovat mahtavia, mutta meistä vain tuntuu paremmalta, kun heitä ei ole lähellä (lainatakseni Lucia viime shoudissa).

Kyllä, olemme periaatteessa valmiita sen osalta, mitä tulimme tänne tekemään.

Ja kyllä, juhlat odottavat, koska tahansa saavumme toiselle puolelle.

Oletan, että (ikivanhojen) haavojemme parantaminen ja (kirkkaan) valomme säteileminen antaa tietyn määrä motivaatiota. Mutta mitä hyötyä on kaikesta siitä kovasta työstä, jos emme jää nauttimaan sen tuloksista?

Tästä olen varma: olemme täällä ollaksemme Merlinejä, eli elääksemme taianomaista, yltäkylläistä, aistillista, rauhallista ja ilontäyteistä elämää. Piste.

Kaikki muu on vähemmän kuin unelmamme, koska – tämä on tärkeää – Merlinin täytyy olla maan päällä. Muuten se on vain yksi enkeli, joka "loitsuilee" ympäri universumia. Hyvin erityislaatuinen enkeli jolla on häikäisevän kirkkaat värit ja mieletöntä viisautta – epäilemättä – mutta se ei ole kuitenkaan oikea maagikko. Täytyy olla maan päällä tehdäkseen taikuutta!

Parhaimmillaankin on uuvuttavaa rämpimistä saattaa itsensä tuohon maagiseen tasapainon, sieluyhteyden ja luovan alkemian pisteeseen. Mutta kun se viimein tapahtuu, elämä – myös elämä tällä vanhalla maapallolla – alkaa todella hehkua. On houkuttelevaa harhailla muihin maailmoihin, mutta sen tekeminen ratkaisuna maallisiin ongelmiin ei yksinkertaisesti toimi. Se vastaisi samaa, kuin tekisi paljon kokeita kemian laboratoriossa, tulisi läpimurron partaalle ja sitten menisi vain kirjoittamaan siitä kaikesta, eikä tekisi sitä oikeasti.

Ymmärrän ehdottomasti väsymyksen ja sydämeenkäyvän halun palata takaisin luonnolliseen tilaamme. Artikkelissaan Geoff (kirjoitimme samaan aikaan, mutta hän oli nopeampi) kutsuu tuota rauhallista loppuunsaattamista "liberoksi". Miten kaunis sana, täynnä vapautumisen tunnetta. Mutta siihen saakka, kunnes oma pyhä libero-aika tulee, miksi ei eläisi Merlininä ehdottomassa ahmyossa?

Energia palvelee minua joka hetki, ja se on aina palvellut. Tämä merkitsee, että olen kirjaimellisesti kutsunut sisään kaiken, mitä tapahtuu elämässäni – riippumatta siitä, haluanko uskoa sen vai en. Ja jos vastustan jotain – on se sitten henkilö, tilanne, Facebook-sääntö, ruuhkainen liikenne, kehovaiva tai elämän haaste – vastustan vain omaa energiaani. Ja – tämä on tärkeää – kehostani luopuminen ja tältä planeetalta lähteminen ei korjaa sitä, koska koko syy olemiselleni maan päällä on oppia omasta energiastani! Tässä on muistutus pilvikurssista Master's Life 11 – Living Energy:

"Vapautta on, kun sallit energian palvella sinua. Kaikki energia elämässäsi on harmoniassa kanssasi. Mikään ei ole epäharmoniassa. Ei ole vahinkoja. Ei ole huonoa energiaa. Mikään ei ole epäsuhtaista. Mikään ei ole epävireessä. Kaikki energia on harmoniassa kanssasi."

Vaikka väittäisin kuinka paljon tätä tosiasiaa vastaan, niin elämässäni ei ole mitään, mikä ei ole itse luomaani. Ei ainuttakaan asiaa. Maailmaa "tuolla ulkona" ei ole (ajattele sitä hetki). Hyvä uutinen on, että kun lakkaan vastustamasta sitä, mitä elämässäni on, alan nähdä taikuutta. Kun lakkaan taistelemasta energiaani vastaan, on paljon helpompaa erottaa, miten olen kuvioinut energiani tuloksiksi, joita saan. Ainoa "tehtäväni" on vastaanottaa se kaikki täysin ja kokonaan, juuri sellaisena kuin se on. Silloin Merlin voi lopultakin alkaa tulla esiin – ja elämästä tulee todella hauskaa!

Kun en vastusta elämää sellaisena, kuin se on, huomaan, että on helppoa olla läsnä tässä hetkessä … energiassani … taikuudessa.

- Jokainen musiikin lempeä sävel joka soi kirjoittaessani, on kuin väre joessa, jossa ajelehdin …

- Kannettava tietokone tuntuu kiinteältä, näppäimet napsuvat lempeästi – olen hämmästynyt yksinkertaisuudesta ja kommunikoinnin vaivattomuudesta …

- Kaukaisen liikenteen melu soljuu korvieni ohi, muistuttaen meren aaltoilua …

- Sydäntä särkeviä uutisia, maailman tuskaa – viisauteni tietää, että he löytävät tiensä, aivan kuten minä löysin ja löydän …

- Auringonvalo joka loistaa lattian yli, jäljittelee shaumbrojen kirkasta hehkua maapallon yli …

- Itsepintainen kipu kehossani muistuttaa minua rakastamaan sitä ja kuuntelemaan, mitä se tarvitsee, erityisesti sen muuttuessa …

- Istun ystävän kanssa, nauttien kesäpersikan makeudesta – tätä hurmiota ei yksinkertaisesti ole tuolla jossain, tuolla puolen …

- Tarkkaillessani rakkaan ihmisen valintoja tietäen, että hänen elämästään tulee nyt vähän haastavampaa, tiedostan myös sen hämmästyttävän rohkeuden, jota vaaditaan sukeltaa niin syvälle – eikä hän edes tiedä sitä, vaan ajattelee Jumalan vain vihaavan häntä …

- Katselen nukkuvaa rakastani, vaikuttuneena siitä runsaasta ILOSTA, jota elämä – minun energiani – on odottamatta antanut …

Kyllä, pointtina tässä on, että ilman vastarintaa ilo leviää kaikkeen, kaikkeen, kaikkeen. Tämä elämä sisältää myös tuskaa, turhautumista, surua ja muita epämukavuuksia, eikä Merlininä oleminen poista ei-toivottuja tunteita elämästäni. Mutta Merlin on oppinut sallimaan energian palvella sulavasti. Nimittäin salliminen on aktiivista, ei koskaan passiivista. Se on jatkuva valinta sallia elämän olla sellaista, kuin se on, ja silti valita ilo, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Joskus ilo on hienovaraista, melkein kuin se leikkisi kuurupiiloa, mutta se on aina siinä. Aina. Silloin kun sitä on vaikea nähdä, kysy itseltäsi: "Valitsen ilon. Missä se nyt luuraa?" koska mitä enemmän näet, sitä enemmän saat. Muistatko sen energiaharmonian, jonka Adamus mainitsi? Tuo energiaharmonia tuntuu ilolta. Se on aina siinä, mutta sinun täytyy hiljentää melu (vastustus) voidaksesi tuntea sen. Ollakseen Merlin, alkaakseen leikkiä taikuuden kanssa ja kokea syvää ja tyydyttävää elämäniloa maan päällä, täytyy luopua fiksaatiosta ilottomuuteen, tuskaan, turhautumiseen ja tylsyyteen.

Nimittäin Merlininä oleminen ei merkitse, ettei mikään satu. Se merkitsee, että olet tällä planeetalla siitä huolimatta. Se merkitsee, että olit piittaamatta tuosta rimakauhusta, et jänistänyt ja lopulta huomasit, miten täydellisesti kaikki palvelee sinua, ikään kuin taianomaisesti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.