KAIKKI ON NYT

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vaikka tämä on mainittu muutaman kerran reilun 20 vuoden aikana, huhtikuun shoudissa Adamus teki hyvin selväksi, että kirjaimellisesti KAIKKI on vain nyt-hetkessä. Tässä on pari poimintoa:

Ainoa paikka jossa koskaan tapahtuu mitään, on nyt-hetki. Läsnäolevan hetken ulkopuolella ei ole kommunikointia. On vain muistoja menneisyydestä ja miettimistä tai havaintoja, mitä tulevaisuus ehkä on, mutta ei ole kommunikointia. Kaikki kommunikoi nyt-hetkessä. Haluatteko kommunikointia? Olkaa läsnäolevassa hetkessä.

Kaikki on läsnäolevassa hetkessä, myös entiset elämänne. Ne eivät ole oikeasti menneisyydessä. Kaikki yltäkylläisyys on läsnäolevassa hetkessä. Se ei ole tulevaisuudessa. Se ei ole tulevaisuudessa. Terveytenne on läsnäolevassa hetkessä.

Ei ole aikaa.

Se kaikki on aivan tässä, läsnäolevassa hetkessä. Kaikki. Ei ole kommunikointia läsnäolevan hetken ulkopuolella. Ei ole parantumista läsnäolevan hetken ulkopuolella. Ei ole yltäkylläisyyttä tämän hetken ulkopuolella. Se on tässä. Tästä syystä on hyvin välttämätöntä olla nyt tietoinen läsnäolevassa hetkessä … kommunikoida läsnäolevassa hetkessä ja säteillä valoanne läsnäolevassa hetkessä.

Vaikka minusta kaikki tämä oli kiehtovaa ja ällistyttävää, en voinut olla miettimättä, mitä hyötyä siitä on jokapäiväisessä elämässäni. Mitä se merkitsee, että kaikki entiset elämäni tapahtuvat tällä hetkellä, ja miksi sillä on merkitystä? Jos terveyteni on läsnäolevassa hetkessä, päteekö se tunneterveyteenikin? Ja miten se auttaa, silloin kun tunnen elämän puhaltaneen minut pois kurssista? Jos kaikki yltäkylläisyyteni on nyt-hetkessä, mistä hemmetistä löydän sen? Lineaarinen ja hyvin looginen mieleni haluaa todella ymmärtää, mutta joskus nämä jutut eivät vain ole järkeenkäypiä. Kuitenkin – kuten usein nykyään käy – minulla oli hiljattain kokemuksia, jotka auttoivat minut alkuun kaiken sen kokoamisessa.

Olen varma, että tiedät, millaista on olla jossain uudessa tilanteessa – tavata joku uusi, kokeilla jotain uutta jne. – kun aiempi, samanlainen tapahtuma tulee yhtäkkiä tietoisuuteesi. Se on vanha "näppinsä kerran polttanut" -juttu, etkä halua toistaa menneisyyden tuskallista kokemusta, ja kuitenkin uusi tilanne on tuonut tuon muiston. Menneisyys on juuri palannut kummittelemaan sinulle, kenties jopa toistumaan, ja sisäinen maailmasi on hälytystilassa.

No, elämä on ennen kaikkea täynnä yllätyksiä, ja löysin hiljattain itseni uudesta tilanteesta vanhan ystävän kanssa. Miellyttävä ja odottamaton uusi suhde on kukoistanut, ja elämä on täynnä iloa. Kuitenkin on ollut satunnaisia hetkiä, jolloin yhtäkkiä muistan samanlaista vuorovaikutusta menneisyydestä, "näen" myös menneitä kasvoja ja "kuulen" vanhoja ääniä, joita tulee nykyiseen kokemukseeni. Se oli hämmentävää – minulla oli ikään kuin "läpivuotoja" vanhoista muistoista, joita nykyinen tilanne laukaisi. Tietysti tämä aloitti välittömästi sisäisen kyselemisen: "Mitä teen väärin tällä kertaa?"

Miksi haamuja pitkän ajan takaa ilmestyy nyt? Onko minulla edelleen ratkaisemattomia ongelmia, jotka jumittavat toistossa? Olenko sellainen tapaolento, että tiedostamattomat kaavat alkavat hyvin helposti vaikuttaa? Mitä nämä kaiut ja kuiskaukset menneisyydestä ovat, joilla ei ole paikkaa nyt-hetkessäni? Ja jos niillä ei ole paikkaa, miksi ne ovat tässä? Mutta odota, jos kaikki on todella läsnäolevassa hetkessä, tapahtuvatko nuo vanhat tarinat edelleen nyt-hetken jossain muussa versiossa? Ja mitä teen tuolla informaatiolla? Miten "läsnäolevasta hetkestä" ei tule yhtä suurta ja hämmentävää sekamelskaa?

Okei, syvään henkeä. Koska esitin nämä kysymykset, tiesin vastausten olevan tässä jossain, ja ne voisivat päteä myös muihin asioihin elämässäni. Mielikuvituksessani näin jonkinlaisen pyörän, jossa "minä" olin keskellä ja pinnoja osoitti kaikkiin suuntiin, jokaisen niistä ollessa eri kokemuksessa. Mielenkiintoista kyllä, keskeltä katsottuna kaikkiin "entisiin" ja "tuleviin" pinnoihin pääsi yhtä lailla käsiksi tästä nyt-hetkestä.

Tuo kuva auttoi minua alkamaan ymmärtää, miten muut elämäni tapahtuvat samaan "aikaan" ja miten se mitä teen keskellä, koskettaa heitä ja vaikuttaa heihin, JA se mitä ne käyvät läpi, vaikuttaa myös minuun. Kun käyn läpi Oivaltamistani, ne tuntevat sen laukaisevan omansa, mikä sitten muuttaa henkilökohtaista historiaani (ja kuka tietää, mitä muuta). Ja jos tämä on totta, sen täytyy päteä kaikkiin kokemuksiin "menneisyydessä", ei ainoastaan abstrakteihin ja enimmäkseen unohdettuihin entisiin elämiin. Toisin sanoen, sen sijaan, että tiedostamattomat kaavat palaavat kummittelemaan minulle, kenties nuo "läpivuodot" ovat pelkästään minä, joka yhdistyn itseeni muissa kokemuksissa.

Kenties tunnen "entiset" tilanteet, koska tämä tilanne vaikuttaa niihin.

Kenties läpivuoto on parantuminen eikä jumittamista.

Kenties vanhat muistot eivät ole ongelma, vaan osiani jotka odottavat armoa ja myötätuntoa.

Kenties niiden salliminen, vastaan taistelemisen sijasta, vapauttaa ne jotenkin.

Kenties itseni antaminen tuntea nuo levottomat kaiut, niiden vastustamisen tai korjaamisen sijasta, tuo vapautuksen ja tasapainon.

Ja juuri se alkoi tapahtua! Olen sanonut monta kertaa, että jonkin vastustaminen tekee siitä vain todellisempaa. Kuitenkin vastustin noita kuiskauksia menneisyydestä – toivoen, että ne häviäisivät, ja peläten, että ne ovat jumissa toistossa. Huomasin, että niiden päästäminen/salliminen nyt-hetkeeni vapautti ne "tuskallisten muistojen" kahleesta ja toi kotiin, takaisin siihen täydellisyyteen josta ne tulivat.

Kaikki tämä tavallaan räjäytti tajuntani, sillä se oli kokemus kaikkien asioiden tapahtumisesta nyt ja siitä, miten tätä voi soveltaa reaalielämässä. Joka kerta kun jokin vaikea muisto tulee esiin, syleilen tuota nyt-hetkeä tässä hetkessä – antaen tuon muiston olla nyt, menneisyyden jonkin tuskallisen version sijasta. Se on kummallinen kokemus, varmasti, ja vaikea selittää. Mutta sen toistuvan mielipahan sijasta, että mokaa tai tajuaa jonkin väärin tai tekee huonon valinnan, koen tämän kauniin nyt-hetken, joka kauhoo kaikki "menneisyyden" pirstoutuneet hetket ja valaisee ne kauneudellaan!

Siinä on tultu kohtaan, jossa tavoitan esimerkkiä kerrottavaksi tässä artikkelissa, mutta minun on vaikea kaivaa mitään jäljellä olevaa tuskaa menneisyydestä. Onko jotain, mitä kadun? Kokemus joka sattui? Tuon tämän muiston nyt-hetkeen ja hyväksyn sen. Kun teen tämän, hyväksyntäni valo jotenkin valaisee sen kauneuden, tuo kokemus irtoaa, muisto pudottaa painolastinsa ja tuskansa, ja jälleen yksi energiani osa on vapautettu. En tiedä, miten muuten kuvata tätä lääkettä, mutta sen vaikutus on todellinen.

Itse asiassa muutama päivä sitten jokin laukaisi paniikkitunteita, mikä vei minut ahdistuskierteeseen. En pystynyt käyttämään siihen paljon aikaa silloin, mutta muutama kerta kunnolla syvään henkeä ja sen muistaminen, mitä olen juuri kirjoittanut tässä, sai minut takaisin tasapainoon, ennen kuin edes tiesin, mistä tuossa pelossa oli kyse tai minkä vanhan versioni paniikkinappulaa painettiin. Ilmeisesti silloin kun on päätetty sallia, se voi tapahtua myös "taustalla", kunhan hengitän ja luotan rakkauteen itseäni kohtaan.

Ajattelin aina, että se vanha sanonta oli totta, että "jos emme opi menneisyydestä, meidät on tuomittu toistamaan se". Toisin sanoen, jos en käsitellyt ja selvittänyt sitä sisäistä roskaa, joka aiheutti entiset ongelmat, ne vain toistuvat jatkuvasti. Mutta silloin kun se kaikki toivotetaan tervetulleeksi nyt-hetkeen, nykyinen tasapainoni ja valoni muuttavat kaiken, kun tämä kaunis hetki siunaa kaikki muut kokemukset, myös ilmeiset virheet. Kenties en ole koskaan tajunnut mitään väärin. Kenties kaikki oikeasti on ok, jopa täydellistä, pelkästään koska TÄMÄ hetki on täydellinen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.