QUALIA
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakastan mieltäni. Kyllä, se jää jumiin kaavoihin, esittää loputtomasti kysymyksiä ja yrittää "suojella" minua joka käänteessä päättymättömillä "mitä-josseilla", mutta se haluaa silti kovasti palvella, myös silloin kun se merkitsee avautumista tuntemattomalle. Yksi mieleni hyödyllisimmistä ominaisuuksista on huomattava kyky ymmärtää jotain uutta yhdistämällä sen johonkin, mitä se jo tietää. Toisin sanoen mieleni on erittäin hyvä qualiassa.
Filosofiassa "qualia" on monikkomuoto "qualesta", joka määritellään (täällä): "Laatu/ominaisuus (kuten katkeruus), jota pidetään itsenäisenä kohteena; aistitieto tai tunne jossa on selvä laatu".
Toisella tavalla sanottuna (täällä) qualia on "aistimusten, tunteiden, ajatusten tai jonkin muun raa'asti tunnetut laadut. Ne koetaan yksityisesti, subjektiivisesti ja suoraan … On "jotain millaista on" kuulla kitara, nähdä auringonlasku tai tuntea jonkun käsivarren koskettavan omaasi. On "jotain millaista on", kun on ajatus tai tuntee tunteen." Johtopäätös on, että kykymme käyttää qualiaa on osa sitä, mikä tekee meistä tietoisia olentoja.
Adamuksen määritelmä qualiasta (täällä) on samanlainen: "Mielleyhtymiin perustuvaa vertailua, joka on mielen tapa ymmärtää jotain sen perusteella, mihin se voi verrata tai yhdistää sen. Vertauskuva on esimerkki qualiasta tapana kuvata jokin käsite käyttäen jotain muuta, minkä mieli jo ymmärtää."
Siis kyllä, arvostan mieleni qualia-taipumusta, ja usein hämmästelen sen kykyä ymmärtää ja selittää uusia käsitteitä vertauskuvaa käyttämällä. Kun muistan, miltä tuntuu lipua lempeästi rauhallista jokea pitkin, on helppoa yhdistää tämä siihen sisäiseen levollisuuteen, kun sallii elämänvirran. Itse asiassa haluaisin jakaa muutaman qualia-tapauksen, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään ja kokemaan tämän matkan suuremman selkeyden kera.
FOKUS
Adamus on sanonut (erityisesti täällä), että ensisijainen ihmisaisti on fokus. Se antaa meille, rajattomille tietoisuusolennoille, kyvyn olla tässä tiheässä ja rajoittuneessa ajan, tilan ja aineen todellisuudessa. Ihmisenä oleminen vaatii PALJON fokusta – ylipäätään päästä tänne ja sitten vastata niihin huomiokykymme vaatimuksiin (käyttäen havaintotyökaluja, kuten maku, tunto ja näkö), joita oleminen täällä vaatii. Fokus-aisti ei ainoastaan pidä tätä todellisuutta sopivan vakaana, vaan se auttaa meitä myös fokusoitumaan yhteen hetkeen tai päivään tai elämään kerralla, jottei muu olemassaolomme häiritse meitä toivottomasti. Kuitenkin tullessamme takaisin Itseen, tämä fokus-aisti alkaa pehmentyä ja avautua.
Tässä on qualia, joka auttaa minua ymmärtämään. Kuvittele, että olet keskellä valtavaa maisemaa, luonnon eeppisen ihmeen ympäröimänä joka suunnasta. Mutta ainoa tapasi nähdä on katsoa pienen putken läpi, kuten juomapilli. Voit lopulta suuntautua kaikkeen ympärilläsi, mutta iso kuva ja miten "tämä" liittyy "tuohon" yleensä katoaa. Sellaista on olla ihminen.
Fokus vääristää ja rajoittaa välttämättä perspektiiviämme. Se auttaa meitä ottamaan yksityiskohdat tietyistä kokemuksista ja perspektiiveistä, ja siitä määrittelemme totuutemme. Mutta se myös peittää suuremman todellisuuden, jossa tietty totuus saattaisi tulla hyödyttömäksi tai irrelevantiksi suuremmassa kuvassa. Kun fokus-aistimme alkaa rentoutua ja avautua, tähänastisten järkähtämättömien näkemysten varmuus alkaa hävitä, mikä voi olla hyvin hämmentävää meille ja usein huolestuttavaa niille, joita rakastamme. Alamme nähdä, miten kaikki sopii yhteen, miten näkymä "sinun" pillisi läpi näyttää itse olevan ristiriidassa "minun" pillini näkymän kanssa, ja kuitenkin kumpikin on osa valtavaa todellisuuskokonaisuutta.
Tämän muistaminen auttaa todella, silloin kun olen tekemisissä ihmisten kanssa, joiden poliittiset, terveys- ja ihmisnäkemykset ovat täysin erilaisia kuin minulla. Se mitä he näkevät pillinsä läpi, on totta ja totuudenmukaista, vaikka minä näen jonkin täysin eri tavalla. Ja myötätunto vaatii, että annan heidän pitää oman näkemyksensä, vaikka pidän omastani kovasti enemmän.
VESI
Olet luultavasti kuullut tämän fraasin, joka joskus liitetään Aristoteleen: "Vesi etsii oman tasaisuutensa." Se on fysiikan periaate, jolla on lukemattomia sovelluskohteita, mutta minulle todellinen oivallus on, että vesi ei käytä olemassaoloaan pyrkien olemaan tasainen; se löytää ja kokee jatkuvasti tasaisuustilansa. Ajattele vesikulhoa. Jos työntelet sitä ja yrität saada veden olemaan tasainen, aiheutat vain myllerrystä. Mutta yksin jätettynä se vain ON tasainen. Myös vesi joka on ollut jumissa jäänä, sulaa lopulta ja löytää tasaisuutensa.
Qualia toi tämän mieleeni 2004, kun Tobias sanoi: "Energia pyrkii ratkaisuun." Hän ei tarkoittanut, että energia viettää olemassaolonsa etsien ratkaisua; se löytää ja kokee jatkuvasti ratkaisua, paluutaan Itsen tasapainotilaan. Jos yrität hallita ja kontrolloida energiaasi, koet paljon myllerrystä. Mutta sallimisen myötä se palaa tasaiseen ja kauniiseen ilmaisuun elämässäsi. Myös energia joka on ollut jumissa aspekteina, sulaa lopulta takaisin kokonaisuuteesi/eheyteesi.
Tobias mainitsi tuon fraasin vielä monta kertaa, ja olen soveltanut tätä periaatetta elämässäni merkittävin tuloksin. Jos haluat "tasoittaa" veden, joka on ollut jäässä, sinut ei tarvitse analysoida, korjata tai muotoilla uudelleen tuota jäätä. Laitat sen vain kulhoon ja jätät yksin. Riippumatta siitä, miten kylmää ja kovaa ja terävää tuo jää on, se palaa luonnostaan tasaiseen tilaansa.
Samalla tavalla, jos jokin osani on jumissa tuskassa, vihassa, pelossa tai jossain muussa kaavassa, minun ei tarvitse analysoida tai korjata tuota osaani. Minun täytyy vain hyväksyä se ja tuntea kaikki sen pureva epämukavuus, pysyen samalla tietoisena, että olen itse asiassa vesikulho ja tarpeeksi suuri sisältämään sen kaiken. Tiedostamisen ja luottamuksen kera, jumiutunut energia sulaa takaisin minuun, ilman tarvetta torjua, korjata tai muuttaa mitään.
Tavallaan se on epäloogista. Jos jokin tuntuu "väärältä" sisällä, meidät on ohjelmoitu "korjaamaan" se. Jos jokin sattuu, torjumme sen ja työnnämme pois. Mutta ratkaisu ja integrointi tapahtuu, kun sallin tuon epämukavuuden olla sisälläni, hyväksyn täysin kokemukseni, kuitenkin tiedostaen, että se ei ole minä, se ei määrittele minua eikä se voi pakahduttaa minua. Se on sama asia kuin myöntää, että jääpala on kylmä ja terävä, mutta tietää, ettei se voi jäädyttää koko vesikulhoa. Riittävä luottamus itseeni ollakseni tuossa monitietoisuudessa, on paikka, jossa alkemiaa tapahtuu ja jossa energia löytää ratkaisun ja aspektit tulevat kotiin. Aina.
ILMAPALLONI
Aiemmin olen kirjoittanut ilmapallosta vertauskuvana olemassaolostamme ("Paluu tulevaisuuteen" 07 2020). Kaikki tuossa pallossa on omaa luomustani, ja vaikka voin havaita muiden olentojen "varjoja", ne eivät ole kirjaimellisesti todellisuuteni sisällä. Kuvittele nyt, että äärettömästi laajentuva ilmapallosi ei ole tyhjää tilaa, vaan täynnä uteliasta/kummallista ainetta, joka muotoutuu jatkuvasti uudestaan inputisi perusteella. Sanotaanpa, että päätät mennä ostoksille. Kun toteutat tämän vaihtoehdon, tuo aine ilmapallossa muotoutuu takiksi, jonka laitat päällesi, avaimiksi jotka nappaat käteesi, oveksi jonka avaat, ja kaduksi jota pitkin kävelet. Toisin sanoen, todellisuus yhdistyy jatkuvasti ja joka hetki odotuksesi perusteella. Tietysti nämä odotukset eivät ole tietoisia, mutta aine todellisuusilmapallossasi reagoi aina suoraan tietoisuuteesi. Katso ympärille: todellisuus jossa asut, on todellisuus jota odotit.
Tämän tosiasian tiedostaminen avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta haluan mainita jonkin erityisesti. Yksi yleisimmistä valituksista jonka kuulen shaumbroilta, on turhautuminen siitä, että tuntee edelleen erillisyyttä Itseen, ei tunnu mestarilta tai ei tunne olevansa yhteydessä aitoon jumalaiseen Itseensä. Odotusteni vanhojen kaavojen vuoksi, on helppoa ajatella sieluani jonain suurena olentona jossain kaukana, kaukana, joka saattaisi jonain päivänä yhdistyä yksinäiseen ihmiseeni ja tehdä hänen elämästään vähän paremman. On myös helppoa ajatella, että kun lähden tästä elämästä, pystyn lopultakin kokemaan täysin rajoittamattoman olemassaoloni. Mutta totuus on, että sen sijaan että kaipaan jotain tämän olemassaoloilmapalloni ulkopuolelta, minun täytyy rukata vain havaintotapaani.
Ilmapallo ON koko Itseni. Aine joka muodostaa todellisuuteni, on energiaa, jota käytän luomaan kokemuksia. Niinpä sen sijaan, että tunnen erillisyyttä, kaukaisuutta, jopa eksyneeni Itsestä, voin alkaa nähdä Itseni jokaisena asiana ympärilläni. Ja tässä kohtaa hommasta tulee todella upeaa.
Kun tunnen olevani yksinäinen ja masentunut ja toivon, että voisin ajelehtia Itseni syliin ja unohtaa kaiken tämän ihmiskaaoksen, no, voin kirjaimellisesti tehdä sen! Voin istuttaa ihmiseni pehmeään ja mukavaan tuoliini ja antaa hänen tuntea kaiken sen syleilyn, mitä minä olen, ilmentyneenä tuolla hetkenä tuoliksi. Kyllästyneenä ja lopen uupuneena voin kömpiä sänkyyn ja tuntea Itseni rakastavan ja uudistavan olemuksen kietoutuneena ympärilleni miellyttävinä peittoina. Voin katsoa ikkunasta ulos ja ihmetellä maisemaa, jonka "minä olen" projisoi ihmiseni koettavaksi. Tietysti maisemissa "tuolla" on usein vain vähäistä vaihtelua, koska dramaattiset muutokset hämmentäisivät ja pelästyttäisivät ihmisen. Mutta silti siinä on melko fantastisia mahdollisuuksia. Mitä jos ihmiseni odottaisi näkevänsä jotain erilaista, kuten hidastelevia enkeleitä, "ulkoavaruuden" valtavan lähellä tai keijujen ja tonttujen iloista kiirettä?
Kaikki tuo tuntuu edelleen melko kaukaa haetulta, ja tällä erää ihmiseni on iloinen kokiessaan vain Minut siinä muodossa, jonka otan – pehmeänä ja rakastavana nojatuolina, hoivaavana ruokana, kirpeänä syysilmana, nopeana ja luotettavana autona tai minä tahansa, mitä hän pystyy havaitsemaan. Ja minä, ihminen, voin tuntea sieluni syleilevän minua, rakastavan minua ja hyväksyvän minut, tanssien jokaisen askeleeni tässä todellisuudessa. Ja yhtäkkiä en ole enää erillään Itsestäni, yksin, rajoittunut tähän elämään, massatietoisuuden ohjaama. Voin edelleen tuntea nuo asiat, mutta niistä tulee joka päivä vähemmän tärkeitä.
Kiitos qualian, mieleni avautuu sille, miten elämä todella toimii, sille mitä olen luonut ja kuka kirjaimellisesti olen. Kun mieleni alkaa ymmärtää, niin alkaa myös koko ihmisitseni. Ja se on onnellisempi kuin koskaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.