KÄÄNNEKOHTA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En koskaan unohda sitä hetkeä, kun kohtasin ensimmäistä kertaa Tobias-kanavoinnin, melkein 20 vuotta sitten. Joku oli lähettänyt pari kuukausittaista "oppituntia" veljelleni, joka tulosti ne jakaakseen kanssani. Muistan edelleen, missä istuin, kun kyyneleet valuivat ja olin täynnä uskomatonta tunnetta, että olin lopultakin kotona.

Olin tutkinut, etsinyt ja oppinut koko elämäni, alkaen lapsuuteni uskonnosta ja siirtyen jatkuvasti laajentuvaan ymmärrykseen todellisuudesta. Ahmittuani metafyysisen osaton pienessä paikalliskirjastossa, hiivin new age -kirjakauppaan silmäilemään hyllyjä ja etsimään … jotain. Toisinaan törmäsin informaatiopalasiin, jotka kuulostivat todelta, mutta niitä oli harvakseltaan. Crimson Circlen viestit olivat kuitenkin kuin keidas erämaassa. Jätin nopeasti taakseni kaikki muut opettajat ja sukelsin sisään, imien itseeni jokaisen sanan ja uusien ikivanhan ystävyyteni rakkaan Tobiaksen kanssa.

Mikä matka se onkaan ollut. Olin tietysti hyvä oppilas, jota työnsi eteenpäin jatkuva into ymmärtää ja saada asiat oikein. Ja Tobias oli upea opettaja, joka auttoi minua oppimaan rakastamaan itseäni, olemaan itseni, luottamaan itseeni ja integroimaan itseni. Toisinaan se tuntui pitkältä ja vaikealta rämpimiseltä pimeässä, mutta luotin oppaaseeni ja tiesin, että suunta oli oikea. Varmasti jonain päivänä pääsisin perille.

Lopulta rakastettu Tobias sanoi hyvästi – päivä joka on syöpynyt muistiini ikuisiksi ajoiksi – ja uskoi paikkansa Crimson Councilissa Adamus Saint-Germainille. Asiat alkoivat nopeasti kehittyä Crimson Circlessä. Enää ei tuntunut rakastavalta isoisältä, joka jakoi viisauttaan pitkällä maaseutuajelulla. Nyt oli enemmän kuin "nouse kyytiin, istu alas, sulje suusi ja pidä kiinni – tai lähde pois!" Tämä professori ei hyväksynyt oppilaita – hän yritti herättää tiedekunnan.

Luulen, että kun herää luokassa muistinsa menettäneenä, on luonnollista olettaa olevansa oppilas. Voi käyskennellä käytävillä ja tutkia kirjoja vuositolkulla, mutta jossain kohtaa on aika muistaa se, minkä jo tietää, astua pois pelistä ja siirtyä luokan eteen. Oikeat oppilaat etsivät sinua, ja sitä äskettäinen Time of the Merlin -tapahtuma (= Merlinin aika) merkitsi minulle – että tuo teeskentelypeli on ohi. Ei enää tekosyitä.

Ihmistasolla Time of the Merlin oli hyvin intensiivinen produktio, joka kehittyi monien viikkojen aikana. Eikä se ole vielä edes loppu! (Tätä kirjoittaessa e-lukulaite on edelleen tuotannossa eikä käännöksiä ole vielä aloitettu.) Muuten, siihen mennessä kun jokin esitys on valmis ja julkaistu kanavointikirjastossa tai Crimson Circlen kaupassa, olen käynyt tuon materiaalin läpi ainakin neljä kertaa. Se on uskomatonta työtä – täytyy vain muistaa tulla ylös ottamaan ilmaa!

Tämä eeppinen tapahtuma vaati paljon valmistelua ja suunnittelua. Mitä olentoja tulisi mukaan? Mitkä ihmisesiintyjät olisivat sopivia? Miten monta sessiota joka päivä? Entä näyttämölavasteet? (Se on enemmän Peterin osastoa, mutta olemme kaikki mukana.) Mikä on yleishenki? Mitä yllätyksiä on vielä odotettavissa?

Hyvin erityislaatuinen osa tässä tapahtumassa oli nimeltään Jumalainen rohkeus, osio jossa shaumbrat ympäri maailmaa jakoivat viisauttaan. Se oli syvällistä yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan. Parin kuukauden aikana käytimme useita päiviä  shaumbra-haasteteltavien tapaamiseen studiossa. Linda hoiti kutsut, aikataulut ja varsinaiset haastattelut. Peter ja Marc laittoivat kuntoon laitteet ja valaistuksen jokaiseen kuvaukseen. Gaelon juoksi ympäri kaupunkia hakemassa varusteita, paristoja/akkuja, lounaita ja mitä muuta tarvittiin. Ja minä toivotin haastateltavat tervetulleeksi, kerroin heille, mitä oli odotettavissa, tarjosin pientä purtavaa ja autoin heitä yleisesti tuntemaan olonsa rennoksi. Koska vaikka olisit kuinka rentoutunut, voi olla vähän pelottavaa, kun yhtäkkiä kameroita ja valonheittimiä on naaman edessä!

Nuo nauhoituspäivät yllättivät meidät intensiivisyydellään. Varsinaiset tehtävät olivat melko helppoja, mutta saatoimme tuntea "ponnistuksen" tuohon projektiin. Aloin oivaltaa, että se oli jonkinlainen synnytys – ja merkittävä sellainen – ja tunsimme sen ponnistuksen, jota tämän uuden luomuksen tuominen maailmaan vaati. Tuntui, että Jumalainen rohkeus oli jonkin tärkeän alku.

Sitten olivat kanavoinnit. Se on tietysti Geoffin osastoa, ja kun hän kuuli, ketkä puhuisivat, hän kertoi henkilökunnalle. Pian tuli selväksi, että jotkut kanavoinnit täytyisi nauhoittaa etukäteen. Vaatii valtavaa aikaan, energiaan ja tinkimättömyyteen sitoutumista avautua ja yhdistyä syvästi johonkin olentoon, erityisesti vähemmän tuttuun, joten lisäsimme aikatauluun päiviä studiolla.

Tämä työ on uskomatonta, mutta se vaikuttaa henkilökohtaisesti, ja minä ainakin olin iloinen näiden kanavointien nauhoittamisesta etukäteen. Yksi heistä oli FM, jota luultavasti kutsun monta vuotta vielä vahingossa "Johniksi". Hän oli ystäväni. Hänen kuivakka älynsä/nokkeluutensa ja suorasukainen käytöksensä eivät sopineet kaikille, mutta minä rakastin niitä. Ei juoruilua, ei arvailua, ei ajan kuluttamista joutaviin kohteliaisuuksiin – se oli täydellistä minun introvertille ja sosiaalisesti kömpelölle itselleni, ja toimimme erittäin hyvin yhteen. Sitten hän sairastui. Sitten hän kuoli. Hitto soikoon, John! Vaikka olen kommunikoinut hänen kanssaan siitä lähtien, mietin, millaiselta tuntuisi, kun Geoff kanavoisi häntä. (Tämän on pakko olla yksi oudoimmista työtilanteista maailmassa – edesmennyt työtoveri puhuu pomon kautta uudesta projektista!)

Työryhmä tuntee aina energian kanavoinnin aikana – joskus se tuntuu kevyeltä ja helpolta, joskus enemmän kuin raskaalta työmaratonilta. FM:n kanssa oli tuttua, kuitenkin erilaista – vähän John, enimmäkseen FM ja suoraan asiaan. Se mitä hänellä oli sanottavana, oli luultavasti samaistuttavin, innostavin ja hyödyllisin osa koko tapahtumassa, mutta olin iloinen, ettei meidän tarvinnut hoitaa live-lähetystä samaan aikaan. Vaadittiin paljon hengittämistä.

Sitten oli Mark Twain. Monta vuotta sitten minulla oli outo kokemusketju hänen kanssaan, mikä avasi hyvin henkilökohtaisen yhteyden. Nuo tarinat on pantu piiloon, mutta minulle hän ei ole koskaan ollut vain yksi St. Germainin elämä, kuten Shakespeare tai joku rabbi. Tunsin Mark Twainin (en niin, kuin ehkä olettaisit), ja tuo henkilökohtainen yhteys jätti varjoonsa minkä tahansa Adamuksen kertoman "taustatarinan". Millaista olisi HÄNEN kanavointinsa aikana? Onneksi meillä oli paljon varoaikaa, ja oli hyödyllistä käsitellä omat juttuni etukäteen, koska halusin todella tehdä hyvää työtä hänelle.

Sitten oli aika ja siinä hän oli – se rakastettu tarinankertoja ja kärttyisä vanha mies, jonka muistin, vaikka hänellä olikin pomoni ja ystäväni kasvot. Se oli kokemus kaukana ajan ja paikan ulkopuolella, kaukana menetyksen ulkopuolella ja kaukana kaiken rajoittuneisuuden ulkopuolella. Se oli vain yksinkertaisesti mahtavaa (suom. huom. sama sana kuin "mahtava" tarkoittaa myös outoa, kaukana jne., sanaleikkiä edellisen lauseen kanssa).

Time of the Merliniin tehtiin myös paljon muuta valmistautumista. Videoeditointia ja luovaa tukea. Alku- ja lopputekstit, kalvot, aikataulut ja päiväohjelmat suunniteltuna minuutilleen. Kymmenien pienien asioiden koordinointi yli 10 tiiminjäsenen kesken luomaan saumaton nettikokemus shaumbroille.

Lopulta oli aika aloittaa lähetys. Ajastin käy, kännykät pois päältä, viime hetken mikin ja hiusten tarkistus. Laita valmiiksi videon alkutekstit, aseta kamerakulmat, sytytä valot, kuiskaa Geoffille ja Lindalle – ja lähetys on käynnissä! Nyt meidän täytyy vain pitää se käynnissä, pysyä virrassa, olla valmiina seuraavan median pyörittämiseen, valmistella taukoajastin ja ennen kaikkea, pysyä näyttämöllä olevan olennon kyydissä, riippumatta siitä miten todellisuutta muuttavia juttuja hän saattaa sanoa.

Jossain kohtaa oivallan todistavani merkittävää "eroamis/jakautumiskohtaa" (point of separation) meille kaikille. Vaikka olemme enimmäkseen päästäneet irti oppilaan roolista, monet shaumbrat istuvat edelleen luokan takaosassa, töhertelevät lehtiöönsä ja välttelevät huomiota. Mutta kuurupiilomme on loppu. Kun tuota "viisas opettaja" -vaikutelmaa alkaa huokua, "tietämätön oppilas" -naamio ei yksinkertaisesti toimi enää. Paremmin sanottuna, Merlinit erottuvat usein joukosta, ja hehkusi kirkastuu.

Tunne, mitä se merkitsee. Merlin ei piiloudu maailmalta, hän osallistuu elämään, ja ilmestyy jotenkin juuri sinne, missä häntä tarvitaan. Merlin ei epäile enää itseään, hän vain tietää – ja menee, minne tuo tietäminen johtaa. Merlinit ovat rauhassa itsensä kanssa, ehdottomasti eivät kuitenkaan passiivisia. He sallivat taikuutta tapahtua, ehdottomasti tietäen, että lopputulos ei voi olla muuta kuin täydellinen.

Kyllä, rakas shaumbra, on käännekohta. Olemme saaneet valmiiksi etsimisen, pyrkimisen, oppimisen ja harjoittelemisen. On aika elää, säteillä, näkyä ja osallistua elämään – kaikkea syvän itserakkauden paikasta. Tarkoitan, että katso, mistä aloitti ja miten kauas olet tullut! Katso, miten läsnä olet lopultakin itsesi kanssa. Mikä ei ole rakastettavaa?

Hetkinen, jos sinulla on vastaus siihen, jos on edelleen jotain, mitä et rakasta itsessäsi tai elämässäsi, katso uudestaan sitä Merlin-silmilläsi. Siitä mitä Merlin näkee, tulee totta. Siitä mitä Merlin kokee, tulee todellista. Maailma on valmis nähtäväksi Merlinin silmin ja kosketettavaksi Merlinin sydämellä.

On aika.

P.S. Jos haluaisit kokea Time of the Merlinin itse, klikkaa tästä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.