HomeViestejäJean TinderElokuu 2021 - Kiihkeää rakkautta

Elokuu 2021 - Kiihkeää rakkautta

KIIHKEÄÄ RAKKAUTTA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaksi asiaa yhtyy maailmassani tällä hetkellä, mikä on mahdollistanut mielenkiintoisia kokemuksia. Tuo alkemia tapahtuu edelleen, ja on melkein liian uutta jaettavaksi. Mutta no, tässä sitä ollaan.

1. OMA SYYNI

Alle kaksi viikkoa sitten Geoff ja Linda pitivät Threshold-työpajan Crimson Circlen studiolla. Vaikka kanavoinnit nauhoitettiin viime vuonna, siinä on suorana lähetyksenä kysymys- ja vastausosuus Adamuksen kanssa. Hän sanoi näin olevan, koska yleisö muuttuu jatkuvasti ja siksi kysymykset kehittyvät jatkuvasti. Ilmeisesti viimeisin yleisö oli kuolemanvakavaa, koska se oli yksi intensiivisimmistä kanavoinneista, jonka muistan. Puhuen suoraan ja kiertelemättä, Adamuksen "suoraa päin naamaa" -asenne ei jättänyt epäilykselle sijaa hänen viestinsä tärkeydestä.

Ja mikä viesti voisi olla niin tärkeä, että se suisti melkein raiteiltaan koko kysymys- ja vastausosuuden? Se ei ole mitään uutta, mutta kenties kriittisempää kuin koskaan: "Jos jokin asia on todellisuudessasi, siinä on jotain, mistä pidät. Ja se palvelee sinua." Hän sovelsi tätä ensin terveysongelmiin ja muihin fyysisiin ongelmiin, mutta oikeasti se kattaa kaiken. Se voi olla myös vähiten suosittu asia, jonka hän on koskaan sanonut!

Itselläni ei ole mitään vakavia terveysongelmia, mutta minulla on kyllä itsepintaisen turhauttava suhde kehooni ja siihen, miten se ilmentyy tässä maailmassa. Tunnustan, että muuttelen ruokavaliotani melko usein siitä huolimatta, mitä Adamus sanoo, koska – henkäisy! – en tiedä, mitä muuta tekisin. No, tämä on ollut tarinani viime aikoihin saakka.

Adamus on johdonmukaisesti julistanut, ettei sillä ole merkitystä, mitä syömme. Mutta kun muutama suupala tiettyjä ruokia lisää painoa monta sataa grammaa, kirjaimellisesti yhdessä yössä, on tavallaan vaikea uskoa häntä! Niinpä kontrolloin tavallisesti syömisiäni erilaisilla systeemeillä, kuten vähän hiilihydraatteja tai ajoittainen paastoaminen. Ja ne tosiaankin auttavat jossain määrin. Sitten, kun kuvittelen Adamuksen tuomitsevan olkani yli, purnaan hänelle: "Epäilemättä ylösnousseet mestarit voivat syödä, mitä haluavat. Mutta ilmiselvästi en ole siinä vielä, ja säännöt ovat selvästi erilaiset meille pelkille kuolevaisille."

Valitettavasti mikään ei ole oikeasti ratkaissut tätä ongelmaa, vaikka tekisin mitä. Huolimatta suuresta päättäväisyydestäni vapautua pitkäaikaisista esi-isiltä perityistä kaavoista, näen niitä peilissä ja tunnen särkevissä luissani ja ytimissäni. Ja rehellisimpinä hetkinäni tiedän Adamuksen olevan oikeassa – kyse EI ole ruuasta. Sillä näyttää olevan jotain vaikutusta, mutta TODELLINEN ratkaisu on syvemmällä, haudattuna johonkin paikkaan, jossa taikuus on totta ja energia virtaa – ellei se ole jumissa. Perimmiltään jokainen epätasapainottomuus on jumiutunutta energiaa, ja oletan olevani ainoa, joka sai sen jumiin.

Oma syyni. Mitä tahansa se onkin, valitsin sen.

2. RAKKAUS

Rakkaus on uskomatonta. Kuka ei haluaisi olla rakastunut? Muistioissani ja päiväkirjoissani on viime aikoina ollut paljon merkintöjä tästä aiheesta, ja jos tiivistäisin ne yhteen, se olisi tämä: syvä ja kaunis tunne rakastuneena olemisesta on 100 % oma henkilökohtainen kokemukseni.  

Vaikkei se ei ole mitään uutta, tuo koko ajatus ärsytti minua ennen, koska halusin rakastajan, jonkun "tajuamaan minua" ja välittämään minusta niillä tavoilla, joista olen uneksinut. Mutta en voi enää teeskennellä, että rakkaus on riippuvainen jostain toisesta. Kyllä, olen "käyttänyt" ennen muita laukaisemaan rakkauskokemuksia, mutta sitä he vain olivat – laukaisijoita. Se merkitsee, ettei rakastuneena oleminen ole riippuvaista toisen ihmisen läsnäolosta. Kummallista kyllä, vaikka olen tällä hetkellä vapaa, tunnen jatkuvammin olevani rakastunut, kuin koskaan ennen elämäni aikana! Rakkausaallot huuhtovat lävitseni, elämään on tullut tuo kaunista ruusunpunaista hehkua, ja tällä kertaa se ei ole riippuvista toisen ihmisen oikuista tai edes omasta rakastettavuudestani. Olen vapaa nautiskelemaan miellyttävän aistillisesta rakkauskokemuksesta, hukuttamaan itseni ystävällisyyteen ja armoon ja hivelemään omaa sydäntäni kannustuksella ja tuella juuri silloin, kun sitä tarvitaan eniten. Ei enää pettymystä siksi, että joku muu ei tajunnut merkkejäni tai unohti jonkin erityislaatuisen hetken tai jäi niin kiinni omaan tilanteeseensa, ettei hän voinut olla siinä minua varten.

Rakkaus. Se on kaikki minun!

No niin, siitä asioiden yhtymisestä. Tunsin hiljattain ison kysymyksen Itseltä: "Olenko valmis olemaan KOKONAAN MUKANA tässä rakkaudessa?" No, totta kai! Miksi en? Muutama päivä myöhemmin tuli Threshold hyvin henkilökohtaisen haasteen kera kehojutuista, ja taas kerran nuo sanat: "Kyse EI ole siitä, mitä laitat kehoosi." "Mistä sitten?" tivasin Itseltä. Ukkosen jyristessä kaukana, tiesin vastauksen olevan matkalla.

Pian tunsin lempeää painetta, että jokin odotti tunnustusta. Se oli kehoni, joka muistutti minulle kaikista niistä tavoista, joilla olin sallinut sen kaltoinkohtelemisen vuosikymmenten ja elämien saatossa. Fyysisiä ja tunnetraumoja aiemmilta vuosilta, kehon signaalien ja halujen torjuminen, liika vaatiminen ystävällisyyden sijasta, häpeä pelkästä olemisesta naispuolisessa muodossa. Ja kaikki tuo on vain tästä elämästä! Rakas keho muistutti myös, että luissani ja ytimissäni kannetaan edelleen traumoja pettämisestä, kiduttamisesta, tulesta, jäästä, taistelusta ja ryöstelystä, itsensä kieltämisen oikeamielistä tuskaa, itse määrättyjä rangaistuksia pelkästä vihjauksestakin nautintoon.

Kyyneliä virtasi, kun muistoja tuli pintaan. Mitä olemme tehneet itsellemme? Miksi koskaan luulimme, että kärsiminen oli vastus YHTÄÄN MIHINKÄÄN? Kenties sinä et luullut, mutta minä tosiaankin luulin. Jollain tasolla valitsin nuo kokemukset. Ja rakkaus auttoi minua muistamaan.

Thresholdissa Adamus puhuu "minä olen" -olemuksen anteeksiannon vastaanottamisesta. Nyt tässä muistamisen hetkessä haluan anteeksiannon keholtani kaikesta siitä piinasta, jota se on käynyt läpi. Mutta en ole varma, toimiiko homma niin, joten pysyn noiden tunteiden kanssa ja annan asioiden pysyä liikkeessä.

Raudanlujaa päättäväisyyttä alkaa muotoutua: en koskaan enää satuta itseäni, sivuuta kehoni signaaleja ja viestejä, enkä koskaan enää yritä kontrolloida sitä tai tuputtaa omaa tahtoani. Auts, siinä se on. Kehoni pakottaminen syömään tietyllä tavalla ja tekemään tiettyjä asioita, koska minusta se on hyvä idea tai "oikea tapa", on vain lisää kaltoinkohtelua, naamioituna ohuesti "terveeksi elämäntavaksi". Kenties on aika toteuttaa KEHON ideoita siitä, mikä on sopivaa.

Mutta hetkinen, olen tehnyt tätä aiemmin – antanut keholle, mitä ikinä se halusi – eikä se toiminut kovin hyvin. Leipää? Totta kai. Sitten niveliäni alkaa särkeä, verensokerini laskee ja mieli kiekaisee: "Näetkö? Se ei toimi. Otan kontrollin takaisin." Mutta tällä kertaa jokin on eri tavalla. Tällä kertaa olen rakastunut.

Keho suo itselleen makean leivonnaisen, ja nautin siitä rakkaudella. Hassua, että yksi riittää tällä kertaa sen tavallisen ahmimisen ja kieroutuneen logiikan sijasta, että "parempi syödä ne kaikki nyt, ettei tule houkutusta myöhemmin".

Hoitaessani kaupungissa asioita, pysähdyn ostoskeskukseen. Se ei ole suosikkipaikkani – aivan liikaa ihmisiä! – mutta minun on nälkä. "Rakas keho, mitä haluat? Muista, että voit saada MITÄ TAHANSA." Ravintolamaailman 15 ravintolassa on paljon, mistä valita. Vastaus tulee välittömästi: LÄHDE! Painelen suoraan uloskäynnille, ja päädyn paljon rauhallisempaan paikkaan parhaan lounaan pariin, jonka olen syönyt aikoihin.

Ja se jatkuu – kehon rakastaminen, tunteminen ja sen halujen tarkistaminen – eikä vain ruuan osalta. Lepääminen kun on väsynyt, ylellinen kylpy keskellä päivää, kävely aamumetsässä ennen töitä, lämmin kuppi kaakaota viinin sijasta. Keho saa, mitä ikinä se haluaa. Voisi melkein luulla, että se on minulle yhtä tärkeä kuin rakastaja …

Kuten tavallista, mieleni hermoilee kaikenlaisten kysymysten kera. Onko tämä pysyvää? Jos en koskaan puske itseäni, eikö kehosta tule laiska sohvaperuna? Ei, itse asiassa se pitää työskentelystä, myös väsymisestä. Se haluaa luoda ja tuoda järjestystä maailmaansa, eikä vain harteillaan lepäävän orjapiiskurin pakottamana. Mutta mitä jos se ei halua enää koskaan vihanneksia? Mitä jos se elää pipareilla ja kahvilla koko päivän? Se ei tosiaankaan ole terveellistä! Hetkinen, miksi ylipäätään haluan olla terve? Välttääkseni kärsimystä?

Mutta mitä jos elämän nautintojen välttäminen yrityksenä olla "terve", on kärsimisen salakavalampi muoto? Tosiasia on, että elän niin kauan, kuin valitsen, ja sitten lähden iloisesti seuraavaan seikkailuun. Sitä odotellessa, olen valmis kaikenlaisen itseni kaltoinkohtelemisen osalta.

Mutta eikö minun pitäisi välttää leipää, jos se saa niveliäni sattumaan? Ehkä. Vai onko se vain vanhaa lineaarista syy- ja seurausajattelua? Sen sijaan, että etsin jotain syytettävää ja kontrolloitavaa, mitä jos rakastan vain itseäni, kun johonkin sattuu? Tai kun verensokerini putoaa? Tai kun olen väsynyt? Mitä jos toimiminen "takaperin" rakkaudesta käsin muuntaa sen, mitä meni suuhuni? Muutaman viime päivän olen tehnyt kokeiluja tässä ja huomannut, että rakkaudella on hyvin erilaisia fyysisiä vaikutuksia kuin pelolla. Kenties kyse EI ole jostain aineesta! Joka kerta kun palaan rakkauteen, voin tuntea kehon vapauttavan vähän enemmän jumiutunutta energiaa ja vähän lisää vanhoja kaavoja.

Olen todella utelias näkemään, miten pitkälle pystyn viemään tämän. Miltä näyttää, kuulostaa, maistuu ja tuntuu rakastaa itseäni kiihkeästi TÄSSÄ hetkessä? Mitä tapahtuu, jos rakkaudestani tulee tärkein tekijä TÄSSÄ hetkessä? Ja sitten taas TÄSSÄ hetkessä? Alan tuntea, että meneminen KOKONAAN MUKAAN omaan rakkauteeni päästää valloilleen jotain, mikä on odottanut hyvin pitkään.

Itse asiassa mietin … sitten kun lohikäärmeellä ei ole enää syyllisyyttä ja häpeää kaivettavana, mihin sen kaikki intohimo menee? Kun tuo tehtävä on valmis, mitä se tekee kaikella tuolla raivokkuudella? Toisin sanoen, mitä jos rakastan itseäni samalla sinnikkyydellä ja kiihkolla, kuin olen käyttänyt tuon paskan kaivamiseen?  

On aika ottaa selvää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >