THRESHOLD … KENTIES?
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
"Pitäisikö minun osallistua Thresholdiin?"
Minulle on esitetty tuo kysymys useita kertoja viime aikoina. Kurssi pidetään ensi viikolla, ja seuraavaan kurssiin saattaa olla vuosi, joten ihmiset miettivät: "Onko se tuon rahan arvoinen? Onko se tarpeellinen? Onko se minua varten?"
Vastauksen noihin kysymyksiin täytyy tietysti tulla jokaiselta ihmiseltä itseltään, mutta kerron vähän omaa tarinaani, sillä Threshold on esittänyt keskeistä roolia elämässäni.
Vuosia sitten puhuin puhelimessa Geoffin kanssa tulevasta tapahtumasta ja tuotantoaikataulusta. Kuten tavallista, harhailimme moniin asioihin, ja hän mainitsi asian, joka oli kalvanut häntä. Hän tunsi mahdollisuuden uuteen, hyvin intensiiviseen ja transformoivaan työpajaan, joka liittyisi ihmisiin, jotka olisivat ehdottoman sitoutuneita Oivaltamiseensa, eivätkä olisi vain harrastelijoita. Se olisi pieni kurssi, rajattu vain muutamaan ihmiseen (koska energiat ovat hyvin erilaisia kuin suuressa ryhmässä) ja pidempi kuin viikonloppu.
Konsepti ei ollut aivan selkeä vielä, mutta muutaman viikon kuluttua tuosta keskustelusta henkilökunnan palaverissa ilmoitettiin, että tulisi uusi työpaja – hyvin pieni ryhmä, hyvin fokusoitunut, tavallista pidempi ja se pidettäisiin Cancunissa, Meksikossa. Sen nimi olisi "Threshold" (= kynnys) viittauksena osallistujiin, jotka olisivat "valaistumisensa kynnyksellä". Kun rekisteröitymismahdollisuus avattiin, se myi loppuun melkein välittömästi.
Kuitenkin sitten kun tuon tapahtuman aika tuli, melkein välittömästi alkoi tulla ilmoituksia, että ihmisille tapahtui onnettomuuksia ja järkytyksiä. Murtuneita nilkkoja, nyrjähdyksiä, putoamisia, sairauksia, tapahtumapaikkaan liittyviä ongelmia – näytti siltä, että kaikilla Thresholdissa oli vaikeaa tavalla tai toisella. Entä sisältö? Sitä oli aivan liian vaikea selittää millään rationaalisella tavalla. Oli salainen sana, jota ei kerrottu edes henkilökunnalle, ja osallistujat puhuivat yleisluonteisesti mutta kunnioittavalla äänellä: "Se oli uskomatonta." Tämä oli ilmeisesti hyvin voimakas työpaja!
Ennen kuin seuraavaa kurssia oli edes kalenterissa, julistin haluni osallistua siihen. Jos joku on 100-prosenttisesti sitoutunut Oivaltamiseensa ja valmis tekemään, mitä ikinä se vaatii, niin hei, minä olen jonon kärjessä! Se oli vasta kuukausien päästä, ja sitä ennen meillä oli pari isoa tapahtumaa Euroopassa – Keskikesän konferenssi Münchenissä, jota seurasi Mysteerikoulu Salzburgissa – ja työskentelin kummassakin. Tavallisen tuotanto-, julkaisu- ja sisältötyön lisäksi, tapahtui PALJON.
Yhtenä iltana Salzburgissa, lähellä Mysteerikoulun loppua, joukko shaumbroja tapasi päivällisellä hotellin ravintolassa. Olin ulkona poikkeuksellisesti tupakalla ja huomasin puhuvani taas Geoffin kanssa seuraavasta Thresholdista, joka olisi noin kuukauden päästä. Edelleen innokkaana osallistumaan, olin myös häkeltynyt useista viime viikoista. Keskustelumme aikana tuli selväksi, että minun tarvitsisi pitää taukoa, antaa itseni tasoittua ja osallistua Thresholdin joskus toiste. Tiesin, että se oli oikea valinta. Tuntiessani itseni vähän huonoksi olin myös helpottunut, ja kun käännyin palatakseni sisälle, kompastuin välittömästi – kynnyksellä – ja kaaduin naamalleni! Mihinkään ei tullut mustelmia, paitsi egooni, ja nauroin sen pois, kun kapusin ylös ja menin syömään. Mutta tuo ironia ei mennyt ohi …
Useiden kuukausien päästä oli lopultakin minun vuoroni. Osallistuin kolmanteen Threshold-tapahtumaan kauniissa Sparkling Hills lomapaikassa Brittiläisessä Kolumbiassa. Tuskin maltoin odottaa! Pakkasin kaiken, suuntasin kohti lentokenttää ja nousin lennolleni Denveristä Seattleen. Suunnitelmani oli ajaa loppumatka (noin 6 tuntia) ja nauttia kauniista maisemista. Mutta "aspektikapuloillani" oli muita suunnitelmia, ja huomasin Seattlessa kauhukseni, että passi oli turvallisessa säilössä kotona. Kirjoitin sitä seuranneesta hässäkästä täällä ja päädyin tapahtumaan vain 15 minuuttia myöhässä – turhautuneena, hämmentyneenä ja päättäväisempänä kuin koskaan ylittämään tuon hemmetin kynnyksen!
Ensimmäisenä päivänä Adamus laittoi jokaisen henkilön tulemaan eteen ja vastaamaan kysymykseen: "Miksi olet täällä?" Tauon jälkeen tulimme takaisin ja kuulimme hänen sanovan: "Vastauksenne olivat ok, mutta ne olivat vain pinnallisia vastauksia. Tehdäänpä se uudestaan: miksi olet täällä?" Kävimme koko harjoituksen uudestaan läpi – menimme eteen ja yritimme antaa vastauksen, johon Adamus olisi ollut tyytyväinen. Kun se oli ohi, hän sanoi: "Jokainen teistä valehteli. Miksi olette oikeasti täällä? Tuntekaa sitä, ja tulkaa huomenaamulla OIKEAN vastauksen kera." Luulen, että kaikki olivat jo äreitä siihen mennessä.
Tuona yönä näin erittäin elävää unta. Sparkling Hillsin lomapaikka on erittäin valoisa ja ilmava, ja avonainen kävelysilta kulkee eteisaulan yli kolmannen kerroksen tasolla. Unessa olin hyvin turhautunut siitä, että valaistuminen kesti niin kauan, ja päätin pakottaa sitä. Määrätietoisena Oivaltamiseni saamisesta, hyppäsin tuolta kävelysillalta ja odotin osaavani lentää. Se ei toiminut. Rysähdin lattialle ja tiesin välittömästi, että olin kuollut, ja olin megalomaanisen vihainen, että olin tehnyt niin typerän asian. No, luojan kiitos, se oli vain unta (vaikka olin vähän hermostunut kävellessäni seuraavan kerran tuolla kävelysillalla).
Taas kerran Adamus kutsui meidät eteen. "Miksi olet täällä?" Silloin tiesin jo tarkkaan, miksi olin Thresholdissa enkä tarjoaisi enää "Antaakseni itselleni tämän upean lahjan" -makyo-vastauksia. Itkin melkein intohimosta, kun sanoin Adamukselle ja kaikille: "Olen täällä astuakseni kynnykseni yli, mitä ikinä se vaatiikin." Melko nenäkkäällä äänellä hän tokaisi: "Sinä et tee sitä."
Mitä??
Kaiken sen jälkeen mitä oli tapahtunut, ja niin vereslihalla kuin tunsin olevani tuolla hetkellä, melkein kävelin ulos, enkä palaisi koskaan. Kohtauksen järjestämisen sijasta palasin paikalleni enkä pystynyt lopettamaan kyyneleitä. Tapahtuman loppuun mennessä ymmärsin, miksi hän sanoi niin, mutta se oli ensimmäinen todellinen kohtaamiseni lohikäärmeen kanssa, ja sitä auttoi rakastava ylösnoussut mestari, jolla oli välinpitämättömyyden naamari.
Tarpeetonta kai sanoa, ettei se ollut tarinan loppu. Puolustukseni hävittyä, saatoin osallistua lopputyöpajaan eri tasolla. Se osoittautui yhdeksi parhaista asioista, joita olen koskaan tehnyt hyväkseni, ja sen paljastuminen jatkui kuukausia ja vuosia.
Pikakelauksena vuoden 2020 Thresholdiin netissä. Seitsemäntoista henkilökohtaisen tapahtuman jälkeen Adamus oli valmis nauhoittamaan sen ja tiivistämään aineiston kolmeen päivään viiden sijasta, ilman fyysistä vuorovaikutusta osallistujien kanssa. Mietin, olisiko osallistujien mahdollista saada saman tason intensiivinen hyöty kuin henkilökohtaisesta osallistumisesta, mutta tiesin myös, että noiden 17 työpajan jokaisen kohtaamisen ja jokaisen haasteen ydinolemus olisi mukana siinä. Minun ei tietenkään tarvinnut olla huolissani – se kaikki oli siinä. Itse asiassa siinä oli tietty sessio, joka taas kerran yllätti minut, vaikkei Adamus puhunut suoraan minulle. En kerro, mikä se oli, koska oma lohikäärmeesi saattaa näyttäytyä eri paikassa, mutten ole ollut entiseni sen jälkeen.
Pitäisikö sinun osallistua Thresholdiin? No, jos olet valmis menemään syvälle Itseen, mitä ikinä se vaatii, Threshold voi leikata sinut täysin auki. Adamus, oman lohikäärmeesi avustamana, antaa tilaisuuden sukeltaa syvälle sisäisiin paikkoihin, jotka eivät ole nähneet sielun valoa hyvin, hyvin pitkään aikaan.
En suosittele Thresholdia, jos Crimson Circle on sinulle täysin uusi, jos et voi omistaa kolmea päivää täysin tuolle kokemukselle tai jos et ole valmis päästämään irti joistain suosikki-itsehavainnoistasi, erityisesti rumemmista (me ihmiset tunnumme pitävän niitä lähimpinä). Mutta jos olet valmis pudottamaan fasadit ja olemaan rehellinen Itselle, jos olet sitoutunut oivaltaman Sinut, mitä ikinä se vaatii, ja jos olet valmis kohtaamaan rohkeasti muutaman kompastelun matkan varrella, Threshold saattaa olla juuri sitä, mihin olet valmis. Ja kenties – vain kenties – ne pelottomat sielut jotka kulkivat tämän tien aiemmin, ovat tasoittaneet polkua vähän, jotta sitten kun kohtaat lohikäärmeen, sen hengitys ei polta sinua aivan poroksi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.