HomeViestejäJean TinderMaaliskuu 2020 - Luomisen lauluja

Maaliskuu 2020 - Luomisen lauluja

LUOMISEN LAULUJA
 
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Kaikki on saanut syntynsä [Sanan] kautta, ja ilman [Sanaa] ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on." (Johannes 1:1,3)
 
Minua on aina kiehtonut ääni ja sen rooli luomisessa. Itse asiassa, ääni – Sana – kaikissa muodossaan on luomista. Lyhyt vilkaisu kymatiikkaan osoittaa, miten ääni voi järjestää aineen välittömästi uudelleen, jopa sillä hyvin rajoittuneella asteikolla, jonka me pystymme näkemään ja kuulemaan. Kuvittele, mitä ääni tekee rajattomalla värähtelyasteikolla, ja nopeasti tulee selväksi, että koko universumi on uskomattoman monimutkainen laulun ja tanssin sinfonia. Mutta kuka laulaa? Ja kuka tanssii?
 
Adamus sanoo, että energia on pelkästään kommunikointia, sielun laulua. Fysiikka sanoo, että ainetta ei todellisuudessa ole. Jos suurentaa tarpeeksi, kovimmastakin aineesta tulee vain tyhjää tilaa, potentiaalia ja malleja, joita pitää yhdessä … jokin. Sanon, että tuo "jokin" on tietoisuus, joka kutsuu energian muotoon, tai tässä todellisuudessa siihen, minkä tunnemme fyysisenä aineena. Toisin sanoen, fyysisen maailman jokainen muoto ja ilmentymä on energiaa, joka tanssii sen laulun tahtiin, jota minä – tietoisuus – laulan. Siksi kaikki mitä havaitsen, koen ja kohtaan, on kirjaimellinen ilmentymä laulustani. Kuin hiekkaa siroteltuna teräslautaselle, energia on neutraalia kaaosta, kunnes alan laulaa. Sillä hetkellä kun lauluni alkaa, kuvio näyttää toteen välittömästi ja selittämättömän tarkasti juuri ne sävelet, joita laulan.
 
No, kaikki tuo on magee ajatus, kunnes todellisuuteeni ilmestyy jotain, mistä en pidä! Menneisyydessä saatoin lukea sen saatanan, huonon tuurin, karman, energiavarkauden tai melkein minkä tahansa muun syyksi "tuolla ulkona". Mutta jos hyväksyn jonkin todeksi, en voi valita, milloin se on totta tai miten se on totta. Siis jos hyväksyn, että minä olen kutsunut todellisuuteeni kaiken, se on melko vakavoittava ajatus, koska kaikkeen sisältyy … kaikki. Luomuksiani eivät ole ainoastaan minun juttuni, kuten keho, talo, auto ja omaisuus. Niitä ovat myös tie, jolla ajan autoa, ihmiset jotka tekevät minut onnelliseksi (tai suututtavat minut), taianomainen hyvä tuuri (ja epäonni), yltäkylläisyys (ja sen puute). Minun luomiani ovat kaikki kokemukseni – tai eivät mitkään niistä. En voi saada sitä kummallakin tavalla.
 
On totta, että olen laulanut pitkän aikaa kuorossa nimeltään "Massatietoisuus", ja useimmat meistä olivat samaa mieltä laululuettelosta. Mutta se olen silti minä, joka laulan todellisuuteni olemaan ja koen energiaani, kun se näyttelee noita lyriikoita. Kirjoitan ja ohjaan kaiken, mitä ilmestyy maailmaani. Kysymys on: millä osallani on tuo kynä? Mikä sisäinen ääni laulaa voimakkaimmin? Minun ei tarvitse etsiä kaukaa vastausta – se ilmenee kaikkialla ympärilläni omana elämänäni!
 
Ja silti aina silloin tällöin saan itseni kiinni yrittämästä suostutella ulkoista maailmaa: "Tanssi oikean laulun tahtiin, hemmetti!" koska se on syvältä, kun elämä tanssii sävelmän mukaan, josta en pidä! Looginen johtopäätös on, että jos minä laulan "oikeaa" laulua niin kovaa, kuin pystyn, elämästä tulee lopultakin sellaista, kuin haluan sen olevan … eikö niin?
 
Se on mahtava teoria, paitsi että lauluni ohjaamisesta maailmaan tulee nopeasti raakaa makyoa – uusi yritys manipuloida ulkoista maailmaa. Todellisia lauluja, jotka järjestävät kokemuksiani, ovat ne, joita laulan itselleni. Ja ne ovat niin läheisiä ja tuttuja, että olen kiinnittämättä niihin huomioita taustameluna, sen näkemisen sijasta, miten perustavanlaatuisia ne ovat kokemuksilleni.
 
Minulla on viime aikoina ollut syy tarkastella niitä lauluja, joita olen laulanut itselleni, ja harkita uudelleen joitain melodioita, joiden tahtiin olen tanssinut hyvin pitkän aikaa. On aina hyvä idea kysyä: "Laulanko uhrin, kamppailijan, velallisen ja merkityksettömän nollan lauluja? Vai laulanko mestarillisesti selkeän, vapaan, täysivaltaisen ja yltäkylläisen Jumalan lauluja ihmismuodossa?" Totuudenmukaisesti sanottuna, se on tavallisesti sekoitus näistä, mutta mitä enemmän laulan mestarin lauluja, sitä helpompaa on kuulla riitasoinnut, kun jotkut vanhat laulut tulevat päälle. Avaimena on hyväksyä, että kaiken sen mitä todellisuudessani on, minä laulan olemaan ajatuksilla, sanoilla, valinnoilla, uskomuksilla, ajalla, arvolla ja kaikella muulla itseni toistolla. Sen totaalisen hyväksymisen myötä todellisuudesta tulee ilahduttavan taipuisaa.
 
Millainen on sinun soittolistasi? Kenties tunnet joitain näistä "suurimmista ihmishiteistä":
 
* Elämä on katastrofi – Kuoro muistuttaa hilpeästi, että jokaista hyvää tapahtumaa seuraa pian huono, ja jos elämä menee hyvin, jokin onnettomuus tulee ja huonontaa tilannetta pykälän tai pari.
 
* Hädin tuskin tulen toimeen – Edes sillä ei ole merkitystä, mikä työpaikkani, tulotasoni, perheeni tai tuurini on, tämä on tanssittavin sävelmä koko soittolistalla, ja se muistuttaa – ja sitten todistaa – ettei minulla koskaan ole aivan tarpeeksi.
 
* Yhteistyökyvytön ja ennustamaton – Tämä surkea balladi on kehosta, kaikkine kipuineen, särkyineen ja epämiellyttävine yllätyksineen. Se on tarttuva sävelmä, sitä on helppoa laulaa mukana ja se juuttuu päähän aivan liian helposti.
 
* Ota vähän maltillisemmin – Vähän uskonnollisena sävyltään, tämä on tehokas muistutus olla olematta liian tuhlaavainen tai yliampuva tai koppava tai menestynyt tai innostunut tai nälkäinen tai himokas tai – no, oikeastaan "liian mitään". Kaikki tuo hauskuus on toisia ihmisiä varten – nimittäin niitä, jotka eivät ole viisaampia.
 
* Huolehdi Äiskästä – Tämän laulun jokainen säkeistö muistuttaa minulle, että pelkkä olemassaoloni vahingoittaa Äiti Maata. Jos kuitenkin käytän sopivan määrän syyllisyyttä ja hyvitän, se saattaa vaimentua taustameluksi vähäksi aikaa.
 
* Ei koskaan aivan riittävästi – Tarttuva pikku sävelmä, joka rohkaisee minua pidättelemään, koska minulla on aina liian vähän aikaa, rahaa, rakkautta, energiaa, resursseja, tietoa ja useimpia muita elämän hyviä asioita. Kompensoidakseni minun täytyy säilöä, suojella, olla tehokas ja aina väsynyt.
 
* Pakko todistaa arvoni – Ellen tee kovasti työtä, vien arvokasta tilaa ja resursseja, jotka on parempi käyttää johonkin toiseen. Voi, harmoniaan on aina haudattuna muutama syy tuntea häpeää.
 
Voit epäilemättä nimetä miljoonan lisää, ja ne kaikki ovat muunnelmia teemasta: "En voi koskaan tajuta sitä oikein." Ja sen täytyy olla totta, koska on aina tapoja todistaa, ettei elämä ole minun vikani! Ja niin taas hyräilen uutta sävelmää, niin hiljaa että tuskin huomaan, enkä koskaan ymmärrä, miksi elämä jatkaa tanssimista tuon kirotun korvamadon tahtiin.
 
En tiedä sinusta, mutta näistä vanhoista typeristä sävelmistä on tulossa rasittavia! Olen valmis saamaan vanhat laulut pois päästäni ja laulamaan jotain uusia lauluja. Mutta mitä? Luoja tietää, etten halua tajuta sitä "väärin" taas!
 
Sitten muistan: laulusta tulee totta vasta, kun alan laulaa sitä! Siinä tapauksessa valitsen jotain, mistä pidän, laulun joka sopii uudelle ja täysvaltaiselle minulle. Olen todella valmis lopettamaan laulamisen kamppailusta, puutteesta, häpeästä, pidättelystä, takakireydestä ja tuskasta. Ja joka tapauksessa, en pysty muuttamaan tanssijoita tai koreografiaa tai mitään muuta "tuolla ulkona". He vain poimivat sen rytmin, jonka levytän, ja toimivat sen käsikirjoituksen mukaan, jonka sävellän. Jep, on aika muuttaa asioita ja antaa heille uuttaa materiaalia.
 
Rehellisesti sanottuna, olen päivittänyt soittolistaa jo jonkin aikaa, ja se on todella vaikuttanut. Mutta aina silloin tällöin huomaan edelleen joitain vanhoja huonoja lauluja pyörivän päässäni, ja se näyttää minulle, mistä täytyy vielä päästää irti.
 
Kuuntele, mitä lauluja sinä laulat. Miten voit kuulla ne? No, katso, mitä energiaa tanssii ympärilläsi elämässä. Onko soittolistassa osia, joita haluaisit parannella? Sen nimittäin voi tehdä. Et tarvitse kenenkään muun lupaa sävelmäsi muuttamiseen. Siinä on pelkästään kyse fiiliksen, käsikirjoituksen ja itselle kertomiesi tarinoiden muuttamisesta, koska se kaikki luodaan sisältä ulospäin.
 
Ai niin, vielä yksi asia. On ehdottomasti aika lakata laulamasta toisten ihmisten lauluja. Sinun ei tarvitse laulaa kuorossa enää, on kyse sitten massatietoisuudesta, perheestä, perinteistä, uskonnosta, kulttuurista tai edes shaumbroista. Sinun on aika olla solisti. Voit muodostaa kauniin harmonian toisten kanssa, silloin kun haluat, mutta valitse toki omat sävelmäsi. Olemme antaneet muiden tehdä partituurin hyvin pitkään, ja energia jatkaa tuon rytmin mukaan tanssimista. Mutta tänä hulluna aikana maan päällä, parasta mitä voit tehdä, on laulaa omaa lauluasi. Siksi olet täällä.
 
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >