AVOIN OVI
 
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Bubba: "Vedä minut pois tästä sotkusta. En kestä sitä enää!"
Buddha: "Siinä on ovi. Päästä itsesi ulos."
Bubba: "Ei. Tarkoitan, missä on OIKEA ovi?"'
Buddha: "Suoraan edessäsi, niin kuin on aina ollut."
Bubba: "Missä? En näe sitä!"
Buddha: "Se ei merkitse, ettei sitä ole siinä."
 
Kaivelin hiljattain läpi yli 100 shoudia tehdäkseni videotiivistelmän Adamuksen viesteistä (osana Santa Fen tapahtumaa). Niin mahdotonta kuin onkin pakata 10 vuoden informaatiota yhteen tuntiin, se oli silti uskomaton matka Valaistumiskujaa pitkin. Ja prosessin aikana tutustuin uudestaan moniin unohtuneisiin jalokiviin. Tässä pari, jotka jäivät mieleeni, koska kuulin ne täysin uudella tavalla:
 
"Tulkaa aisteihinne, aistillisuuteenne, siihen mikä on silmienne ja korvienne ulkopuolella. Tulkaa tuntemiseen. Se vapauttaa teidät – aistinne. Se saa teidät ulos eläintarhasta."
–Transhumaani (yli ihmisen) 6
 
"Oivaltaminen on yksinkertaisesti tietoisuutta monissa ulottuvuuksissa ja tietoisuutta aistillisuudesta."
–Transhumaani (yli ihmisen) 10
 
Lue nuo lainaukset uudestaan.
 
Oivallatko, miten uraauurtavia ne ovat? Kun törmäsin niihin muutama kuukausi sitten, minun oli kirjaimellisesti pysähdyttävä hengittämään, koska yhtäkkiä tuli lyhyt, mutta selkeä väläys siitä, mitä Adamus on yrittänyt kertoa meille koko tämän ajan. Annettuani sen hautua taustalla jonkin aikaa, yritän laittaa tuon väläyksen sanoiksi. Se on itse aisassa hyvin yksinkertaista, mutta yksinkertaisimmat asiat voivat olla vaikeimpia selittää.
 
Jokainen uskomus, ymmärrys, tapa, havainto ja kokemus, joka ihmisillä on, perustuu kokemuksiimme täällä aineessa. Me olemme kiinteitä, maailma ympärillämme on kiinteä, ja sitä kaikkea hallitsevat fysiikanlait, moraali, etiikka jne. Yleinen teema kaikissa näissä laeissa on, että ne perustuvat varmuuteen aineesta. Myös uskonnot ovat riippuvaisia maailman materialistisesta ymmärtämisestä, tai täsmällisemmin jonkun opetuksista, joka on noussut aineellisen maailman yläpuolelle. Uskomuksemme siitä, mikä on hyvä ja huono, oikein ja väärin, nautinnollista ja tuskallista, intiimiä ja erillistä – kaikki – perustuvat aineen pätevyyteen. Mutta mitä aine on, oikeasti?
 
Jos katsoo mikroskoopilla syvälle aineelliseen maailmaan, niin mitä syvemmälle menee, sitä vähemmän "todellista" siitä tulee, kunnes on vain tila ja potentiaali. Ainetta ei itse asiassa ole olemassa! Jos se on totta (kuten on), tietysti mielelläni on miljoonia tällaisia kysymyksiä: "Miksi sattuu, kun potkaisen varpaani tuoliin?" ja "Miksi ruoka-aine vaikuttaa kehooni hyvin hämmentävillä tavoilla?" jne. Adamuksen mukaan aine on jumalaisen fokus-aistimme ilmentymä – se on olemassa pelkästään, jotta voimme kokea sen.
 
Koko tämän ajan olemme yrittäneet "päästä pois" tai "tulla pelastetuksi" tästä rajoittuneesta todellisuudesta, jossa tunnemme olevamme vankina tai rangaistuksena. Mutta oikeasti haluamme olla vapaa aineen rajoituksista. Se merkitsee, että halumme havaita ja kokea fokuksen ulkopuolella – mutta miten?
 
Muistatko sillan Theosiin? Kenties kuvittelit kulkevasi jonkinlaista siltaa pitkin, lähtien "täältä" ja mennen "tuonne". Ja DreamWalkit joissa "menemme" jonnekin, opastaen tai opastettuna matkan varrella. Myös yksityisissä tutkimuksissa haluamme mennä "sinne", mihin tahansa ulottuvuuteen. Mutta se kaikki on vain vertauskuva aistiemme avaamisesta ja havaintotapamme muuttamisesta. "Toinen puoli" ei ole missään muualla – se on aivan tässä, siis kuin "olen tässä".
 
Mitä se ylipäätään tarkoittaa? Enkö ole aina "tässä"? Kyllä, mutta se merkitsee tietoisuutta, miten totta se on. Se merkitsee oivaltamista, että olet tässä, luomakuntasi keskellä, joka ei ole ainoastaan fyysinen universumi, plus se ulottuvuus mitä ikinä onkin kuoleman jälkeen. Olet koko luomakunnan, kaiken olevaisen, keskellä, ja olet aina ollut. Se on totta myös kaikilla muilla. Jokainen sieluolento on oman luomakuntansa keskellä, vaikka useimmat ovat niin syvällä fokuksessa ja kokemisessa, että he ovat unohtaneet sen. Mutta tässä sinä olet, muistamassa.
 
Muistamassa kaikki ne eri aistit tai "suodattimet", joiden läpi voit nähdä itsesi ja luomakuntasi. Se on kuin laittaisi päähänsä lasit, jotka suodattavat pois värit yhtä lukuun ottamatta, sanotaan vaikka sinistä. "Sinisen maa" ei ole paikka jossain – se on "lasit", joita olet käyttänyt, "mentaalinen" suodatin. Kaikki muut värit ovat edelleen tässä. Ne eivät ole piilossa, mutta tuo suodatin näyttää ne vain sinisen sävyinä. Tai se on, kuin olisimme käyttäneet melun poistavia kuulokkeita, paitsi että melun sijasta ne poistavat kaikki sävelet viiden sävellajin asteikkoa lukuun ottamatta. Kaikki äänet ovat edelleen siinä – meillä on vain ollut selektiivinen kuulo jonkin aikaa.
 
Värit, ulottuvuudet, yltäkylläisyys, rakkaus – kaikki toimii samalla tavalla. Olemme käyttäneet "maalaseja" tai "parka-laseja" niin kauan, että unohdimme, että kaikki muut ulottuvuudet ja todellisuudet ovat edelleen aivan tässä. Vaihda suodattimet kokeaksesi ne. Haluatko olla valaistunut? Avaa aistisi "ihmisitsen" havaintotavan ja sen työkalun, mielen, yli. Tietysti se on helppoa sanoa, mutta miten voimme kokea sen? Miten voimme poistaa fokussuodattimen? Tai paremmin sanottuna, miten voimme nähdä sen ulkopuolelle käyttäessämme edelleen fokuslaseja?  Se on varsinainen temppu – pysyä täällä fokuksessa ja samalla avata kaikki muut aistit.
 
Kokeile sitä ensin jollain yksinkertaisella. Sulje silmäsi, nuo ihmisen visuaaliset suodattimet, ja avaa mielikuvituksesi. Toinen todellisuustaso on, että leijut vapaana avaruudessa, "ulkona" tähtien joukossa. Oikeasti teet sen, kun poistat havainnon tavallisesta ympäristöstäsi.
 
Kuvittele nyt itsesi (mielikuvituskin on aisti) kristalliulottuvuuksissa. Toisin sanottuna, avaa se suodatin tai aisti, joka pystyy havaitsemaan luomakunnan kristalliulottuvuudet. Jos se auttaa, niin kuvittele laittavasi "kristallinväriset lasit" päähäsi, vedä henkeä ja katso, mitä tapahtuu. Tämä ulottuvuus ei ole jossain muualla, se on eri kerros aivan tässä. Havaintotapasi on kaikki, mitä tarvitaan, jotta se on totta, ja aistisi ovat niitä suodattimia, joiden kautta hahmotat.
 
Entä sitten käytännöllisempi ihmistaso. Rakkaus on myös aisti, tapa hahmottaa. Tavallisesti toivomme, että rakkaus tapahtuu meille, mutta todellisuudessa se on suodatin, jonka valitsemme. On hyvin helppoa havaita, sanotaan vaikka, kissanpentu tai rakastettu rakkausaistilla. Mutta tässä on idea: kuvittele hetki poliittista hahmoa, josta pidät vähiten. Voitko hahmottaa tuon henkilön rakkauslinssin läpi? Kenties et pidä hänestä ihmisenä, mutta mitä tapahtuu ja miten todellisuus muuttuu, kun näet hänet tuon suodattimen läpi?
 
Yhtenäisyys/ykseys on aisti. Se sallii meidän esimerkiksi nähdä koko kuvan, sattumanvaraisen pikselikokoelman sijasta. Minulla on aavistus, että se auttaa meitä myös hahmottamaan aineen kiinteänä. Mutta katso nyt itseäsi yhtenäisyyssuodattimen läpi. Ei enää erillään jumalaista itsestä tai mestari-itsestä, ei enää mitään menetettyjä osia, ei enää muistamattomuutta. Olet yksikkö, ehjä ja kokonainen, ykseysaistilla katsottuna. Ihmisellä saattaa edelleen olla kokemuksensa erillisyydestä ja unohtamisesta, mutta ykseysaistilla voit muistuttaa ihmistäsi suuremmasta kuvasta.
 
Olen maininnut aiemmin, että rakastan ajatusta holokannesta Star Trekin kuvaamalla tavalla. Ihminen astuu huoneeseen, valitsee todellisuuden, jonka hän haluaa kokea – vuorelle kiipeäminen vieraalla planeetalla, istuminen täydessä baarissa, käveleminen autiolla rannalla – ja ne ovat siinä. He eivät kuitenkaan koskaan lähde holokannelta, ne ovat itse asiassa "tässä". Miten upea kuva todellisuudesta!
 
Kaikki – kaikki – perustuu niihin suodattimiin, havaintoihin ja aisteihin, jotka olemme valinneet.
 
Fokus on suodatin, jota olemme käyttäneet pitkän aikaa, aisti joka rakentuu itselleen ja tulee tiukemmaksi ja tiukemmaksi. Se on kuin työskentelyä mikroskoopilla tutkimuslaboratoriossa. Voimme nähdä uskomattomia yksityiskohtia läheltä, mutta olemme unohtaneet muun laboratorion, puhumattakaan rakennuksesta ja kaikesta sen ulkopuolella. Mikroskoopin linssi on mielen kaltainen, se on ymmärrystyökalumme. Oli aika, jolloin meillä oli kaikenlaisia linssejä, mutta se teki vertailututkimuksen muistiinpanoista melko vaikeita. Niinpä Atlantiksella me kaikki saimme samat linssit, saman suodattimen. On paljon helpompaa kommunikoida ja oppia, kun tarkastelee samoja juttuja. Mutta nyt muistamme, että on muita linssejä. On elämää ilman linssejä, laboratorion ulkopuolella, ja tuo elämä on aivan tässä riippumatta siitä, havaitsemmeko sen vai emme. Nyt kyse on tuon mikroskoopin ottamisesta mukaamme, mutta vain työkaluna – ei enää ainoana havaintotapana.
 
Bubba: "En vieläkään näe uloskäyntiä."
Buddha: "Ota lasisi pois."
Bubba: "Ai … vau … Hei, kuka tarvitsee ovea? Kaikki on aivan tässä!"
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.