Shaumbra-syke
WYSIWYG

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vaikka olemme kuulleet monta kertaa, että havaintotapa luo todellisuuden, se on aihe, joka kannattaa toistaa, koska no, se on hemmetin totta! Mikä tahansa asia tapahtuu todellisuudessasi, se on siinä täsmälleen niiden tapojen vuoksi, miten havaitset elämän, maailman ja erityisesti itsesi. Et ehkä ymmärrä sitä mekanismia tai ”koodia”, joka on luonut todellisuutesi sellaiseksi, kuin se on, mutta tämä ei koskaan merkitse, että joku muu on luonut sen sinulle.

Teknologiamaailmassa WYSIVYG on akronyymi sellaisesta tekstieditorista, jolla voi muotoilla tekstiä tarvitsematta tietää, miten se toimii. Toisin sanoen WYSIWYG (lausutaan wizzy-wig) tarkoittaa ”mitä sinä näet, on, mitä sinä saat” (suom. huom. kirjainsana on englanninkielisten sanojen alkukirjaimet), eli voit tehdä tekstin lihavoituna tai kursivoituna tai jonain muuna, vaikket tiedä tai ymmärrä koodausta, mikä toteuttaa sen. Se on myös upea esimerkki siitä, miten elämä toimii, koska mitä näet, on, mitä saat, tavalla tai toisella.

Muutama viikko sitten olin ulkoilmakonsertissa, joka pidettiin uskomattomassa Red Rocksin amfiteatterissa Morrisonissa, Coloradossa. Olin odottanut kuukausia innolla tätä konserttia – näkisin ensimmäistä kertaa ikinä James Taylorin livenä! Löysimme paikat ja asetuimme istumaan, pienen ryhmän viereen noin kolmikymppisiä aikuisia. Jossain kohtaa yksi naisista kommentoi hattua, joka kumppanillani oli, ihmetelleen, millä nimellä sitä kutsutaan. Se oli fedora, se sopi hänelle, ja nainen ihaili tuota tyyliä. Hänen kaverillaan oli tavallinen baseball-lippis, ja kommentoin jotain siihen suuntaan, että fedoran kanssa poikaystäväni oli coolin ruumiillistuma. Nainen sanoi ilmehtien: ”No, se toimii vain, jos on alun alkaen cool.” Hänen kumppaninsa irvisti vähän ja kohautti olkapäitään tavalliselta näyttäneelle ”piikittelylle”, ja jatkoimme kaikki taas esityksen katselemista. Mutta naisen kommentti sai sydäntäni särkemään, koska se mitä hän näkee – vähemmän coolin tyypin, joka ei koskaan vastaa ihan odotuksia – on täsmälleen, mitä hän saa.

He olivat selvästi kunnon ihmisiä, ja jokaisessa suhteessa on tietysti enemmän, mitä voi nähdä 30 sekunnissa, mutta siinä oli vanha tuttu dynamiikka. Tartuin siihen, koska olin aivan liian monta vuotta se nainen, joka aina näki, miten kumppaneitani tarvitsi korjata, sen sijaan että olisi nähnyt hyvyyden, joka siinä jo oli. Se ei merkitse, että asioiden olisi pitänyt päättyä eri tavalla, koska ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Mutta matka olisi tietysti voinut olla vähemmän tuskallinen, ja olen tehnyt kovasti työtä muuttaakseni sen tavan, miten havaitsen kaikki ihmiset, en vain itselleni läheisiä. Nykyään valitsen nähdä kaupungin makeimman tyypin vierelläni, ja juuri sen saan, koska ihmisillä on jotenkin tapa täyttää valitsemiemme havaintotapojen odotukset.

Vaikutusiirissäni on henkilö, joka havaitsee, että elämä ja melkein jokainen ihminen siinä haluaa aiheuttaa hänelle ongelmia. Ollen useimmiten hermostunut ja peloissaan, hän pelkää, mitä tapahtuu politiikassa, odottaa uhkaavia seuraamuksia jostain tehtävästä armeijassa, on huolissaan naapureista, jotka ajavat ohi vähän liian hitaasti, on aina varuillaan mörköjen murtautumisesta taloon, ja pelkää, että sisäiset demonit voisivat jotenkin ottaa hallinnan ja kääntää elämän ylösalaisin. Hän on jatkuvasti uupunut, koska mahdollisen katastrofin näkeminen joka kulman takana on uuvuttava tapa elää.

Sen sijaan, että uskoisi maagiseen ajatteluuni, että elämä on helppoa, koska uskon sen olevan ja näen sen täydellisyyden, hän luulee, että minulla on jokin erityisjärjestely kosmokselta, mikä tuo minulle hullun hyvää tuuria ja saa kaiken järjestymään. Jos minulla on sellaista suosiollisuutta, se on tietysti täysin itse luotua. Tämä on henkilö, joka törmää rattiraivoselkkauksiin (mitä ei tapahdu koskaan minulle), jolla on loputtomasti kehon kipuja ja fyysisiä ongelmia, ja joka elää elämää, jossa on vähän iloa ja paljon kamppailua ja turhautumista. On vaikea antaa ihmisten käydä omat taistelunsa, kun tiedän, että elämä voisi olla niin paljon helpompaa, mutta mitä hän näkee, sen hän saa. (Vaikka luulen, että lumottu elämäni alkaa valaista vähän taikuutta hänen elämässään.)

On toinen henkilö, joka on vain tuttu netistä, mutta kaikki mitä hän kertoo, viittaa kahteen asiaan: elämän vaikeuksiin ja tragediaan, jonka hän koki yli 20 vuotta sitten. Se oli tosiaankin kamala kokemus – sellainen asia joka haavoittaa syvältä ja särkee sydämen. Mutta hän ”näkee” sen edelleen joka ikinen päivä, ja siksi se määrittelee edelleen hänen elämänsä. Kenties eteenpäin meneminen tuntuu kalliin muiston epäkunnioittamiselta, mutta kun tragedia on se, mitä näet, sen myös saat.

Yhdellä tuntemallani ihmisellä on sisällään pahansuopa pieni ääni, joka on aina varma, että pomoa pitää pelätä. Kaiken logiikan vastaisesti hän on usein huolissaan, että hänen työnsä ei ole tarpeeksi hyvää, tai että pomo erottaa hänet tai ainakin tarjoaa runsaan annoksen paheksuntaa. Jälleen kerran, se on rankka ja järkyttävä tapa elää, ja vaikka pomo on täysin tyytyväinen tämän ihmisen suoritukseen, hän kärsii silti sen sisäisistä vaikutuksista, mitä hän valitsee nähdä – on se ”totta” tai ei.

Ymmärrän sitä todella, koska minulla on ollut sama kokemus aivan liian monta kertaa – hiipien varovasti ja yrittäen pysyä pienenä ja pois tieltä, ollen huolissani jonkun paheksunnasta ja peläten, että kaikki romahtaisi ympärilläni hetkenä minä hyvänsä. Jossain kohtaa oivalsin, että ”ei tarpeeksi hyvä” -itsehavaintoni loi juuri sen, mitä pelkäsin! Sitten kun annoin itseni olla itsevarma, tehdä päätöksiä, hyväksyä palautteen ja yksinkertaisesti ottaa tilaa maailmassani, elämästä ja työstä tuli tasaisempaa, tehokkaampaa ja onnellisempaa.

Kuulen monien ihmisten – perheen, ystävien, shaumbrojen – kertovan toistuvasti tarinoita menneisyyden haavoista, haasteista ja huonosta tuurista. Tietysti tarinat joita on hauskinta kertoa, ovat täynnä draamaa ja traumoja. Niissä on eniten virtaa, mutta ne ovat kokemuksista, joita emme halua oikeasti toistaa, joten miksi jatkamme niiden kertomista? Jos se mitä näemme, on, mitä saamme, miksi katsoa jatkuvasti tuskallisia juttuja, kun se luo niitä vain lisää! En sano, että vanhat haavat pitäisi sivuuttaa. Mutta ratkaisun ja integroinnin salliminen on hyvin erilainen valinta, kuin vanhan paskan jauhaminen uudestaan ja uudestaan.

Makee juttu on, että tämä toimii kumpaankin suuntaan! Esimerkiksi, tunnen ihmisiä, itseni mukaan luettuna, jotka näkevät elämän selkeiden, mutta ruusunpunaisten lasien läpi. Elämässä on lumousta, helppoutta ja synkronismia, joka näyttää usein puhtaalta taikuudelta. Asiat virtaavat täydellisesti joka hetki, ja jos on aikoja, jolloin elämä ei tunnu aivan oikealta, se osoittautuu kuitenkin täydelliseksi. Henkilökohtaisesti lasken tämän sen ansioksi, että näen hellittämättä täydellisyyttä kaikkialla. Enkä vain näe sitä, vaan oikeasti havaitsen ja uskon sen. Joskus se on helppoa, joskus se vaatii merkittävän määrän luottamusta. Mutta kun se on valitsemani havaintotapa, kaikki järjestyy aina, aina.

Esimerkiksi, muutama kuukausi sitten halusin katsoa auringonpimennyksen Teksasissa, joten tein lento- ja majoitusvaraukset. Viivyttelin kutenkin auton varaamisen kanssa, kun jokin kiireellisempi tehtävä vei aina huomioni. Sitten yhtenä päivänä, vain viikko ennen lähtöä, päätin, että oli aika vuokrata auto, ja havaitsin heti, että joka ikisestä vuokraamosta satojen mailien etäisyydellä määränpäästämme kaikki oli loppuun vuokrattu! Ilmeisesti tuhansilla ihmisillä oli sama idea: ”Lähdetäänpä Teksasiin katsomaan pimennystä!” Mitäs nyt? Kumppanini kysyi: ”Sanot, että kaikki järjestyy aina täydellisesti, mutta miten tämä on täydellistä?” ”En tiedä vielä”, vastasin. ”Mutta jotenkin se on. Kaikki järjestyy, lupaan sen.”

Tekstasin aamiaismajoituksemme isännälle ja kysyin neuvoa, ja hän ehdotti katsomaan lähikaupungeista, mutta kaikki oli edelleen loppuun vuokrattu. Sitten tuli idea, ja lähetin toisen viestin: ”Tiedätkö ketään, kuka lainaisi kakkosautoaan pariksi päiväksi ja tienaisi helposti 300 dollaria?” Parin minuutin päästä hän vastasi: ”Minulla on auto, jota voisitte käyttää. Keskustellaan siitä.” Muutaman minuutin kuluttua olimme Facetimessa sopimassa yksityiskohtia. Täydellinen ratkaisu oli ilmestynyt yhtäkkiä.

Kaikki järjestyy aina, aina, aina täydellisesti, vaikkei siltä näytä, koska täydellisyys on siellä, missä valitsen nähdä sen. Myös sää teki yhteistyötä! Ennusteen mukaan alueella olisi pilvistä ja myrskyistä koko pimennyspäivän. ”Älä huoli, näemme sen”, vakuutin kumppanilleni. Kun länteen ajettaessa katselin, että pilvet rakoilivat enemmän ja enemmän, etsin täydellisyyttä, en turhautumista. Löysimme täydellisen paikan, johon asettua, menimme pitkäksemme peitolle, ja näimme pimennyksen täydellisesti, muutaman harsomaisen pilven tehdessä siitä vielä mielenkiintoisemman ja kauniimman. Mitä minä näen, on, mitä minä saan. Aina.

Myönnän, että tämä elämistapa vaatii paljon luottamusta, mutta se on luottamusta Itseeni, ei mihinkään tuntemattomaan Jumalaan tai persoonattomaan universumiin. Minun ei tarvitse tietää koodausta tai miten se toimii – minun täytyy vain luottaa. Elämäni on täydellistä, koska niin valitsen nähdä sen, ja siksi niin on. Silloin kun ”huonoja” asioita tapahtuu, niin jos jatkan luottamista tuohon luontaiseen täydellisyyteen, ”huono” muuttuu muotoon ”mielenkiintoista, mitenkähän tämä järjestyy”. Kyse ei ole sen muuttamisesta tai korjaamisesta, mitä tapahtuu, vaan pelkästään hyväksymisestä ja näkemisestä, että se mitä on, on täsmälleen niin, kuin pitäisi olla.

Kun sanon ”nähdä”, kyse ei ole tietysti vain siitä, mitä katsoo silmillään. Kyse on enemmän siitä, minkä uskoo ja siksi havaitsee olevan totta. Siis kenties se olisi parempi kirjoittaa: ”Mitä sinä havaitset, on, mitä sinä saat.” WYPIWYG … wippy-wig. Mitä tahansa termiä käytät, tärkeintä on muistaa, että havaitseminen tulee ensin. En odota, kunnes asiat järjestyvät, nähdäkseni täydellisyyden. Tunnustan, että se on jo täydellistä, ja sitten katson ja näen, miten tuo täydellisyys tulee näkyviin.

Tietysti elämässä on runsaasti asioita, jotka eivät näytä täydelliseltä. Jos kyse on muista ihmisistä, päästä irti. Se ei ole sinun asiasi. Mutta omassa elämässäsi olet vapaa tutkimaan kaikkia havaintoja, kunnes täydellisyydestä tulee ilmeistä. Koska mitä enemmän näet sitä, sitä enemmän saat sitä.

Maailmani on, millaisena havaitsen sen. Piste. On se sitten hyvä tai huono, haastava tai helppo, onnekas tai kurja, saan aina valita havaintotapani, ja siksi todellisuuteni. Kenties ulkopuolelta näyttää siltä, että elän jonkinlaista lumottua elämää, ikään kuin olisin voittanut auttavien enkeleiden ja onnekkaan tähtipölyn arvonnassa, mutta oikeasti voitin Itseni arvonnassa. Jokainen peli on järjestetty voittamaan, koska kaikki on katsojan ja wippy-wigin silmässä!

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008 eikä ole katsonut koskaan taakseen. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.