Shaumbra-syke
MINUN ÄMPÄRINI

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joskus "tajuan" jonkin niin syvällä tunnetasolla, että yritys purkaa se sanoiksi tuntuu naurettavalta, kuin siivilöisi valtamerta kuppi kerrallaan tai laskisi lumihiutaleita lumimyrskyssä. On paljon helpompaa antaa täyden tietämisen levitä olemukseeni, kuin yrittää puristaa sitä lineaariseksi ketjuksi teidän luettavaksenne. Mutta sitä varten olen tässä, joten kokeillaanpa.

Se liittyy irtipäästämiseen – aihe joka on edelleen tuoreena mielessäni äskettäisen Taivaan ristin ja huhtikuun shoudin nettilähetyksistä. Kummassakin tapahtumassa keskipiste näyttämöllä oli suuri kulho tai malja, jota Adamus käytti symboloimaan kaiken luovuttamista sielulle. Hän puhui paljon siitä, miten tärkeää oli päästää irti kaikesta, mikä vielä saattaisi pidätellä meitä, ja kutsui meitä vain antamaan kaiken paskan mennä, jotta sielumme voi transformoida sen viisaudeksi. Tuo kutsu oli oikeasti enemmän kuin vaatimus Itseltä, jotta voisimme alkaa vastaanottaa Taivaan ristin lahjoja. Loppujen lopuksi, jos joku tarjoaa sinulle kaunista lahjaa, mutta kätesi ovat täynnä rojua, on vaikea vastaanottaa noita hyviä juttuja!

Tässä on se iso kuva, jota on vaikea pukea sanoiksi: käy ilmi, että mikä tahansa mistä pidän kiinni, on rojua. Sieluni malja ei ole ainoastaan "huonoista jutuista" ja niistä asioista irtipäästämisteen, joita en enää halua elämääni. Se muistuttaa minua luopumaan kaikesta ja luottamaan virtaan. Todella päästämään irti ja antamaan Jumalaitseni huolehtia kaikesta.

Tämän tason irtipäästäminen on haaste, koska se on täysin vastoin ihmisluonnetta. Ihmisitseni on yrittänyt löytää tien aioneita, ja suuri osa hänestä on edelleen vakuuttunut, että jos uskon oikeaan asiaan, ryhdyn oikeisiin toimiin ja miellytän oikeaa jumalaa juuri oikealla tavalla, kenties viimeinkin onnistun. Tämä ihminen uskoo, että yhtenä päivänä hän voi päästä taivastoivon yli, sen varsinaiseen kokemiseen, ja hän pitää epätoivoisesti kiinni jokaisesta pienestä pilkahduksesta tai maistiaisesta, jonka hän saa tuosta paratiisista. Voin nähdä, että hän jahtaa edelleen kultaista porkkanaa, uskollisesti mukautuen jokaiseen uuteen informaatiohippuseen ja lajitellen kokemukset, ilmaisumuodot, tunteet ja ideat – kaiken itsestään – "kyllä"- tai "ei"-ämpäriin, hyvään tai huonoon, haluttuun tai torjuttuun. Ja nyt tuntiessaan, miten lähellä taivas oikeasti on, hän haluaa tajuta kaiken oikein, enemmän kuin koskaan.

Onneksi on myös viisas mestariosani, ja muistutan jatkuvasti ihmiselleni, että kaikki hänen omistautunut ponnistelunsa on sallimisen vastakohta. "Tämä mutta ei tuo" -kaksinaisuus on integroinnin vastakohta. Kamppailu on irtipäästämisen vastakohta. Ja sinnikkyys – hänen vahvuutensa! – on hellittämisen vastakohta. Enimmäkseen nuhtelut toimivat, ja hän on melko hyvä pysymään taustalla. Mutta äskettäin päätin antaa hänelle vähän lisäpotkua.

Adamuksen vertauskuva maljasta, tämä Graalin malja (pyhä graali) joka seisoo sielun alttarilla, tuli minulle voimakkaaksi symboliksi luottamuksesta. Mutta niin pyhä kuin se onkin, halusin myös sen olevan hauska ja henkilökohtainen. Halusin oman maljani, oman muistutukseni: "Päästä irti" ja "Älä poimi sitä uudestaan!" ja joskus "Kyllä, kulta, anna senkin mennä". Niinpä lähdin ostoksille, löysin kauniin kulhon, laitoin sen pöydälleni, ja se on muistuttanut häntä/minua joka ikinen päivä. Hassua kyllä, sen tehokkuus johtuu enimmäkseen nimestä, jonka annoin sille. Nimittäin kunniapaikalta ihanalla lasipöydällä suosikkihuoneessani, löydät elegantin, kultaisen maljani: Vitut ämpäri (suom. huom. rimmaavaa sanaleikkiä).

Miten päästän jostain irti? Pahus, miten päästän kaikesta irti? Muistamalla, että kaikella lajittelulla jota ennen tein, ei ole enää merkitystä, koska nyt on vain yksi ämpäri, johon kaikki menee.

Kun on itse-epäilyn ja inhon hetki? Vitut.

Kun toivoo, että jokin "superäitiosani" pääsisi siitä yli, jotta aikuiset lapset voisivat siirtyä eteenpäin? Vitut.

Kun on vaikeuksia sen kognitiivisen dissonanssin kanssa, että vihaa rikkaita ihmisiä ja toivoo samaan, aikaan, että olisin yltäkylläinen? Vitut.

Kun tuntee rauhan, tyytyväisyyden ja ilon valtaavan – ja miettii, miten voi pitää sen? Vitut.

Kun on pettynyt tämän päivän kipuihin ja särkyihin? Vitut.

Kun on huolissaan, miten tämä projekti tai unelma sujuu? Vitut.

Joo, tämä voi alkaa mielen pelinä, kuten se, että toistaa "olen yltäkylläinen ja terve" uudestaan ja uudestaan, eikä oikeasti usko sitä. Mutta kun muistan, ettei millään ole läheskään niin paljon merkitystä, kuin ennen luulin olevan, on helppoa jatkaa irtipäästämistä. Mieli valittaa vähän edelleen, koska se pitää ongelmista, jotka täytyy ratkaista. Mutta "ongelmat" ja "ratkaisut" ovat nuo kaksi vanhaa ämpäriä, joita en käytä enää, joten annan mielelle muita juttuja tehtäväksi. Yrittäessäni toista lähestymistapaa, rakas mieli kysyy: "Miten voin elää helppoa ja huoletonta elämää korjaamatta ongelmia, jotka seisovat selvästi tiellä? Miten ne koskaan ratkeavat, jos päästän niistä irti?"

Silloin vilkaisen Vitut ämpäriäni ja muistutan mielelleni, että kyse on virrasta. Ja luottamuksesta. Ja sallimisesta. Ja kaikista noista muista hyvistä jutuista. Ja tiedätkö mitä? Se toimii!

Minulle on hyödyllistä muistaa, että energiani on kuin vettä, ja kun päästän irti, se on kuin poistaisi rojun joesta. Tämä kaunis virta mutkittelee todellisuuteni läpi, tuoden kaikkea elämään ja elämää kaikkeen. Mutta kun lajittelen asioita vanhoihin ämpäreihin, se on kuin lyhytnäköinen kehittäjä, joka luulee tietävänsä jokea paremmin, minne ja miten sen pitäisi virrata. Voi jopa olla, että tulva vie ja tuhoaa osan hänen arvokkaista rakennusprojekteistaan, jos hän lakkaa johtamasta kaikkea. Mutta jos tuon joen sallitaan vain virrata, syntyy täysin uusi reheväkasvuinen ja vehreä puutarha, joka on täynnä kaikkea, mitä hän tarvitsee. Työskentelemällä luonnollisen virtani KANSSA, sen pelkäämisen sijasta, kaikki todellisuusmaisemassani voi lopulta harmonisoitua ja suuntautua siihen, mitä oikeasti haluan, ja kaikki tämä ilman mitään omia ponnistelujani! Sitten kun heitän kaikki nuo johtamisämpärit kauniiseen, kultaiseen Vitut ämpäriin, virta pitää huolen kaikesta.

Itse asiassa juuri se tapahtuu elämässäni. Voi kyllä, joskus jään edelleen kiinni tuohon ongelma/ratkaisukierteeseen, tuleviin/entisiin uskomuksiin kuten pelko ja katumus, toiseusajatteluun, kuten "Vihaan, mitä tuo ihminen tekee." Mutta sitten näen ihanan pikkumaljani, ämpärini korvaamassa kaikki ämpärit, ja muistan, mitä pitää tehdä. Yksi yksinkertainen pikkufraasi muistuttaa minulle, että virta on aina täydellinen. Ja sitten se on. Aina.

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008 eikä ole katsonut koskaan taaksepäin. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime". Jeaniin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.