Shaumbra-syke
LIIAN PALJON
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Taivaan risti on ajankohdan uutinen, ja jokaisella on oma ainutlaatuinen kokemuksensa siitä. Selvästikään sen vaikutuksia ei napsauteta päälle kuin katkaisimesta, vaan tapahtuu paremminkin lempeä avautuminen, prosessi joka kehittyy. Toisella tavalla sanottuna, se ei ennemmin analogista kuin digitaalista, mikä sallii meidän tuntea ja kokea syvästi vähittäiset muutokset, eikä vain "räpsähdetä" eri todellisuuteen (kuten saattaisimme joskus toivoa). Ja tästä olen hyvin kiitollinen, koska en haluaisi jäädä paitsi hetkestäkään siinä, mitä tapahtuu.
Oletko koskaan rakastunut? Riippumatta siitä, tunnistitko sen välittömästi vai kehittyikö se kuukausien tai vuosien kuluessa, eikö sen jokainen hetki ollut herkullinen? Kenties sinulle alkoi valjeta lempeästi, miten erityinen tuo ihminen on, miten paljon hän merkitsee sinulle ja miten miellyttävältä tuntuu olla hänen seurassaan. Kenties tikahduit innostuksesta, kun tiesit, että jotain uskomatonta oli alkamassa, ollen utelias, mitä seuraava hetki toisi, ja miettien, tunsiko hänkin niin. Sillä ei ole väliä, miten se kehittyy tai miten monta kertaa se tapahtuu, rakastuminen on yksi ihmisenä olemisen kauneimmista kokemuksista. Ja vaikka se olisi miten riemukasta alussa, paras tilanne on, sitten kun energiat lopulta tasapainottuvat ja tasoittuvat syvän rakkauden makeaksi tyytyväisyydeksi.
Aina kun mieleni alkaa hössöttää, että tämä jälleenyhdistyminen Itseni kanssa kestää liian kauan tai etenee liian hitaasti, ajattelen rakkautta ja oivallan, että se etenee täydellisesti. Enhän kuitenkaan haluaisi mennä alku-unohduksesta lopulliseen tyytyväisyyteen silmänräpäyksessä! On niin paljon iloa ja riemua, jota vaille jäisin, on niin paljon jännitystä, jota en koskaan saisi, jos kaikki etenisi niin nopeasti.
Vuosien saatossa Adamus on suositellut, että shaumbrat ovat muutaman päivän yksin kerran kuukaudessa, antaaksemme itselle hengähdystauon massatietoisuuden melusta ja pelkästään ollaksemme Itsen kanssa. Kuitenkin Taivaan ristiä edeltävinä viikkoina hän vaati, että jokainen kokoaikainen henkilökunnan jäsen on yksin ja poissa netistä pari päivää. Paljon asioita on pyörinyt, ja se antaisi meille aikaa ja tilaa tuntea Taivaan ristin energioita ja säilyttää oma tasapainomme siinä kaikessa. Odotin kärsimättömästi tyyntä hetkeä aikataulussa, ja lopulta sain oman taukoni vain muutama päivä ennen itse tapahtumaa. Minulta vei tovin ns. "ottaa jalka pois kaasulta" ja päästää irti kaikesta kiireestä. Mutta lopulta purjehdin hiljaisuuteen: "Nyt olen valmis"
Ollen rauhassa Itseni kanssa, hengitin ja nukuin ja kävelin, söin upeaa ruokaa, pidin päiväkirjaa ja vain nautin yksinolosta. Mutta mielessäni oli paljon kysymyksiä: "Miten yhdistyn Taivaan ristiin? Epäilemättä se alkaa jo, mutta entä tuo maaginen hetki? Ja mitä se kaikki merkitsee minulle? "Apokalypsi" kuulostaa niin ... merkittävältä. Kohtalokkaalta. Tärkeältä. Se kuulostaa niin vakavalta. Miten valmistaudun kunnolla?"
Tuntui, että minun pitäisi tehdä jotain tarkoituksella avaamaan tietoisuuteni, että minun täytyi kohdata tämä tärkeä tapahtuma vastaavalla laajentumistasolla tai korkealla tietoisuustasolla. Niinpä yritin fokusoitua, "päästä jonnekin", mutta Itse ei suvainnut mitään sellaista. Minulla oli tapana tehdä tuollaisia juttuja vuosia sitten meditoidessa, mutta ilmeisesti tässä hetkessä ei ollut kyse vanhoihin temppuihin palaamisesta. Lakkasin lopulta murehtimasta sitä ja otin käteeni kirjan, jota olin lukenut.
Sitten mieleni keskittyessä siihen, jotain alkoi herätä sisällä. Suloinen Itseni ei halunnut mitään hermostunutta harjoitusta, hän halusi kokemuksen. Hän/minä halusi mennä sänkyyn, levätä lisää, rakastella itseni kanssa, varata hieronnan ja suoda itselle yleisesti hemmottelua ja lellittelyä. Pian huomasin, että minut valtasi henkeäsalpaavan syvä ja aistillinen kokemus rakkaudesta. Ei vain epämääräinen ajatus "rakastan kaikkea", vaan äärimmäinen tunne rakkaudesta itseäni kohtaan. Hurmaantuneena asiasta, josta olin tuntenut vain viitteitä aiemmin, oivalsin tämän: Taivaan ristissä ei ole kyse jostain korkeasta, laajentuneesta tietoisuustilasta tai kätketyn taikasauvan paljastumisesta. Minulle kyse on yksinkertaisesti ja puhtaasti rakkaudesta, vajoamisesta syvälle, syvälle, syvälle tähän kauniiseen ja suloiseen rakkauden mereen. Minun rakkauteni.
Rehellisesti sanottuna, "rakkaus" on tässä surkean riittämätön sana kaikesta, mitä haluan ilmaista. Mutta se on elänyt ja kasvanut todellisuudessani, erityisesti Taivaan rististä saakka, ja tässä on vähän siitä, mitä se on alkanut merkitä, minulle.
Rakastan itseäni liian paljon epäilläkseni tai pidätelläkseni. Rakastavin ja tukevin asia jonka voin tehdä muille, on kannustaa heitä seuraamaan omaa sydäntään, omia unelmiaan ja halujaan. Miksi hemmetissä en tee sitä MINULLE, ujostelemattoman innostuksen ja itsehyväksynnän kera?
Rakastan itseäni liian paljon ollakseni hermostunut muista ihmisistä tai osallistuakseni koviin mielipiteisiin ja keskusteluihin. Toistuvat ajatukset muiden puutteista olivat tihkuneet yksinolooni, ja olin työntänyt niitä pois julmalla voimalla ja minimimenestyksellä. Se oli vain rakkauskysymys – ei muita ihmisiä kohtaan, vaan minua. Oli kyse sen sisäisen ympäristön tietoisesta valitsemisesta, jonka halusin omalle kallisarvoiselle Itselleni.
Rakastan itseäni liian paljon tehdäkseni "sitä", eli mitä tahansa mikä ei ole rakastavaa minulle. On se sitten itseni puskemista uupumukseen asti, sortumista mehukkaaseen juoruiluun, asioiden, ihmisten tai tilanteiden sietämistä, jotka eivät ole hyväksi minulle, ja sanomista "kyllä", silloin kun haluan sanoa "ei" – rakastani itseäni liian paljon tehdäkseni sitä enää.
Rakastan itseäni liian paljon tunteakseni syyllisyyttä ylellisestä päivällisestä, itsensä hemmottelusta tai hiljaisesta ajasta itseni kanssa.
Rakastan itseäni AIVAN liian paljon antaakseni yhtään huomioita sisäiselle kamaloittajalleni (josta kirjoitin artikkelissa "Tule aisteihisi" 06 2022). Tarkoitan, että siinäpä vasta hurja mielikuvitus! Tarvitaan hyvin vähän saamaan se liikkeelle, mutta se ei koskaan tunnu hyvältä, ja nyt, suuren rakkauden myötä ei ole enää tilaa sellaisille asioille.
Rakastan itseäni liian paljon hermoillakseni pienistä hankaluuksista tai edes suurista turhautumisen aiheista. Liikenne on kamalaa, ruokakaupoista puuttuu tavaroita, lapset sotkevat, määräajat häämöttävät – mikään siitä ei ole oikeasti huomioni arvoista, joten vedän henkeä ja palaan rakkauteen.
Rakastan itseäni liian paljon pitääkseni todellisuudessani mitään, mikä ei sovi yhteen sen kanssa.
Tiedän, ettei tämä rakkaus ole aina niin helppoa, miltä se kuulostaa, ja ihmisten on vaikea rakastaa itseään. Mutta uskon myös, että se on muuttumassa. Pari viikkoa sitten katselin elokuvaa Jesus Revolution (= jeesusvallankumous). Nautin siitä todella ja tunsin melkoista yhteyttä siihen, sekä tarinan vuoksi (osallistuin ennen tuon kirkon paikallisosastoon) että aiheen vuoksi (sen Kristussiemenen kauan odotettu itäminen, jonka autoin kylvämään). Kaunis asia 60- ja 70-lukujen kirjaimellisessa Jeesus-vallankumouksessa oli, että se antoi ihmisille tavan alkaa tuntea jumalaista rakkautta. "Vaikka elämäni on sekaisin, Jeesus rakastaa minua joka tapauksessa." Se oli alkua, ja lopulta tuo kaunis rakkaus löytyy sisältä. Tämä on minulle Taivaan ristin syvällistä taikuutta. Mitä Jeesus opetti, jos ei luontaista arvoisuutta olla Jumalan lapsi? Mitä Kristussiemen on, jos ei pilkahdus sen oivaltamisesta, että olen Jumala?
Tunnen, että Taivaan risti tuo täydellisen ja jatkuvasti laajentuvan oivalluksen tästä jumalaisesta rakkaudesta. Minun täytyy vain ottaa vastaan, kokea ja elää se.
Rakkaus toisen ihmisen kanssa avaa oven sen tietämiseen, näkemiseen, tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Se kutsuu myös tuon rakkauden aktiivista ja myötätuntoista ilmaisemista, ja juuri se avautuu sisälläni suurempiin syvyyksiin, kuin olisin voinut koskaan kuvitella.
Tuntuu, kuin minulla olisi kuherruskuukausi Itseni kanssa.
P.S. Ollessani ulkona päivällisellä itseni kanssa ja kirjoittaessani tästä rakkaudesta, joku käveli ravintolan läpi paidassa, jossa luki: "Rakkaus parantaa." Lisäisin siihen: "Itserakkaus parantaa kaiken."
***
Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008 eikä katsonut koskaan taaksepäin. Hänen ensimmäinen kirjansa "Stories from My Last Lifetime" ja Creator Cards -kortit löytyvät netistä. Jeaniin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.