LUPAUKSIA, LUPAUKSIA
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Voideltu.
Messias.
Toinen tuleminen.
Hurmio.
Tuomiopäivä.
Maailmanloppu.
Harmagedon.
Kasvaessani kuulin monista Jumalan lupauksista pelastaa "kansansa" sekä varoituksia, että elin lopunaikoja. Raamattu on täynnä tarinoita eri kansojen tuhoutumisesta, jotka eivät eläneet Jumalan odotusten mukaisesti, mutta luvaten aina vapahtajaa, joka pelastaisi ja palkitsisi oikeauskoiset. Perheeni teologisiin keskusteluihin sisältyi alentuvaista naureskelua juutalaisille, jotka luulivat Messiaan tulevan pelastamaan heidät roomalaisten miehitykseltä, kun me tiesimme, että oikeasti kyse oli heidän sielujensa pelastamisesta. Sitten oli opetuslapsiraukkoja, jotka luulivat Jeesuksen palaavan muutaman seuraavan vuoden aikana (koska "tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa") ja menivät hautaan tyytymättömiä.
Kirkko jonka piirissä kasvoin, syntyi kirjaimellisesti "suuresta pettymyksestä" toiseen tulemiseen liittyen. Kun oli laskettu profetia, että Jeesus laskeutuisi alas Maan päälle 22.10.1844, monet uskovaiset myivät kaiken omaisuutensa ja odottivat innokkaasti jotain kosmista tapahtumaa, jota ei koskaan tullut. Teologit palasivat takaisin piirustuspöytänsä ääreen ja päättivät, että Jeesus oli itse asiassa siirtynyt tuona päivänä taivaallisen temppelin ulommasta kammiosta pyhistä pyhimpään, jossa hän nyt kiireisenä tuomitsi uskovaisia ja valmisteli paluutaan Maahan ratsastaen pilvellä, enkelien ympäröidessä häntä.
Elämäni ensimmäiset 20 vuotta se odotus oli korkealla, että Jeesus tulisi hetkenä minä hyvänsä. Joskus tuijotin taivaalle ja mietin, olisiko "tuo" se pilvi, ja kuvittelin, millaista olisi nähdä tämän upean asian tapahtuminen omin silmin. Uskovaiset "otettaisiin sitten ilmaan" hänen luokseen, ja kulkemaan takaisin taivaaseen tällä taikapilvellä, kun taas muut ihmiset hylättäisiin Saatanan leikkikaluksi. Vanhempani näyttivät minulle myös kuvan Orionin tähtisumusta vakuuttaen, että se oli "ovi taivaaseen", jonka kautta Jeesus kulkisi matkallaan Maahan.
Se oli hyvin toiveikasta lapselle, joka kasvoi köyhyydessä, eristyksissä ja tiukkoja sääntöjä noudattaen, mutta jossain kohtaa logiikka alkoi tihkua läpi ja minulla oli kysymyksiä. Osa profetiaa oli, että "jokainen silmä näkee hänet", mutta ihmiskunta (suurin osa) oli sittemmin saanut selville, että Maa ei ole litteä. Siis miten kaikkien olisi mahdollista nähdä yksi tapahtuma samanaikaisesti? Kenties se lähetettäisiin televisiossa, tai kenties Jumala tekisi ihmeen, jotta jokainen voisi nähdä sen omassa maailmakolkassaan. Mutta kysymyksiä tuli enemmän ja enemmän, ja saamieni epätyydyttävien vastausten myötä tuli aika myöntää itselleni, että tämä kaikista ihmeistä suurin – itse Jumalan tuleminen alhaiseen maailmaani – oli myytti. Se oli "maagista ajattelua", jolle antautuivat yksinkertaiset ja tietämättömät ihmiset, kuten ne jotka uskoivat ennen auringon kiertävän Maata.
Kun uskomukseni ja kokemukseni kehittyivät, tulin uuteen ymmärryksen tästä "toisesta tulemisesta". Se oli selkeä ja myötätuntoinen Kristus-tietoisuus, joka lopulta ilmentyi ihmisten sydämiin ja mieliin. Sen Jeesus yritti joka oikeasti saada perille – sen "tajuaminen" vei meiltä vain pari tuhatta vuotta. Mitä tulee muihin ulottuvuuksiin ja sellaisiin asioihin, kuin Jumalan ja enkelien näkeminen, sitä täytyisi odottaa, kunnes kuolisin. Se oli vähän kuin hoksata, ettei joulupukki ole totta – tavallaan surullista, mutta välttämätön osa kasvamista aikuiseksi. Kuitenkin tunsin ironisen sympatiapiston joka kerta, kun kuulin uudesta tuomiopäivän kultista, jonka seuraajat olivat vakuuttuneita jostain suuresta kosmisesta tapahtumasta tiettynä päivänä, joka tuli ja meni. Sille oli aina hyvä naureskella mediassa, ja sitten unohtaa se yhtenä tapauksena toiveikkaiden harhakuvitelmien pitkässä jonossa. (On myös Wikipedia-sivuja, jotka dokumentoivat monia ennusteita toisesta tulemisesta ja apokalyptisistä tapahtumista!)
Nyt tulee uusi lupaus: Taivaan risti.
Ymmärrä, että olen yleensä täysin samaa mieltä Tobiaksen, Adamuksen ja Kuthumin kanssa. Heidän opetuksensa ovat muuttaneet elämääni ja olemistani. He antavat sanoja asioille, jotka tiedän syvällä sydämessäni, mutta joita minulla on vaikeuksia ilmaista, ja he ovat auttaneet minua oivaltamaan itserakkauden ja myötätunnon sellaisella syvyydellä, jonka Jeshua hyväksyisi. Olen päästänyt irti suunnattomasta määrästä rajoituksista, integroinut lukemattomia jumiutuneita aspekteja, ja lohikäärme syöksyy jokaisen jäljellä olevan syyllisyys- tai häpeätuulahduksen kimppuun. Ilon taso elämässäni ylittää taulukot, ja koska huominen on tavallisesti paljon eilisen kaltainen, se jatkuu heikentymättä. Olen tyytyväinen ja lopultakin nautin ja todella elän sitä elämää, jonka olen luonut, enkä vain toivo, että se tulisi paremmaksi.
Pelastus on nykyään omissa käsissäni – minulla ei ole tarvetta mihinkään ulkopuoliseen vapahtajaan, pelastajaan tai kosmiseen tapahtumaan. Kun ongelmia syntyy, tiedän, kuka ne loi (minä), kuka on vastuussa (minä) ja kuka voi korjata ne (vain minä). Maailma? Näen – minulla ei ole ainoastaan käsitystä, vaan oikeasti TUNNEN – jumaluuden kaikissa muissa ihmisissä, näkevät he sen itse tai eivät, ja tiedän, että lopulta he muistavat sen. Se on vääjäämätöntä, he eivät voi jäädä jumiin ikuisiksi ajoiksi, ja tiedän syvästi, että kaikki on todellisuudessa hyvin.
Entä sitten Taivaan risti? Ymmärrän, miksi ihmiseni on vähän varuillaan taas uudesta lupauksesta. Ja varmasti St. Germain antaa minulle anteeksi, että peräännyn vähän miettiessäni, miten se kaikki tapahtuu. Huomaan, että monet shaumbrat odottavat innolla maagista päivää ja kiinnittävät kaiken toivonsa ja unelmansa tähän tapahtumaan – varmana, että kaikki on pian paremmin. Näen myös monia shaumbroja, jotka ovat varautuneita, eivät ole aivan varmoja, mistä kaikessa tässä hulinassa on kyse, ja ovat skeptisiä taas uudesta lupauksesta. Tajuan täysin kummakin perspektiivin.
Henkilökohtaisesti en tiedä ihmistasolla, mitä odottaa. Olen laittanut oman osani kysymyksiä Adamukselle* ja autan valmistelemaan nettilähetystapahtumaa 22.3. Olen kokonaan mukana, kuten aina, mutta mistä siinä on todella kyse, oikeasti?
Yksi asia joka on herännyt, on tunne "valmistautumisesta", sisäinen into siivota vanhoja sotkuja, päättää projekteja, jotka ovat tyrehtyneet, ja viimeistellä keskeneräisiä asioita siellä täällä. Omituisesti monet muutkin ihmiset tuntuvat tekevän samaa, jokainen omalla tavallaan. Mutta en halua odottaa tiettyä päivämäärää tai tapahtumaa pitääkseni huolta itsestäni tai suunnatakseni elämäni uudelleen. Minä olen itseni ja elämäni POMO (ollen täysivaltaisessa palveluksessa/täysivaltainen palveluolento – kiitos siitä, Geoff; suom. huom. englanninkielisten sanojen alkukirjaimista muodostuu "pomo"), eikä ole mitään syytä viivyttää vastuun ottamista. (Tarkoitan oikeasti, että jos joku odottaa jotain maagista päivämäärää elämänsä selviämiseen, uusi suuri pettymys on varmasti tekeillä.)
Olen kuitenkin saanut riittävästi pilkahduksia Itsestäni ja kuullut riittävästi sieluni laulun sulosointuja tietääkseni, että enemmän sitä olisi, no, taivaallista. Tuoko Taivaan risti minut lähemmäs Itseäni? Antaa tulla! Tekeekö se jumalaisen yhteyden helpommaksi kaikille muille? Tietenkin toivon niin. Onko se yhtä dramaattinen, kuin Jeesuksen purjehtiminen Maahan koko loistossaan? Epäilen sitä. Mutta oman Itseni tunteminen tiedostaen täysin alkuperäisen luovan komeuteni olisi mitä tervetulleinta. Adamuksella oli tapana kysyä yleisöltään: "Miten tiedät, milloin olet oivaltanut?" En koskaan saanut mikkiä tuota kysymystä varten, mutta vastaukseni oli: "Kun en enää unohda Itseäni ja sitä, kuka oikeasti olen." Jos se on Taivaan ristin lupaus, otan sen. Ja se ole pieni asia.
Luin hiljattain hyvin mielenkiintoisen kirjan Application of Impossible Things. Kirjoittaja kertoo tienvarsipommin räjähtämisestä Irakissa ja mitä hän oppi siitä johtuneen kehosta poistumisen aikana. Se ei ole tyypillinen "kuoleman lähikokemus", vaan paremminkin kurkistus todellisuuden toimintatapaan ja siihen, miten luomme elämämme, oppituntimme ja kokemuksemme. Itse asiassa ymmärrän sen henkilökohtaisena kuvauksena siitä, miten "Adamus-fysiikka" toimii, ja kirjoittaja pystyy edelleen tahdonalaisesti yhdistymään tuohon tietämiseen. Se on kuulostanut totuudelta, mutta tasolla joka on minulle puhtaasti käsitteellinen. Kenties Taivaan ristin avautuessa minäkin pystyn pääsemään käsiksi niin syvään tietämiseen – toivottavasti ilman dramaattista onnettomuutta – ja tuomaan tuota viisautta jokapäiväiseen ihmiselämääni.
Mitä ikinä Taivaan risti merkitseekin, pysyn avoimena ja innokkaana, valmiina kokemaan täysin elämän jokaisen hetken, miten tahansa se paljastuu. Sen sijaan, että apokalypsi on maailmanloppu sellaisena, kuin tunnemme sen, ajattelen mieluummin sitä maailman JA-tilana, jossa kaikesta tulee totta, koska pääsyä ei enää rajoiteta. Mikä olisi luojana parempaa, kuin olla kaikki mitä olen, tässä ja nyt?
*Heaven's Cross Part 2: Apocalypse -pilvikurssin osallistujia pyydetään lähettämään kysymykset Adamus-sessiota varten 10.2. mennessä. Lisäinfoa löytyy tuon pilvikurssin sivulta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.