Päivän uffo

Hukkaan meni hyvät uffot




HomeViestejäNatha Jay11.8.2019 - Sinun ainutlaatuinen polkusi

11.8.2019 - Sinun ainutlaatuinen polkusi

SINUN AINUTLAATUINEN POLKUSI
 
Kirjoittanut Natha Jay (walkinginbothworlds.com)
11.8.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Vaikka olen aina suosinut omana itsenään olemista, ja rehellisesti sanottuna olen tehnyt sitä melko hyvin, aina voi saada lisää kasvua. Emme lakkaa koskaan kasvamasta, koska evoluutio (tai ylösnousemus) on jatkuva prosessi. Näemme aina uusin silmin, kun nousemme henkistä kehitysspiraalia ylöspäin. Kulunut viikko on ollut minulla täynnä oivalluksia. En ole koskaan ainoa, joka käy läpi tätä, joten haluan jakaa merkittävimmän jutun siinä toivossa, että se antaa sysäyksen omille oivalluksillesi.
 
Ihmiset mallintavat itseään altistumalla alitajuisesti. Opimme sen, miten ja kuka olemme. Kun siihen lisätään kehomme soluinformaatio, ei ole mikään ihme, että "asiat kulkevat suvuissa". Eivät vain fyysiset ominaisuudet, vaan myös persoonallisuuspiirteet. Kyllä, itsehavainnoinnilla voimme nähdä joitain näistä opituista piirteistä, mutta lisää putkahtaa esiin, kun jatkamme kaivamista. Ja meidän täytyy kaivaa, tai muuten emme koskaan elä todella omaa elämäämme.
 
Lisätään tähän vielä muokkaavat ja traumaattiset tapahtumat. Näitä voi tulla joltain läheiseltä tai sitten ei. Käytämme paljon alitajuista energiaamme yritykseen olla tai olla olematta jonkun toisen kaltainen. Mutta kuka me olemme? Se on miljoonan dollarin kysymys. Vaikka päätämme matkia jotakuta ihailemaamme ihmistä, onko se aitoa? Miten tiedämme, olemmeko oikeasti harmoniassa ainutlaatuisen itsemme kanssa?
 
Minulla oli setä, joka yritti koko elämänsä matkia äitinsä rakastavaa omistautumista ja isänsä karismaattista nokkeluutta. Hän epäonnistui. Hän oli vain kalpea varjo vanhempiensa kauneudesta. Mitä pahinta, hän ei koskaan löytänyt omaa itseään. Se oli elämätöntä elämää, yrittäen aina sovittaa itsensä jonkun toisen kenkiin. Olen varma, että hänellä oli myös omia lahjoja jaettavana.
 
Ollessani vähän yli 20-vuotias, yritin todella olla yhtä rakastava kuin isoäitini – huonolla menestyksellä. Hän oli uskomaton nainen, joka muokkasi todella minun elämääni, ja hän kuoli ollessani 18-vuotias. Kun oivalsin, etten voinut olla hänen kaltaisensa, minä itkin. Tiesin, että minun täytyi elää omaa elämääni, tai tuntea jatkuvaa epäonnistumista yrittäessäni olla joku muu. Lopulta tulin siihen käsitykseen, että hän oli uskomaton, koska hän oli niin oma itsensä. Päätin, että paras tapa kunnioittaa hänen muistoaan oli olla hyvin oma itseni.
 
Luulin, että olin tehnyt niin – todella luulin. Sitten luin Jackson Mackenzien kirjan Whole Again (= ehjä taas) täysin eri syystä, ja piirteet jotka olin napannut äidiltäni, alkoivat erottua. Taas kerran, hän oli uskomaton nainen, koska hän oli niin oma itsensä. Tällä kertaa en yrittänyt tietoisesti matkia häntä, nappasin vain muutamia hänen piirteitään lapsena. Vasta nyt näen, miten kaukana nämä piirteet ovat omasta polustani.
 
Aloin käsittää, että edes jotkut reaktioni eivät olleet omiani, vaan ne kuulostivat paljon äidiltäni. Kerättyäni yhteen joitain ratkaisemattomilta näyttäviä sisäisiä ristiriitoja, näin selvästi, että tuo ristiriita aiheutui yrityksestä elää hänen polkuaan ja omaa polkuani. Meillä on hyvin erilaiset polut – kumpikin kauniita, mutta erilaisia. Hän kuoli 2010, mutta olen aivan varma, että hän olisi halunnut minun olevan täysin minä.
 
Myös numerologiamme osoittaa eri elämäntyöhön. Hän oli hurjan itsenäinen, kun taas minä olen täällä toimimassa kumppanuudessa toisten kanssa. Hänellä oli paljon taistelua auktoriteetin ja vallan kanssa, mutta luultavasti kaiken sisäisen työnsä vuoksi – minulla ei ole sitä. Kirjan osa joka antoi minulle vihjeen, kertoi läheisriippuvuudesta. Hänellä oli ongelmia sen kanssa, kun taas minä olen aina tuntenut, että minulla on kaksi ääntä päässäni tuosta aiheesta. Siinä on tolkkua nyt. Hänen äänensä ja minun ääneni.
 
Kun nämä asiat asettuivat riviin, tunsin suuren energia-aallon kehossani. Lämmin ja onnellinen ja kevyt ja paljon kikatusta. Kehoni ikään kuin sanoi: "Viimeinkin! Tervetuloa kotiin!" Kuuntele kehoa. Se tietää enemmän, kuin me, ja se yrittää aina ohjata meitä omalle polullemme. Jos kehosi ei ole terve ja onnellinen, yritä todella nähdä, missä egosi tai alitajuntasi on epäharmoniassa oman polkusi kanssa. Ja kun löydät tiesi takaisin, varaudu vanhan puhdistamiseen. Minulla ei ole ollut painajaisia vuosiin, mutta kuluneella viikolla alitajuntani on ikään kuin oksentanut. Todella epämiellyttäviä unia.
 
Parantuminen ei koskaan lopu. Teemme vain voitavamme sen kerroksen kanssa, jolla kulloinkin olemme. Jatka lukemista. Jatka kurssien käymistä. Jatka sen työn tekemistä, että muistat, kuka todellisuudessa olet. Kaikki mitä teemme, tuo meitä lähemmäs ainutlaatuista polkuamme.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >