KONTROLLOIMATON
 
Kirjoittanut John McCurdy (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tositapahtumat ovat inspiroineet seuraavaa tarinaa.
 
Shaumbra-mestari istui puistonpenkillä, veti takkinsa tiukasti koleaa talvituulta ja tihuttavaa sadetta vastaan ja hengitti sisään kaunista luontoa. Joki virtasi ohi ryöpyten täysillä, hyvin samaan tapaan kuin se energiavirta jonka hän usein tunsi syöksyvän omassa kehossaan. Hanhiparvi tuli häntä kohti ja kaakatti kovaa rahisevalla, vastenmielisellä ja toiveikkaalla äänellään. "Kuulostatte samalta kuin jotkut aspektini", hän sanoi nauraen, ja kun hän ei antanut niille mitään, ne vaelsivat äänekkäästi pois.
 
"Siitä puheen ollen", tuli synkkä ja häiriintynyt sisäinen ääni, "milloin oikein aiot saada elämäsi kontrolliin?"
 
"Hei Epäily", mestari ajatteli hymyillen. "Unohdat, että luovuin elämäni kontrolloinnista melkein vuosi sitten."
 
"Mutta mestari, millaista elämää tämä on?" Epäily-niminen aspekti vaati. "Tarkoitan, että olet tässä kylmässä, pimeässä ja sateisessa paikassa. Olet ollut sairaana, kehosi tuntuu hajoavan ja rahasi ovat riittäneet hädin tuskin selviytymiseen. Sinulla ei ole mitään intohimoa ja olet uskomattoman kyllästynyt. Kehosi ja mielesi pakkomielteenä on seksi, koska et ole saanut sitä aivan liian pitkään aikaan. Tietoiset naiset eivät näytä olevan kiinnostuneita siitä enää, sinä et ole kiinnostunut kenestäkään muusta ja oma Isiksesikin on lähtenyt etsimään itseään. Istuskelet joutilaana aivan liian paljon ja syöt liikaa roskaa, ja sitten ihmettelet, miksi sinusta tuntuu paskalta. Ja luulet olevasi valaistunut! Luulet saaneesi oivalluksesi! Hah-hah-hah-hah-haa! Mikä vitsi! Mikä kontrolloimaton mäntti sinusta onkaan tullut!"
 
Mestari veti syvään henkeä ja hymyili. "Nämä aspektit ovat yhtä lyhytnäköisiä kuin nuo hanhet", hän ajatteli katsellessaan, kun koko parvi meni kiljuen ja räpytellen rannan poikki ohikulkijaa kohti, joka heitteli leivänpalasia suoraan kyltin edessä, jossa sanottiin, miten huonoa leipä on linnuille.
 
Kyllä, se oli kaikki totta. Jokin oli muuttunut melkein vuosi sitten. Se oli niin hienovaraista, että hän oli tuskin huomannut sitä, eikä hän muistanut päivämäärää, mutta se oli muuttanut kaiken. Katsoessaan taaksepäin hän voi vain sanoa, että jossain syvällä sisällä hän oli päästänyt irti. Hän oli lakannut yrittämästä löytää valaistumista tai mitään muuta ja alkanut vain nauttia siitä, mitä oli nautittavana tässä hetkessä. Hän ei edes tiedostanut tuon päätöksen tekemistä, sillä se ei ollut tullut mielestä. Se oli enemmän yksinkertaista tietämistä, ettei sillä ollut enää merkitystä, ja tuossa irtipäästämisessä kaikki oli muuttunut.
 
Elämä alkoi virrata paremmin kuin koskaan ennen. Se kääntyi ja kiemurteli tavalla, mikä jonain muuna aikana hänen elämässään olisi tehnyt hänet hulluksi turhautumisesta ja huolesta, mutta nyt hän vain hymyili, kun hän katseli sitä uskomatonta tapaa, jolla kaikki selvisi, kun hän ei yrittänyt kontrolloida sitä. Kaikki hänen ongelmansa hävisivät – ei siksi, että ne olosuhteet jotka olivat näyttäneet valtavilta ongelmilta, olivat poissa, vaan kun hän lakkasi yrittämästä korjata ja ohjata niitä, ne alkoivat kaikki huolehtia itsestään. Raha jota hän tarvitsi, oli vain siinä silloin, kun hän tarvitsi sitä, ja sitä tuli tavallisesti tavalla, joka näytti täysin normaalilta ja luonnolliselta, mutta jota hän ei ollut voinut mitenkään ennustaa.
 
Sääkin alkoi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Tällä hetkellä hän voi istua puistonpenkillä ja tarkkailla joen, ankkojen ja hanhien ja myös ohikulkevien ihmisten kauneutta, koska se kova sade, jota ennustettiin koko päiväksi, oli vain kevyttä tihkua tällä hetkellä. Kyse ei ollut siitä, että hän oli tahtonut sateen loppumaan – hän oli vain päättänyt lähteä kävelylle sateesta huolimatta ja sää oli tehnyt yhteistyötä. Ja näin kaikki näytti toimivan mestarin elämässä nykyään.
 
Ensin mestari ei tiennyt, mitä se kaikki merkitsi. Keskiverrolle sivustakatsojalle hänen elämänsä näytti jokseenkin samalta kuin aina, mutta hänen perspektiiviinsä oli muuttunut ja huoli oli poissa, ja elämä reagoi häneen aivan uudella tavalla. "Onko tämä oivaltamista?" hän huomasi kysyvänsä yhtenä päivänä hämmästyneenä, ja välittömästi Epäily oli taas siinä kaikkien syiden kanssa, miksi se ei voinut olla. Missä oli salamointi ja ilotulitus? Missä olivat kaikki muut ulottuvuudet ja aistit? Miksi hän ei tiedostanut suoraan keskustelua Adamuksen ja kaikkien muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa? Miksi hän ei voinut vetää taskustaan tuhansia dollareita? Miksi hänen kehonsa kamppaili edelleen sairauden kanssa ja miksi hän tunsi olevansa edelleen niin juuttunut mieleensä? Ja niin edelleen … Epäily jatkoi. Mutta Adamus sanoi, ettei millään noista asioista ollut mitään tekemistä oivaltamisen kanssa, ja kaikki se mitä hän oli sanonut toisista, jotka olivat saaneet oivaltamisensa, sopi mestarin kokemuksiin täydellisesti. Viimein hänen täytyi myöntää itselleen: "Kyllä, näyttää siltä, että olen valaistunut. Ja ilmeisesti kaikki tämä merkitsee, että jossain syvällä sisällä päästin lopultakin irti."
 
Sitten mestarin elämä muuttui taas. Tuo hämmästyttävä armo, virtaus ja sisäinen rauha pystyivät, mutta kaikki tuntui ikään kuin tulevan synkemmäksi. Hän ajatteli, että kenties kyse oli talven tulemisesta tai yllättävästä käänteestä Amerikan politiikassa. Mutta hän epäili, että kyse oli muustakin, ja pian hän alkoi ymmärtää, miksi useimmat ylösnousseet mestarit olivat lähteneet heti, kun saivat oivalluksensa.
 
Nimittäin sitten kun päästää irti hyvin syvällä tasolla ja on päättänyt pitää mielen pois tieltä, keho ja sielu voivat viimeinkin päästä todelliseen transformaatiotyöhön. Ja se on vaikea ja usein tuskallinen prosessi, jota ei pidä tehdä liian nopeasti, tai muuten keho räjähtäisi ja tekisi taas yhden kuolleen ylösnousseen mestarin. Niinpä mestari havaitsi elämänsä ja kehonsa olevan aina vain enemmän pois kontrollista, ja hän salli sen tapahtua. Oli aikoja, jolloin hän tunsi kuolevansa ja Epäily sanoi hänen olevan uskomattoman vastuuton, mutta hän jatkoi vain palaamista "olen olemassa" -tilaan ja salli sen tapahtua.
 
Nytkin kun mestari istui puistonpenkillä katselemassa, kun hanhet ja ankat sukivat itseään ja rupattelivat äänekkäästi, hän tiesi, ettei se ollut vielä ohi. Transformaatioenergiat raivosivat edelleen hänen kehossaan kuin tulviva joki ja ihmisperspektiivistä hän ei tiennyt, selviytyisikö hän tästä prosessista. Mutta tuo ajatus sai hänen mestari-itsensä aina hymyilemään sanoen: "Kaikki on hyvin, jatka vain sallimista." Ja niin hän teki.
 
Mestarin kännykkä soi, ja hän huokasi vetäessään sen ulos taskustaan. Hän tiesi ennen näytön katsomista, kuka se oli ja mitä oli tulossa. Hän veti syvään henkeä ja vastasi puheluun.
 
Tomilla oli keinot vähissä. Hänen työnsä oli stressaavampaa kuin koskaan ja se näytti imevän elämän hänestä. Hänen tyttöystävänsä oli lähdössä, sillä vaikka hän työsti kuinka tuota suhdetta, tämä ei ollut koskaan tyytyväinen. Ja nyt mestarin yllyttäessä hän oli katsellut muutaman shoudin Crimson Circlen nettisivuilta.
 
Jonkin aikaa mestari kuunteli kärsivällisesti, kun Tom jatkoi ja jatkoi kaikesta viimeisimmästä draamasta elämässään. "Tiedän, että jonkin on muututtava", hän sanoi lopulta, "mutta en voi tajuta, mikä tai miten. Olin ennen hyvä seuraamaan opastustani, mutta nyt saan monia sekavia viestejä, enkä pysty selvittämään, mikä on oikea. Ja ai niin, mikä Adamuksen ongelma on vitamiinien ja lisäravinteiden osalta? Ne ovat ainoa asia, joka pitää minut enää kasassa! Ja miksi tämän valaistumisjutun on oltava niin vaikea? Kaikki sanovat, että olen jo valaistunut, muttei minusta tunnu siltä, ja näyttää siltä, että mitä lähemmäs pääsen oivaltamista, sitä enemmän elämäni menee pois kontrollista. Miksi en tajua tätä? Adamus sanoo, että kyse on vain irtipäästämisestä, ja olen päästänyt irti jo hyvin paljosta! Mitä teen väärin?"
 
"Tom", mestari sanoi, ennen kuin tämä ehtisi sännätä uuteen tarinaan kurjuudesta ja draamasta, "vain yksi asia seisoo sinun ja valaistumisesi täyden oivaltamisen välillä."
 
"Mikä se on?" Tom vaati. "Kerro minulle. Teen mitä vain!"
 
"Se on juuri se asia, Tom", mestari vastasi. "Se ei ole mitään, minkä voit tehdä. Ainoa asia joka seisoo kenen tahansa ihmisen joka on herännyt – kuten sinä ja hyvin monet muut – ja hänen täyden oivaltamisensa välillä, on valta."
 
"En ymmärrä", Tom sanoi. "Lakkasin etsimästä valtaa kauan sitten."
 
"Lakkasitko? Entä se työpaikka, jossa jatkat sinnikkäästi vain siksi, ettet näe, miten muuten taloudelliset tarpeesi voitaisiin tyydyttää? Se on valtaa. Tai tuo suhde, jonka pitämiseksi teet kovasti työtä vain siksi, että se on tuttu ja haluat olla oikeassa? Se on valtaa. Tai nuo vitamiinit ja lisäravinteet, joiden luulet pitävän kehosi kasassa? Ne ovat vain lisää valtaa, ja joka kerta kun otat niitä, kerrot kehollesi, ettet luota siihen. Oletko koskaan tehnyt töitä "mikromanagerille", Tom?"
 
"Kyllä, joka päivä!" Tom huudahti. "Se on yksi asia, joka tekee työstäni niin kamalaa, sillä joka kerta kun saan jonkin toimimaan oikein, pomoni tulee sekoittamaan kaiken."
 
"Sitten ymmärrät, miltä kehostasi tuntuu", mestari sanoi.
 
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Tom kysyi: "Mitä sitten teen? Miten löydän opastukseni taas?"
 
"Ei ole mitään opastusta, Tom. Sisäinen opastus on mielen peliä, valtapeliä, jota käytämme saadaksemme vallan ja kontrollin elämäämme. Elämä vain reagoi siihen näytökseen, jota esitämme, eikä se koskaan kerro, mikä tuon näytöksen pitäisi olla."
 
"Miten siis voin saada elämäni taas kontrolliin?" Tom kysyi epätoivoa äänessään. Mestari hymyili, sillä hän tiesi, miten vaikeaa voi olla tajuta niin yksinkertainen ajatus. Ja hän tiesi myös, miten vilpitön Tom oli, joten hän sanoi sen suoraan hänelle.
 
"Et saa. Tom, puhut elämäsi joutumisesta pois kontrollista, ikään kuin se olisi huono asia, ja sanon, että sinun pitäisi juhlia sitä! Sillä omassa oivalluksessani suurin asia, jonka olen oppinut, on, että valaistumisessa on kyse täydellisestä joutumisesta pois kontrollista. Vasta sitten kun olet heittänyt pois viimeisen airon, vasta sitten kun olet antautunut täysin ja ehdottomasti elämän virralle (mikä sattuu olemaan oma sielusi), vasta sitten virta voi viedä sinua ja kuljettaa vesiputouksen yli suurimpaan kokemukseen, jota et voi vielä kuvitella."
 
"Pyydät paljon mieheltä", Tom sanoi hiljaa, "mutta tiedän sen olevan totta."
 
"Ei, Tom. Sinä pyydät tätä itseltäsi. Oletko valmis luottamaan itseesi niin paljon?"
 
"Ei minulla ole paljon valinnanvaraa", Tom vastasi, "sillä luulen, että minulla ei ole kohta airoja."
 
"Tiedän, ettei ole, ja siksi juhlin sinua, vaikket pystykään vielä löytämään itse syytä juhlia itseäsi. Herran siunausta, ystäväni!"
 
Laitettuaan puhelimen taskuunsa, mestari nousi ja lähti kotiin kontrolloimattomaan elämäänsä. Hän oli juuri sulkenut oven, kun kaatosade alkoi ja rummutti kattoa vasten, kun hän asettui suosikki- (ainoaan) nojatuoliinsa. "Hitto, kun elämä on hyvää!" hän sanoi hymyillen, kun silitti kissaansa ja kurkotti kaukosäädintä katsellakseen pientä televisiotaan ja viedäkseen mielensä pois kehon kummallisista tuntemuksista.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.