VÄÄRÄ VASTUULLISUUS - UUDESTAAN
Kirjoittanut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
28.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kirjassaan "Illuusio: Vastahakoisen messiaan seikkailut" Richard Bach sanoi: "Opetat parhaiten sitä, mikä sinun täytyy eniten oppia."
Pari viikkoa sitten, kun olimme julkaisseet viikoittaisen artikkelimme "Väärä vastuullisuus", sain tuskallisen muistutuksen jostain, mikä minun täytyi eniten oppia.
Tuossa artikkelissa kerroin ystävästä, joka oli masentunut perheen ongelmista. Ongelmat eivät liittyneet mitenkään suoranaisesti häneen, paitsi että hän antoi niiden vetää itsensä maahan. Yllytin häntä olemaan ottamasta toisten ongelmia kantaakseen, olemaan hyväksymättä "väärää vastuullisuutta" edes rakastamastaan perheestä.
Tässä on osa päällikkö Josephin viestiä tuosta artikkelista:
"Ainoa tapa toisen auttamiseen on pysyä paikassa, missä keskitytte ratkaisuun. Silloin teille tulee ideoita. Lisäätte positiivista energiaa tilanteeseen ja henkilöön, jolla on ongelma.
"Tämä on ehdottomasti ainoa tapa, jotta voitte todella auttaa toisia. Voi tuntua ensin haastavalta tehdä näin, mutta tehkää joka tapauksessa. Etsikää positiivisia asioita ongelmasta. Etsikää "hopeareunusta", kuten sanotaan. Käsittäkää ongelma ihmisen tilaisuudeksi kasvaa.
"Alatte kohottaa toista ihmistä, koska olette kohottaneet itsenne ensin. Ette ratkaise hänen ongelmiaan samalla matalan värähtelyn tasolla, jolla ne luotiin.
"Olette todellisuudessa ensin vastuussa itsellenne. Vain silloin voitte päästä eroon tuosta väärästä vastuullisuudentunteesta. Ja vain silloin teistä on jotain hyötyä itsellenne tai kenellekään toiselle."
"Tuskallinen muistutukseni" alkoi muutama päivä aiemmin, kun julkaisimme "Väärä vastuullisuus" -artikkelin. Olin puhunut vanhan ystävän kanssa. Kasvoimme yhdessä ja olimme tunteneet toisemme koko elämämme ajan. Kummankin perhe oli italialaisia maahanmuuttajia ja ne asuneet naapureina muutettuaan USA:han. Nämä kaksi perhettä olivat niin läheisiä kuin verisukulaiset voivat olla.
Ystäväni kertoi perhetilanteesta, mikä kuulosti kuin ylidramaattiselta saippuaoopperalta. Se alkoi hienovaraisesti muutama vuosi sitten, mutta oli hiljattain syöksynyt perheen täydelliseen hajoamiseen.
Minä vain kuuntelin ja lohdutin, minkä pystyin. Mikä oman näkemykseni mukaan ei ollut paljon. Sitten otin sen pois mielestäni - tai niin luulin. Mutta se viipyili edelleen siellä.
Seuraavien päivien ajan minulla oli hämärä levottomuuden tunne. En pystynyt keskittymään työhöni tai mihinkään muuhunkaan. En nukkunut hyvin enkä ollut tavallinen optimistinen ja onnellinen itseni.
En pystynyt selvittämään sitä, ennen kuin keskustelin päällikkö Josephin kanssa. Korkeamman itseni ja hänen välisessä keskustelussaan käsitin, että olin miettinyt perheystävieni kaikkea sydänsurua. Olin ottanut itselleni väärää vastuuta ja se sotki elämäni täysin. Onneksi sitä kesti vain muutaman päivän, mutta siinäkin oli vähintään riittävästi.
Päällikkö Josephin opettama oppituntini oli hyvin yksinkertainen ja kuitenkin hyvin voimakas. Hän kehotti aina rämpiessäni, mitä olin tehnyt, kysymään vain itseltäni: "Miten korkeampi itseni näkisi tämän tilanteen?"
Jos olisin esittänyt tuon kysymyksen, silloin kun aloin tuntea levottomuutta, olisin käsittänyt, että sallin perheystävieni tilanteen vetää itseni maahan. Keskityin heidän ongelmiinsa. Sitä korkeampi itseni ei tietenkään tekisi. Eikä siitä ollut kenellekään meistä mitään hyötyä.
Tein kaiken "väärin" enkä tietenkään noudattanut päällikkö Josephin neuvoa juuri julkaisemassamme artikkelissa. Jos olisin noudattanut sitä, mitään tästä ei olisi tapahtunut.
Niinpä olen tehnyt uuden vuoden lupauksen - mitä en juuri koskaan tee. Tästedes teen parhaani nähdäkseni jokaisen kokemuksen, jokaisen ihmisen ja itseni vain myötätunnolla ja rakkaudella - nähdäkseni kaiken niin, kuin uskon Jumalan ja korkeamman itseni näkevän.
Toivotan teille kaikille ja rakkaillenne mitä siunatuinta, kauneinta ja iloisinta uutta vuotta 2011!
Päällikkö Joseph palaa taas ensi viikolla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
28.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kirjassaan "Illuusio: Vastahakoisen messiaan seikkailut" Richard Bach sanoi: "Opetat parhaiten sitä, mikä sinun täytyy eniten oppia."
Pari viikkoa sitten, kun olimme julkaisseet viikoittaisen artikkelimme "Väärä vastuullisuus", sain tuskallisen muistutuksen jostain, mikä minun täytyi eniten oppia.
Tuossa artikkelissa kerroin ystävästä, joka oli masentunut perheen ongelmista. Ongelmat eivät liittyneet mitenkään suoranaisesti häneen, paitsi että hän antoi niiden vetää itsensä maahan. Yllytin häntä olemaan ottamasta toisten ongelmia kantaakseen, olemaan hyväksymättä "väärää vastuullisuutta" edes rakastamastaan perheestä.
Tässä on osa päällikkö Josephin viestiä tuosta artikkelista:
"Ainoa tapa toisen auttamiseen on pysyä paikassa, missä keskitytte ratkaisuun. Silloin teille tulee ideoita. Lisäätte positiivista energiaa tilanteeseen ja henkilöön, jolla on ongelma.
"Tämä on ehdottomasti ainoa tapa, jotta voitte todella auttaa toisia. Voi tuntua ensin haastavalta tehdä näin, mutta tehkää joka tapauksessa. Etsikää positiivisia asioita ongelmasta. Etsikää "hopeareunusta", kuten sanotaan. Käsittäkää ongelma ihmisen tilaisuudeksi kasvaa.
"Alatte kohottaa toista ihmistä, koska olette kohottaneet itsenne ensin. Ette ratkaise hänen ongelmiaan samalla matalan värähtelyn tasolla, jolla ne luotiin.
"Olette todellisuudessa ensin vastuussa itsellenne. Vain silloin voitte päästä eroon tuosta väärästä vastuullisuudentunteesta. Ja vain silloin teistä on jotain hyötyä itsellenne tai kenellekään toiselle."
"Tuskallinen muistutukseni" alkoi muutama päivä aiemmin, kun julkaisimme "Väärä vastuullisuus" -artikkelin. Olin puhunut vanhan ystävän kanssa. Kasvoimme yhdessä ja olimme tunteneet toisemme koko elämämme ajan. Kummankin perhe oli italialaisia maahanmuuttajia ja ne asuneet naapureina muutettuaan USA:han. Nämä kaksi perhettä olivat niin läheisiä kuin verisukulaiset voivat olla.
Ystäväni kertoi perhetilanteesta, mikä kuulosti kuin ylidramaattiselta saippuaoopperalta. Se alkoi hienovaraisesti muutama vuosi sitten, mutta oli hiljattain syöksynyt perheen täydelliseen hajoamiseen.
Minä vain kuuntelin ja lohdutin, minkä pystyin. Mikä oman näkemykseni mukaan ei ollut paljon. Sitten otin sen pois mielestäni - tai niin luulin. Mutta se viipyili edelleen siellä.
Seuraavien päivien ajan minulla oli hämärä levottomuuden tunne. En pystynyt keskittymään työhöni tai mihinkään muuhunkaan. En nukkunut hyvin enkä ollut tavallinen optimistinen ja onnellinen itseni.
En pystynyt selvittämään sitä, ennen kuin keskustelin päällikkö Josephin kanssa. Korkeamman itseni ja hänen välisessä keskustelussaan käsitin, että olin miettinyt perheystävieni kaikkea sydänsurua. Olin ottanut itselleni väärää vastuuta ja se sotki elämäni täysin. Onneksi sitä kesti vain muutaman päivän, mutta siinäkin oli vähintään riittävästi.
Päällikkö Josephin opettama oppituntini oli hyvin yksinkertainen ja kuitenkin hyvin voimakas. Hän kehotti aina rämpiessäni, mitä olin tehnyt, kysymään vain itseltäni: "Miten korkeampi itseni näkisi tämän tilanteen?"
Jos olisin esittänyt tuon kysymyksen, silloin kun aloin tuntea levottomuutta, olisin käsittänyt, että sallin perheystävieni tilanteen vetää itseni maahan. Keskityin heidän ongelmiinsa. Sitä korkeampi itseni ei tietenkään tekisi. Eikä siitä ollut kenellekään meistä mitään hyötyä.
Tein kaiken "väärin" enkä tietenkään noudattanut päällikkö Josephin neuvoa juuri julkaisemassamme artikkelissa. Jos olisin noudattanut sitä, mitään tästä ei olisi tapahtunut.
Niinpä olen tehnyt uuden vuoden lupauksen - mitä en juuri koskaan tee. Tästedes teen parhaani nähdäkseni jokaisen kokemuksen, jokaisen ihmisen ja itseni vain myötätunnolla ja rakkaudella - nähdäkseni kaiken niin, kuin uskon Jumalan ja korkeamman itseni näkevän.
Toivotan teille kaikille ja rakkaillenne mitä siunatuinta, kauneinta ja iloisinta uutta vuotta 2011!
Päällikkö Joseph palaa taas ensi viikolla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.