HomeViestejäMaria Chambers17.10.2020 - Minut potkaistiin ulos Robert Crumbin arvostajayhteisöstä

17.10.2020 - Minut potkaistiin ulos Robert Crumbin arvostajayhteisöstä

MINUT POTKAISTIIN ULOS ROBERT CRUMBIN ARVOSTAJAYHTEISÖSTÄ
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.10.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minut potkaistiin ulos Robert Crumbin arvostajayhteisöstä FaceBookissa.
 
Tiedän, että kehotin viisaasti viime postauksessani lakkaamaan yrittämästä muuttaa maailmaa "tuolla ulkona", koska se ei toimi ja on yhtä monia totuuksia, kuin ihmisiä tällä planeetalla.
 
Ja oman todellisuusversiomme mestarina/isäntänä, meidän täytyy arvostaa kaikkien muiden versioita. Riippumatta siitä, miten v**un tylsä se on.
 
Ensinnäkään en muista liittyneeni Robert Crumbin FB-ryhmään, koska se on yksityinen. Mutta ilmeisesti olin liittynyt, ja se tuli esiin uutissyötössäni tänään – Crumbin piirtämä kuva uhkearintaisista naisista heristämässä nyrkkiä voiton merkkinä, ja siinä sanottiin: "Naiset Trumpin puolesta 2020".
 
Kun katsoin kommentteja, oli yllättyneitä reaktioita, että konservatiivit käyttävät hyvin paljon Crumbin kuvia tällä tavalla.
 
Tuossa kohtaa en voinut itselleni mitään. Tiesin, että minun olisi pitänyt lähteä pois. Kenties oli vain kyllästynyt. Mutta kommentoin: "Crumbin taide on erinomaista, mutta hän ei ollut se vaihtoehtokulttuuria edustava ja järjestelmän vastainen ihminen, joka hänen ihailijansa luulivat hänen olleen. Hänen taiteensa oli naisvastaista, seksististä ja rasistista, jotka ovat kaikki patriarkaalisen vallanpitäjä- ja valtavirtakulttuurin piirteitä."
 
Sain yhden "tykkäyksen" ja muutaman vastustavan, ja myös mauttoman vastauksen. Heidän puolustuksensa Crumbille oli, että hän on itse Trumpin vihaaja. Niinpä se vapautti hänet kaikesta naisvihasta.
 
Sitten lievensin seuraavaa kommenttiani sanoen: "Kenties se ei ole lainkaan Crumbin tarkoitus. Kenties kyse on siitä, miltä katsojasta tuntuu, kun näemme kuvia, joissa naisia halvennetaan, esineellistetään, raiskataan ja käytännössä silvotaan. Koska se on vain taidetta. Ja taide on subjektiivista. Kuvottavatko nuo kuvat meitä? Vai saavatko ne meidät kikattamaan? Kenties se on todellinen pointti. Koska tuo reaktio kertoo paljon. Ja se kaikki on meissä. En usko, että kukaan on täysin vapaa seksismistä ja naisvihasta. Feminiinisyyden halveksunnasta. Se on syvälle juurtuneena meihin, miehiin ja naisiin, meidän kulttuuriimme. Feminiinisyyden torjunta. Naiset kärsivät epätasapainosta yhtä paljon kuin miehet. Siis kyllä, Robert Crumb palvelee meitä omalla tavallaan, paljastamalla sisäiset varjonsa ja auttamalla meitä näkemään omamme. Kaikki on hyvin."
 
Luulin, että tuo kommentti saisi minut selville vesille.
 
Mutta seuraavana aamuna ilmoituksen mukaan oli monta kommenttia, ja kun yritin mennä lukemaan niitä, sitä ei sallittu. Minut suljettiin pois.
 
Tulee mieleen Crumbin komiikka "poikien klubi, tyttöjä ei sallita".
 
Mutta pointti on – ja osaa minusta nolottaa myötää se – että se mitä minulle tapahtui, on ehdottomasti oma tekeleeni. Työnsin jotain vastaan, ja se työnsi takaisin. (Ks. postaukseni "Vastaan työntäminen" 20.9.2020)
 
Ja kaikki on hyvin. Opin jotain itsestäni, ja todellisuudessa siitä on joka tapauksessa kyse. Opin, että minua ärsyttää edelleen naisena olemiseen liittyvät ongelmat.
 
Ja voimme perustella, että no, kyllä, tietysti, elämme patriarkaalisessa maailmassa ja sitä on kaikkialla. Se on hienovaraista ja se on silmiinpistävää. Tarkoitan, että edes tuhannet ihmiset jotka ihailevat ja palvovat Robert Crumbin taidetta, eivät näe sitä. Se on niin salakavalaa, että se on usein näkymätöntä. Näin hyväksyttävää.
 
Mutta sitten kun menin ravistelemaan heidän häkkiään, he murisivat minulle. He eivät olleet valmiita näkemään sitä itsessään. Ja oikeasti se on ok. Se ei ole minun asiani.
 
Ja kenties minussa on edelleen jotain, mikä on vihainen feminiinisyydelle, ja projisoin sen heihin. Loppujen lopuksi, on tavallaan vaikea myöntää, että haudon edelleen jotain sisäistettyä naisvihaa.
 
Mutta se teki minut myös tietoiseksi, että on aika päästää siitä irti. Vapautua tuosta vanhasta tarinasta, kuka olin. Kaikki nuo monet elämät olivat vain kokemuksia, jotka annoin itselleni. Ja olin kummallakin puolella – olin uhri ja olin hyväksikäyttäjä.
 
Ja sieluni, Merlinini, tiivistää sen kaiken viisaudeksi, jonka otan mukaani, kun lähden tästä paikasta.
 
Ja kuka tietää, olen saattanut sytyttää tuon FB-ryhmän johonkin ihmiseen valon tuntea oman varjonsa. Tuntea oman feminiinisyytensä torjumisen.
 
Se on hyvä aloituskohta hänelle.
 
Ja kun sitä ajattelee, itserakkaus, rakkauden salliminen sielultamme ihmisitseemme, sisältää varjomme hyväksymisen ja sen kunnioittamisen.
 
Koska tuo varjo, tuo pimeys, on myös jumaluutemme.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >