HomeViestejäMaria Chambers6.9.2020 - Miksi jäädä?

6.9.2020 - Miksi jäädä?

MIKSI JÄÄDÄ?
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Noina ei-niin-kovin-mahtavina päivinä – ja ne tuntee – kysyn itseltäni, miksi jäädä. Kun elämä tuntuu värittömältä ja tuntuu siltä, että jos jokin järkyttää minua, jos on vielä yksikin käsiteltävä asia, se työntää minut reunan yli.
 
Minulla se on enimmäkseen niitä fyysisiä asioita, joita on täytynyt käsitellä. Fyysisten ongelmien käsittelypakko tekee meistä kaikista pelkureita. Keho on intiimein osamme ihmisenä.
 
Mutta kun noita tunteita tulee pintaan, tiedän myös, että ne tulevat mielestä, eivät sielusta. Itse asiassa sielu kannustaa minua tunnustamaan nuo tunteet, mutta myös luottamaan, että se huolehtii niistä puolestani.
 
Se on osoittanut elämäni monissa osissa huolehtineensa asioista puolestani. Hämmästyttävillä ja synkronistisilla tavoilla. Se muistuttaa minulle, että keho pääsee aina viimeisenä ajan tasalle tietoisuutemme kanssa. Valokehoprosessi on totta, mutta se tapahtuu omalla tahdillaan.
 
Tuossa kohtaa pyörittelen silmiäni ja sanon kärsimättömästi: "Helppoahan se sinun on sanoa, rakas sielu! Sinä et tunne samalla tavalla kuin minä, yhtä intiimisti ja aggressiivisesti!"
 
Mutta sitten se muistuttaa minulle, että monin tavoin kehoni on jo transformoitunut ja se toimii melko hyvin.
 
Taas kerran pyörittelen silmiäni ja huokaisen syvään sanoen: "Ikuinen optimisti!"
 
Mutta se on totta. Se on sitä. Sillä on perspektiivi, joka on paljon laajempi, minkä mieleni pystyisi koskaan saamaan.
 
Kerron sielulle jatkuvasti, että tarvitsen todisteita ja sitten luottaisin siihen, ja se näyttää minulle jatkuvasti todisteita. Ja valituksistani huolimatta luotan enemmän ja enemmän.
 
Oivallan enemmän ja enemmän, että kehitän suhdetta sieluuni. Kuten missä tahansa suhteessa, vaaditaan aikaa ja luottamusta. Tutustuen toisiinsa intiimimmin. On uskomus, että sielu tuntee meidät, ja se tuntee, mutta ihminen ei ole koskaan ennen sallinut sen tulla yhtä lähelle ja henkilökohtaiseksi.
 
Olla jokapäiväisessä elämässämme samassa määrin.
 
Ihmistenvälisessä suhteessa emme haluaisi tuon tason intiimiyttä, vai mitä? Haluaisimme omaa tilaa aika ajoin. Mutta sielumme kanssa, kyllä, saamme valita, milloin haluamme sen maisemiin, mutta haluamme sen useimmiten.
 
Ja se johtuu niistä tunteista, joita se herättää meissä. Ilo, rakkaus, autuus.
 
Ihminen on riistänyt sen itseltään hyvin pitkään. Ihminen on yrittänyt toistaa noita tunteita inhimillisillä pyrkimyksillä, suhteilla, ammattiurilla, huumeilla, alkoholilla. Mutta loppujen lopuksi niillä ei päässyt lähellekään omassa jumaluudessamme olemisen ekstaasia.
 
Siis kyse on luottamuksen kehittämisestä ihmisen ja sielun välille. Sielu on luottamuksemme arvoinen. Mutta ihmisenä epäilemme edelleen, onko sielumme totta. Ja ihmisenä uskomme jossain määrin, että meidän täytyy osoittaa arvokkuutemme.
 
Elämässä on saattanut nyt tulla pintaan tilanteita, jotka saavat raapimaan päätään ja sanomaan: "Emmekö jo käsitelleet tämän ja päästäneet irti siitä?" Mutta ne ovat siinä saadakseen lopullisen vapautuksen. Siinä voi olla kyse syyllisyydestä, häpeästä ja tunteesta, ettei ole arvokas.
 
Se voi olla kontrollointiongelmia. Haluttomuutta päästää irti tuosta ihmispersoonan tekemästä kontrolloinnista. Pelkoa, että meidän täytyy luopua siitä, kuka olemme ja kuka olemme olleet hyvin pitkän aikaa. Ei vain tässä elämässä, vaan historiassa tällä planeetalla, joka ulottuu monien, monien elämien taakse … joillain meistä tuhansien.
 
Emme muista tietoisesti mitään niistä, mutta meidän ei tarvitsekaan. Ja tässä transformaatiossa ne kaikki integroidaan.
 
Ei ole mitään, mitä meidän täytyy ihmisenä tehdä. "Minä olen" -olemuksemme järjestää kaiken. Ja se on todellinen.
 
Olemme moniulotteinen, ja se merkitsee, että olemme aikarajojen sisällä ja myös aika-avaruuden ulkopuolella. Ja se merkitsee, että tässä aika-avaruudessa voidaan oivaltaa mahdollisuuksia, joita ihminen ei voisi koskaan ymmärtää.
 
Eikä mielen tarvitse – meidän ei tarvitse ymmärtää, miten sähkö toimii laittaaksemme laitteiden töpselin seinään, sytyttääksemme valot ja käyttääksemme tietokonetta. Ja totta puhuen, meidän ei tarvitse ymmärtää tietokoneteknologian ilmiömäisiä koukeroita ja hienostuneisuutta käynnistääksemme kännykän tai läppärin ja tavataksemme samanmielisiä sieluja ympäri maapalloa.
 
Ilon kokeminen auringonlaskusta ei tarvitse tuekseen sitä, miksi ja miten nuo värit ovat, mitä ovat.
 
EGOISKU
 
Mieli haluaa olla kontrollissa eikä pidä kovasti siitä ajatuksesta, että se on pimennossa monien tämän prosessin aspektien suhteen. Se sattuu vähän egoon. Se haluaa olla ohjaksissa. Ja se haluaa saada kunnian asioista, jotka menevät hyvin. Vaikka sielu järjestelee nuo asiat kulissien takana.
 
Mutta mielelle täytyy muistuttaa jälleen, että sielu ei ole erossa siitä, ihmispersoonasta.
 
Että ne toimivat yhdessä. Että ihmistä kunnioitetaan, arvostetaan ja rakastetaan. Sielu ei yritä ottaa hallintaa. Se on täällä rikastamassa ihmiselämäämme. Ollakseen vastuussa syvemmistä rytmeistä elämässämme … terveydestä, taloudellisesta yltäkylläisyydestä ja mikä tärkeintä, ilosta.
 
Mutta se tosiaan vaatii ihmistä olemaan vähän kärsivällisempi. Olemaan avoin vastaanottamaan, fokusoitumaan sydämeen, kun kyse on jokapäiväisistä valinnoista, ei niinkään mieleen.
 
Sydäntila on enemmän harmoniassa sielun kanssa kuin mieli. Tässä integrointiprosessissa on kyse sydämen avaamisesta. Se on portti sieluun.
 
Mieli yrittää suojella sydäntä hinnalla millä hyvänsä. Ja sydän on antanut liian monta kertaa periksi mielen peloille. Tämä prosessi pyytää meitä seuraamaan sydämen yllytyksiä mahdollisimman paljon jokapäiväisessä elämässämme.
 
Ja jos emme tee sitä, havaitsemme kohtaavamme enemmän epämukavuutta. Jos annamme periksi peloille ja teemme myönnytyksiä ilossamme jollain tavalla, se iskee meihin kovaa. Näin on, koska emme toimi enää 3D-todellisuudessa. Olemme nostaneet taajuuttamme, ja asumme nyt 5D-perspektiivissä.
 
Ja jos yritämme edelleen tehdä asioita, jotka eivät tuo meille iloa, tulos on hyvin epätyydyttävä.
 
Olemme kaikki kokeneet tämän.
 
Ja katsoessamme maailmaa näemme, että se luottaa edelleen 3D-perspektiiviin, vaikka planeetta on siirtynyt 4D-todellisuuteen (osittain kiitos meidän, tietoisuuspioneerien).
 
Siksi asiat näyttävät nyt kaoottisilta. Ihmiset yrittävät saada asioita tapahtumaan todellisuudessa, jota, no, ei ole enää olemassa. Tiedämme, mitä tapahtuu, kun yritämme tehdä asioita vanhalla tavalla uudessa energiassa.
 
Asioita tulee pintaan tunnustettavaksi, vapautettavaksi, muunnettavaksi ja transformoitavaksi. Taas kerran, kaikki tehdään sielutasolla. Mutta useimmille ihmisille se on alkuun erittäin epämukavaa.
 
Siitä syystä monet lähtevät nyt planeetalta. On liian epämukavaa nostaa taajuuttaan, mitä vaaditaan näissä uusissa energioissa.
 
Siis tämä oli pitkä tapa sanoa, miksi jäädä. Minulle syy on, että haluan tuntea, miltä tuntuu olla aidossa itsessäni, ehjä ja kokonainen, hengatessani paikallisessa kahvilassa.
 
Olen ollut siinä monta kertaa muutamana viime vuotena, tuossa ekstaattisessa tilassa, ja näin olen saanut maistiaisen siitä. Mutta nyt haluan hela hoidon. Miksi tyytyä toiseksi parhaaseen?
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >