Päivän uffo

Uffo on.




HomeViestejäMaria Chambers6.7.2019 - Minun tilani, minun sääntöni

6.7.2019 - Minun tilani, minun sääntöni

MINUN TILANI, MINUN SÄÄNTÖNI
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tänään kahvilassa olin asettunut istumaan kahvini kanssa ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Kaksi miestä käveli sisään, toinen katsoi minua kohti ja masennuin.
 
Siitä on kolme vuotta, kun lähdin kahvilayhteisöstäni kaupungin toisella laidalla. Kävin säännöllisesti tuossa kahvilassa melkein 15 vuotta, kunnes tuli selväksi, että vuosien saatossa olin kietoutunut liikaa toisten energioihin eikä ollut enää parhaan etuni mukaista olla osa tuota yhteisöä.
 
Nuo kaksi tyyppiä jotka tulivat sisään tänä aamuna, yllättivät minut ja samalla häiritsivät tilaani, koska nämä kaksi oli niitä ihmisiä tuosta toisesta kahvilasta, joihin yhdistyessä en tuntenut enää iloa. Kuitenkin he tuntuivat aina haluavan minun aikaani ja huomiotani.
 
Kyllä, siitä on melkein kolme vuotta, mutta kolme vuotta ylösnousemusajassa on kuin 20 – eikö näin ole? Ja noina kolmena vuotena olen muuttunut radikaalisti, kuten monet meistä.
 
Siis kun he yrittivät puhua minulle, otin kuulokkeeni pois ja sanoin: "Kuulkaa, tarvitsen omani tilani. Olen kirjoittaja, ja olen kirjoittamassa." Ja itse asiassa, onneksi tuolla hetkellä naputtelin juuri viestiä iPadillani.
 
Laitoin kuulokkeet takaisin ja olin piittaamatta heistä kummastakin monta minuuttia. Sellaista en olisi koskaan tehnyt aiemmassa elämässäni. Olisin tuntenut velvollisuutta puhua heidän kanssaan, koska tiesin, että he olivat innokkaita puhumaan minun kanssani. Itse asiassa toinen tyypeistä tuli muutama päivä aiemmin hakemaan kahvin mukaansa, näki minut ja tunnisti vuosien takaa. Ilmeisesti hän oli muuttanut lähistölle ja sanoi, että hän aikoi tuoda hyvin pian kaverinsa tähän Starbucksiin katsomaan minua.
 
Vastasin: "Niinkö? Luulin, että olit ystäväni." Luulin sen lähettäneen viestin, ilmaisten vitsinä, etten ollut kiinnostunut. Mutta näemmä se oli aloittelijan virhe. Joillekin ihmisille pieni hivenkin huomiota on yhtä kuin hyväksymisleima. Vihreä valo joka kannustaa energian syömiseen.
 
Niinpä tuolla hetkellä tänään uhmasin vanhaa asennettani tuntea velvollisuudeksi osoittaa myötätuntoa heitä kohtaan. Olin töykeyden rajalla, ja se oli äärimmäisen epämukavaa. Omasta mielestäni olin kamala ihminen.
 
Mutta jokin minussa oli suurempi kuin tuo vanha syyllisyys. Se otti kontrollin. Tuo osani, sieluni, joka ei oikeasti välitä paskaakaan, mitä kukaan muu ajattelee minusta. Mutta voi pojat, että kuulin mielen sekoavan: "Mitä haittaa on pikkukeskustelusta näiden tyyppien kanssa, Maria?"
 
Mutta lopulta tosiaan huomioin heidät, pidin keskustelun lyhyenä ja kerroin heille kehokielelläni, etten ollut tuo sama sopeutuva henkilö, jonka energiaa he voisivat syödä. Ja pian sen jälkeen hyvästelin heidät ja lähdin. Onneksi olin tuossa kohtaa valmis lähtemään joka tapauksessa.
 
Matkalla ulos puhuin erään naisen kanssa, jonka näen siellä usein, ja kerroin hänelle tämän tarinan. Hän sanoi kulmakarvat kohollaan: "Toivottavasti et anna heidän ajaa sinua ulos tästäkin Starbucksista."
 
"Ei ikinä", vastasin. "Tämä on minun tilani, ja nyt he myöntyvät minun tapaani. Minun tilani, minun sääntöni!
 
Nauroimme kumpikin, koska puhuimme siitä, miten vaikeaa on laittaa itsensä etusijalle, varsinkin naisena. Hän teki samaa omassa elämässään tiettyjen ihmisten kanssa.  
 
Mutta tiesin myös, että tiettyjen ihmisten kohdalla "ei kiitos" ei päde lyhenteenä lähestymiskiellosta. Joten katsotaan, mitä tapahtuu seuraavalla käynnilläni rakkaassa kahvilassani. Tuleeko heistäkin vakiasiakkaita? Miten käsittelen sen?
 
Yksi asia on varma. En lähde kahvilayhteisöstäni lähiaikoina kenenkään vuoksi. Heidän täytyy osata nyt käsitellä minut.
 
Kun meistä tulee enemmän oma itsemme, muiden täytyy sopeutua meihin – ei enää toisinpäin. Se on mielenkiintoista, koska opettelen tekemään saman mieleni kanssa. Antamatta sille huomiota, kun se yrittää syödä energiaani peloillaan ja kontrollointiongelmillaan. Kun se yrittää hallita tilaani – tuota kallisarvoista tilaa, jossa sydän yhdistyy sieluuni. "Ei, rakas mieli, ei tällä kertaa. Minun tilani, minun sääntöni!"
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >