TÄRKEÄ YMMÄRRYS
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
19.11.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Jaan kanssanne tärkeän ymmärryksen, jonka sain ollessani pyhällä matkalla ATM-luolaan. Postasin tämän Facebookiin, mutta tiedän, että monet teistä eivät näe noita postauksia.
Tiistaina 15.11. menimme aviomieheni Danin kanssa elämää mullistavalle retkelle mayojen pyhään luolaan nimeltään Actun Tunichil Muknal.
Minua testattiin unissani edeltävänä yönä. Sellaisia asioita kuin työskentely aika-paikkajatkumolla parantamaan menneisyyttä ja tulevaisuutta, energian poistaminen ja parantaminen. Ne menivät hyvin. Sitten olin viidakossa kasvien ympäröimänä, kun joku tarvitsi apua, ja menin paniikkiin. Sanoin: "En ole viidakosta. En tunne näitä kasveja!" Kuului kuiskaus: "Kysy kasveilta." Tein sen ja pystyin auttamaan tuota miestä.
Seuraavaksi näin miehen, joka oli kuolemassa, ja minua kehotettiin laulamaan hänelle sen aikaa, kun hän poistui kehosta. Taas menin paniikkiin – en tuntenut lauluja tai kieltä! Kuului kuiskaus: "Sielusi tietää. Anna hänen muistaa. Mene pois itsesi tieltä", joten rentouduin ja annoin laulujen virrata, ja tuo mies kuoli vaivattomasti.
Minulle kerrottiin sitten, että viimeinen haasteeni olisi käydä läpi hyvin fyysinen tunnelimatka ja kaikki ne tunteet – olla sulkeutumatta, pysyä avoimena ja vastaanottaa se kaikki. Siinä kohtaa heräsin. Vähän järkyttyneenä ja hermostuneena tulevasta päivästä.
ATM-luolamatka on yli kuuden kilometrin patikointi, jossa ylitetään joki kolme kertaa – yhdellä kertaa vettä on pään yläpuolelle saakka ja se liikkuu. Sitten tullaan luolaan, jonka sisäänkäynnillä on rintaan saakka vettä. Tässä kohtaa tästä luonnonlähteestä tulee joki. Ainoa valo tulee otsalampuista. Siitä kiivetään kallioille ja uidaan, seuraten maanalaisen puron reittiä. "Intensiivinen" on vähättelyä. Jatketaan tällä polulla, kunnes saavutaan kalliolle, joka johtaa, kiipeämisen jälkeen, valtavaan kammioon, jossa pidettiin seremonioita.
Koko luola oli täynnä energiaa, ja kalliossa ja tippukivipylväissä näkyi selviä kasvoja. Ne olivat tämän pyhän tilan suojelijoita ja vartijoita, sekä energioita jotka nostivat hiukseni pystyyn.
Kun pääsimme suureen seremoniakammioon, siellä oli rikkinäisiä seremoniaruukkuja ja ihmisurien luita. Oli myös sellaisia, jotka arvioitiin viiden päivän vanhaksi vauvaksi. Vauvan tuskan kyyneleiden toivottiin kutsuvan sadetta.
Nämä eivät olleet lasin takana tai kopio siitä, mitä oli ollut. Tämä oli kaivauspaikka, jossa oli yksi linja, jota pitkin voimme kulkea. Se oli kylmää ja julmaa historiaa suoraan edessä.
Tunsin sen KAIKEN. Kaikki kerrokset. Tunsin alkukerrokset, jotka olivat täynnä iloa, kunnioitusta ja läheistä yhteyttä henkiin. Näin, miten kukkia laitettiin virtaavaan veteen uhrina, sitten kun henki oli kommunikoinut, ja miten ne virtasivat puroa pitkin jokeen. Joessa virtaavat kukat kertoivat heimolle, että seremonia oli onnistunut.
Sitten tunsin muutokset niissä, jotka jäivät taakse, kun maya-ryhmä värähteli ulos tuosta todellisuudesta. Ensin perinnettä kunnioitettiin ja noudatettiin. Mutta kun aikaa kului, nämä harjoitukset muuttuivat vähän kerrassaan. Jokaisen luonnonkatastrofin, jokaisen nälänhädän tai sodan myötä, epätoivosta ja pelosta tuli opas. Sydän ei enää johtanut tietä. Henkiä uhrattiin siinä toivossa, että lepytettiin sateenjumalaa tuomaan sadetta viljalle ja olemaan tuomatta rankaisevia myrskyjä.
Meni perille, miten monta kertaa ihmiset ovat tehneet kammottavia asioita toisille pelon nimissä.
Tuli myös hyvin selväksi, että tuo kokeilu, jossa ryhmä värähteli pois nykytodellisuudesta, tuli HYVIN kalliiksi. Kun valonkantajat lähtivät tuosta maailmasta, pimeys hallitsi ja pelko kasvoi.
Sitten ymmärsin täysin, miksi ylösnousemisprosessi on kestänyt niin pitkään, ja miksi lukemattomien elämien ajan on pidetty ja ankkuroitu valoa, nostaen värähtelyä vähän kerrassaan, jotta valtaosa voi siirtyä eteenpäin. Sillä oli liian suuri hinta, että vain suhteellisen pieni ryhmä värähteli pois kollektiivitodellisuudesta.
Tuolla hetkellä tiesin, että tämä prosessi kestää niin kauan, kuin se kestää. Ihmiseni on kärsimätön ja kyllästynyt, mutta sieluni tietää, että kaikki vähäisempi vaatii hinnan, jota ei pitäisi koskaan enää maksaa. Tämä tietäminen värähteli koko kehoni läpi.
Sitten tunsin sydämeni avautuvan täysin, ja vastaanotin tarvitsemani aktivointikoodit, ja läpäisin viimeisen testin. Tuo energia paiskautui minuun, ja minusta tuntui hyvin huteralta sen jälkeen. Mieheni laski leikkiä sanoen, että mentäessä luolaan olin sulavaliikkeinen kuin joutsen ja palatessa huojuva kuin pingviini.
Nyt sitten olen sen kaiken kanssa. Tuon ymmärryksen ja surun. Tämän maailman tuska ja kärsimys on valtavaa. Kuitenkin ilman valonkantajia se olisi hyvin paljon pahempaa. Kyllä, muutumme, kehitymme, vähän kerrassaan. Kuitenkin tällä kertaa monet vaihtavat todellisuutta, ei vain muutama. Se kestää niin kauan, kuin se kestää.
Tehtävämme on pitää valoa, ankkuroida se ja elää niin täysin ja sydän avoimena, kuin pystymme, samaan aikaan muistuttaen muille, että heilläkin on valo sisällään.
Tämä on ruumiillistuminen – olla täysin tässä nyt, armon kera, löytää ilomme ja jakaa sen muiden kanssa.
Tästä tiistain aktivoinnista lähtien lisää muistoja ja tietämistä on palannut, vähän kerrassaan. Olemme käyneet muissa paikoissa, jaguaari- ja naamiotemppelissä, joihin täytyi mennä veneellä viidakon läpi, ja temppeleissä jotka on omistettu sateen- ja auringonjumalille. Menimme luolaan, jossa lapsilta, erityisesti vauvoilta, leikattiin raajoja ja heidän osiaan laitettiin puiden juuriin, joita kasvoi luolan yläpuolella ja läpi. Samaan luolaan jossa kerran pidettiin kauniita seremonioita, kunnes pelko ja pimeys ottivat vallan. Olemme tunteneet tuon energian kerroksina.
On ollut todella mielenkiintoinen ja uuvuttava matka. En odottanut, että meihin kumpaankin iskettäisiin energialatauksia tässä määrin! Olemme nyt Ambergris Cayen saarella. On satanut koko päivän, ja olen hyvin kiitollinen siitä rauhoittavasta äänestä ja rauhasta, jota se tuo.
Kiitos teille kaikille, jotka olette pitäneet energiatilaa meille tällä matkalla. Tunsin läsnäolonne, ja sitä tarvittiin. Valtavaa kiitollisuutta kaikille niille, jotka tukivat meitä taloudellisesti lahjoituksilla ja ostamalla jotain tinktuuraan tai parannuksen.
Jos et ole ilmoittautunut kaukoparannukseen, mutta haluaisit osallistua, ei ole vielä liian myöhäistä. Kaukoparannus tehdään 21.11. – klikkaa tästä.
Lähettäen teille paljon rakkautta,
Jenny
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.