AJATTELUTAVAN ROMUTTUMINEN
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
31.5.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minulla oli hiljattain uskomaton sessio kiropraktikkoni kanssa, joka tekee paljon enemmän kuin pelkkää kiropraktiikkaa. Olemme viime aikoina työstäneet jalkateriäni. Minulla on ollut jalka(terä)kipuja/vinoutuma, joka on luonteenomaista sellaiselle, jolla on "nikamia yhdistetty" (spinal fusion). Kuitenkin tunsin, ettei siinä ollut kyse tuosta yhdistämisestä, vaan jostain paljon syvemmästä. Minun on täytynyt työskennellä jatkuvasti jalkachakrojeni kanssa pitääkseni ne auki.
Kun työskentelimme, kerroin hänelle jalkakivustani ja että uskoin sen korreloivan kyvyttömyyteeni maadoittua täysin jalkaterien kautta. Kun sanoin nämä sanat, sain näyn jaloistani sandaaleissa, ja minulla oli pitkä paita tai tunika nilkkoihin saakka. Maa jalkojeni alla oli punaruskeaa ja kivikkoista. Tunsin, että jokaisella askeleellani olin ankkuroitunut maahan. Niiden juurien kautta joiden tunsin tulevan jaloistani, jaoin itseni Maan kanssa ja se jakoi itsensä minun kanssani. Tunsin hyvin syvää yhteyttä, onnellisuutta ja tarkoitusta.
Tiesin, että minulle näytettiin tuossa elämäni essealaisena. Tutkin tätä elämää noin puolitoista vuotta sitten QHHT-session aikana. Olin mennyt tuohon sessioon toiveenani ymmärtää tämä syvä pelko, joka minulla oli jonkin olemisesta väärin. Se oli este/tukos, jonka kanssa olin ponnistellut koko elämäni. Tuon session aikana minut opastettiin elämään, jossa tuo jälki/ohjelmointi luotiin.
Näin itseni juoksemassa mäkeä ylös, ja olin paniikissa. Sydämeni oli kurkussa. Mieleni oli täynnä rukouksia, ettei se mitä pelkäsin, voinut olla totta. Nousin näen harjalle, ja näin suuren kentän, jolla oli paljon krusifikseja rivissä. Tärisin sisältä, kun aloin juosta tuota kenttää kohti. Heti kun pääsin tarpeeksi lähelle, näin ihmisiä ristiinnaulittavan, ja tiesin heidän olevan essealaisia kanssasisariani ja -veljiäni. Kauhuni vain lisääntyi, kun oivalsin, ettei edes lapsia ja nuoria aikuisia säästetty. En voinut uskoa silmiäni. Tiesimme kaikki olevamme vaarassa, ja mitä enemmän kansa vaati uhria, loppua Jeshuan aikaansaamalle mullistukselle, sitä suuremmaksi tuo vaara tuli. Olimme myös alkaneet piilotella ja pitää matalaa profiilia.
En kuitenkaan edes hurjimmissa unissani ajatellut, että he tekisivät tämän niille, jotka saataisiin kiinni. Tunsin nämä ihmiset, ja rakastin näitä ihmisiä. Huomioni kiinnittyi tiettyyn krusifiksin, ja totaalisen kauhuissani oivalsin, että se oli lapsenlapseni. Hän oli ylpeä ja vahva nuori mies, joka oli varmaan taistellut koko voimallaan, koska hänen kasvonsa olivat turvonneet ja hänen kehonsa oli verinen ja mustelmilla.
Kuin maailmani olisi pysähtynyt, ja suustani tuli mitä onnettomin ääni, kun huusin: "Lapsenlapseni on ristiinnaulittu!!!" Ihmiset raahasivat minut pois, jottei minuakin saataisi kiinni, kun olin juuri paljastunut itseni.
Ajattelin, että olin tehnyt kaiken oikein. Olin harras, ja noudatin sääntöjä. Olin työskennellyt vuosikausia auttaakseni tuomaan valonlapsen, Jeshuan, maailmaan. Olin kylvänyt siemeniä sitä aikaa varten, jolloin monia valonlapsia tulisi. Elin sydänkeskeistä elämää, joka oli täynnä yhteyttä – ja kuitenkin tämä tragedia oli kohdannut minua. Se oli todella "Miksi Jumalani olet hylännyt minut?" -hetki. Traumatisoitunut mieleni päätyi vain yhteen johtopäätökseen: minun on ollut pakko tehdä jotain väärin. Minun on ollut pakko tehdä syntiä tai tuottaa Jumalalle pettymys jollain tavalla.
QHHT-terapeutti veti minut pois tuosta kohtauksesta, jotta voisin nähdä sen korkeammasta perspektiivistä ja irrottautua tuosta tunteesta. Hän sanoi, että olin päästänyt kiihkeän äänen ja kehoni oli mennyt kaarelle pöydällä. Se oli hyvin vaistomainen reaktio.
Korkeammasta perspektiivistä katsottuna, aloin työskennellä korkeimman aspektini kanssa. Hän selitti, että ihmiskokemuksissa on kaksinaisuus – oikea ja väärä, hyvä ja huono, valo ja pimeys – ja kaikki tämä johtaa rankaisemis- ja palkitsemisjärjestelmään.
Tästä kaksinaisuusohjelmoinnista tulee se uskomus, että jos joku on oikeassa, hyvä, valoa jne., hän elää palkkioelämää. Vastaavasti jos joku on väärässä, huono, pimeä jne., häntä rangaistaan ja hän kokee tuskaa. Se on taivas/maa-ajattelutapa, joka ilmenee jokapäiväisessä elämässä.
Loogisella tasolla tiedämme kaikki, että tämä on hölynpölyä. Tuskallisia ja traagisia asioita tapahtuu hyville ihmisille koko ajan. Vastaavasti voimme nähdä, että ne jotka voitaisiin tuomita pahoiksi, näyttävät elävän palkkioelämää.
Syvemmällä alitajuisella tasolla emme pysty kuitenkaan aina pitämään kiinni tuosta logiikasta. Näemme tämän hyvin selvästi pahoinpidellyissä lapsissa, jotka syvällä sisällään uskovat, että he ovat varmaan ansainneet tuon kohtelun. Voimme nähdä tuon ohjelmoinnin myös henkisessä yhteisössä siinä, miten karma määritellään. Monet näkevät karman hyvänä/huonona, palkkoina/rangaistuksena tai syynä ja seurauksena.
Minulle selitettiin korkeammasta perspektiivistä, että se kaikki on oppimiskokemuksia. Sitä ei ole tarkoitus tuomita hyväksi tai huonoksi, oikeaksi tai vääräksi. Tuossa elämässä se sielu joka oli lapsenlapseni, halusi kokea äärimmäisen vainoamisen omien uskomusten vuoksi. Olin tehnyt sopimuksen auttaa häntä tuossa kokemuksessa. Se oli kokemus, joka auttoi minua ymmärtämään sen ristiriidan, että tuntee olevansa täysin yhdistynyt ja tarkoituksellinen ja kuitenkin käy läpi totaalisen järkytyksen.
Voin monin tavoin nähdä, miksi se oli tarpeellista. On helppoa uskoa ja luottaa, silloin kun kaikki on tasaista ja tuskatonta. Traumaattiset tapahtumat kysyvät meiltä, voimmeko pysyä irti kaksinaisuus- ja tuomitsemisajattelusta. Voimmeko säilyttää yhteytemme Jumalaan, kaikkeen olevaiseen, silloin kun asiat eivät mene suunnittelemallamme tavalla?
Kun kaikki tämä selitettiin minulle, ymmärsin, miten helppoa on eksyä syyllisyyteen ja häpeään ja tämän todellisuuden tuomitsemiseen. Uskoin todella, että olin tehnyt jotain väärin, ja tuo kova menetys oli rangaistukseni.
Tässä elämässä toin esiin tunteen, että olin tehnyt jotain väärin. Tämä epämääräinen taustavirtaus johdatti minut ihmisiä miellyttäväksi ovimatoksi, joka laittoi muut etusijalle. Yli 15 vuotta olen muuttanut niitä hyvin monia tapoja, joilla olen epäkunnioittanut itseäni. Kuitenkin nyt vien sen vielä syvemmälle ja parannan sen täysin pääsemällä uskomusjärjestelmään, joka on vastuussa siitä.
Viimeiset puolitoista vuotta olen integroinut sitä, minkä opin tuossa QHHT-sessiossa. Joskus vaatii huomattavan paljon aikaa sulattaa syvemmät oppitunnit ja kirjoittaa uudelleen tuo ohjelmointi. Minulle on näytetty, missä minun on ollut hyvin helppoa olla tuomitsematta muita, mutta missä olen ollut kyvytön ulottamaan itseeni samaa armollisuutta. Vastaavasti olen ymmärtänyt kaikkien kokemusten arvon ja että ne ovat vain tapojamme oppia. Mutta sitten taas tuomitsin omat kokemukseni. Oli melkoista kaksinaismoraalia, kun minulla oli itselleni mahdottomat standardit, joita minulla ei ollut muille.
Olen tehnyt uskomattomasti työtä muuttaakseni nämä teemat. Kuitenkin jalkani osoittivat minulle, että minulla on vielä lisää työtä.
Kun makasin kiropraktikon pöydällä, mieleeni tulivat sanat: "Oletko valmis luottamaan taas täysin?"
Voiko luottaa jumalaiseen ajoitukseen? Voiko luottaa kaiken selviävän niin, kuin pitäisi? Kun käymme läpi ylösnousemussykliä, voi tuntua siltä, että meitä ravistellaan siihen pisteeseen saakka, että ruuvit ja pultit irtoavat. Voi tuntua siltä, kuin koko homma hajoaisi hetkenä minä hyvänsä.
Luottamus merkitsee, että vaikka kaikki tosiaankin hajoaa, tiedän, että niin on jostain syystä tarkoitus kosmisella/jumalaisella tasolla. Voinko luottaa, että miten tahansa tarina kehittyy, olen turvassa syvällä sielutasolla? Voinko todella luottaa, että kaikki on oppimiskokemusta eikä palkkio/rangaistus siitä, mitä minä tai ihmiskunta on tehnyt tai ollut tekemättä?
Kun hengitin sisään näitä sanoja, että oli aika luottaa taas täysin, tunsin kihelmöintiä jaloissani. Kehoni kaipaa olla täysin maadoittunut, täysin yhdistynyt Maahan, pidättelemättä. Kaikki minussa yllyttää minua elämään täysillä, OLEMAAN TÄSSÄ JA NYT.
Olemaan täysin läsnä, täysin yhdistynyt, vaikka mikä olisi. Se ei voi olla ehdollista – olen tai en ole.
Kehoni tuntui hyvin erilaiselta tuon session jälkeen – se oli päästänyt irti valtavasta painosta. Tunsin jalkojeni muuttuvan, ja laittaessani kenkiä päätin, että tarvitsin uudet kengät. Vanhat kenkäni olivat muotoutuneet jalkoihin, jotka eivät pystyneet täysin maadoittumaan ja sitoutumaan kävelemiseen tällä maapallolla, vaikka mikä olisi. Tänä aamuna menin kävelylle uusissa kengissäni, ja tunsin yhteyttä, jollaista en ollut ennen kokenut tässä elämässä. Oivalsin myös, että jaloissani (koko jalka) oli lihaksia, joita ei ollut aiemmin käytetty kunnolla, kun minulla on vierasta lihassärkyä.
Jaan tämän, koska hyvin monet meistä ovat käyneet läpi uskomattoman syviä teemoja. Palkkio/rangaistus on valtava teema, kun se yhdistää meidät pelko- ja rajoitusmatriisiin. On aika vapauttaa itsemme. Olla tässä ja nyt, kulkea tällä maapallolla täydessä loistossamme, ilman mitään odotuksia, millaista sen pitäisi olla. Se vain on. Se on ajattelutavan romuttumista.
Kun tämä muutos menee vielä syvemmälle tasolle, sanat "JATKA ETEENPÄIN" soivat mielessäni. MUUTUMME lopettamalla ne uskomukset ja rajoitukset, joita meillä on ollut aioneita.
Lähetän teille kaikille paljon rakkautta. Kiitos paljon kaikille niille, jotka tukevat ja jakavat tätä työtä. Näyttää siltä, että toiminta-aluettani "varjostetaan" kovasti sosiaalisessa mediassa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.