MUINAISKOODIEN AKTIVOINTI ON TEHTY!
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
12.1.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Monet teistä tietävät, että minut kutsuttiin Hondurasiin loman aikana auttamaan muinaiskoodien aktivoinnissa. Sen jälkeen aika on tuntunut kuluvan hyvin nopeasti, ja tuntuu siltä, kuin käynnistämme siellä olisi jo vuosi, ja minusta on ihme, että voin nyt vasta kertoa, mitä tapahtui.
Aika on kiihtynyt hyvin paljon, kuten myös tuleva energiamäärä. Olemme kaikki astumassa uuteen tilaan itsessämme, ja tämä vaatii syvää integrointia. Tässä jaksossa on kyse oppimisesta menemään virran mukana ja luottamaan vaistoihinsa. Se on myös ymmärtämistä, että virta voi muuttua päivästä toiseen – aivan kuten joki ei ole suora viiva, tämä virtakaan ei ole. Tämä on yksi asia, johon meidän täytyy tottua. Se mikä tuntuu tänään oikealta, ei ehkä tunnu enää huomenna, ja logiikka (mieli) ei auta siinä lainkaan. Huomaan, että pysyäkseni virrassa minun täytyy todella ilmentää oma voimani ja tietämiseni ja olla ok sen osalta, että ne ymmärtävät minut väärin, jotka eivät ymmärrä tätä virtaa.
Vaikka tiesin, että minua kutsuttiin Hondurasiin, tiesin syyn vasta 9.12., vain viikko ennen lähtöämme. Kaikki tämä on ollut valtava oppitunti uskosta ja luottamuksesta. Ymmärtääksesi viestin, jonka sain tästä tehtävästä, lue artikkelini "Muinaiskoodien aktivointi auttamaan suuressa paluussa" 9.12.2021.
Haluan jakaa kanssanne, mitä tapahtui matkallani Hondurasiin. Tiesin, että sen aktivoinnin jossa minun tarvitsi auttaa, täytyi tapahtua veden äärellä, mutta minulle ei annettu sen enempää yksityiskohtia. Viime kerralla kun aktivoin kätkettyjä pyramideja, tein sen snorklaten. Siis kun aviomieheni ehdotti, että opettelemme sukeltamaan, olin heti mukana siinä. Kun kolme sukellusmatkaa kolmeen eri paikkaan oli takana, valitettavasti tiesin, ettei se ollut vielä siinä. Aktivointi ei ollut tehty, ja olin neuvoton. Se sai minut todella kysymään, mitä olin tekemässä ja oliko minulta mennyt jokin kriittinen asia ohi. Kun yhdistyin saadakseni selkeyttä, kuulin jatkuvasti LUOTA.
Joulukuun 19. mieheni keskusteli jonkun kanssa siinä ekolomapaikassa, jossa asuimme, ja tuo henkilö suositteli delfiiniretkeä. Olen halunnut jo monta vuotta uida delfiinien kanssa. Olen kuitenkin sellainen empaatti, että voin tuntea vangitun eläimen surun. Suureksi ilokseni havaitsin, että tuo nimenomainen delfiinikokemus oli erilainen kuin mikään, mistä olin aiemmin kuullut. Illalla nuo delfiinit päästetään vapaaksi, ja ne palaavat Atlantin valtamereen. Aamulla useimmat palaavat "töihinsä", saadessaan palkaksi paljon valmiiksi pyydettyä kalaa.
Sukellusopettajamme oli ollut ennen töissä siellä, ja hän sanoi sen olleen mielenkiintoista, koska joskus delfiinit palasivat ystävän kanssa, joka halusi hyvän ja helpon aterian. Hän kertoi meille, miten onnellisia nuo delfiinit ovat ja miten hyvin niitä hoidetaan, jos niille tulee vammoja tai ne sairastuvat. Olin hyvin innostunut kuullessani, että tuollaisia paikkoja on maailmassamme.
Menin nettiin katsomaan vaihtoehtoja, ja ainoa mahdollisuus oli peruskohtaaminen, jossa esiteltäisiin joku delfiini ja samalla kuulisi luennon. Olin vähän pettynyt, koska olisin todella halunnut snorklata niiden kanssa. Jotain oli kuitenkin parempi kuin ei mitään, joten varasin ainoan vapaan ajankohdan, joka oli 22.12. iltapäivällä.
Herättyäni päivänseisausaamuna 21.12., aamumeditoinnin aikana minua yllytettiin soittamaan delfiinikeskukseen. Soitin sinne, ja he sanoivat, että heillä olisi kolme paikkaa vapaana delfiinien kanssa snorkalaamiseen iltapäivällä klo 15. Olin haltioissani! Minun silmissäni ei ollut parempaa tapaa viettää päivänseisausta, kuin olla vedessä delfiinien kanssa.
Ensimmäinen osa oli peruskohtaaminen delfiinin kanssa. Sai seistä vedessä ja silittää delfiiniä, ja samalla kuuli informaatiota keskuksesta. Noin 40 ihmistä oli ilmoittautunut tähän kohtaamiseen. Delfiini jonka kohtasimme, oli nimeltään Herra Frenchie. Tunsin sen silmien porautuvan minuun, ja päätin skannata sen, ja näin energiaa kiinni sen selkäevässä. Pyysin lupaa auttaa sitä, ja sain myöntävän vastauksen. Kun se ui hitaasti ohi, jotta voimme silittää sitä, vedin tuon energian pois. Kun se teki seuraavan ohituksen, tein täyden pyyhkäisyn ja pystyin näin varmistamaan, että sen energiakenttä oli puhdas, ja sitten suljin sen auran.
Mielenkiintoista kyllä, meillä kerrottiin, että Herra Frenchie ei enää lähtenyt laguunista, koska se oli eksynyt myrskyssä eikä sitten löytänyt takaisin Roatan Institute for Marine Science -keskukseen. Se jäljitettiin lopulta, mutta sen kokemus oli saanut pelkäämään liittymistä villien veljiensä ja sisariensa joukkoon. Toivon, että tuo energian poistaminen auttaa noissa peloissa, jotta se voi tuntea olevansa taas vapaa.
Tuli aika ottaa kuva, jossa delfiini suukottaa minua, ja Herra Frenchie antoi minulle kaksi pusua, ja tiesin sen olevan kiitos tuon energian poistamisesta. Kun kaikkien kuvat oli otettu ja suukot annettu, delfiinin kohtaamisosa oli ohi kokemuksessamme.
Kaikki alkoivat tulla pois vedestä, ja avustaja kehotti kaikkia, jotka olivat lähdössä uimaan delfiinien kanssa, hakemaan varusteet, ja loppuja nousemaan veneisiin mantereelle paluuta varten.
Yllätyksekseni ainoastaan kolme jäi seisomaan veteen: mieheni, tyttäreni ja minä! Olin järkyttynyt. Nettisivut olivat näyttäneet, että se oli täyteen buukattu, mutta onneksi intuitiivisen tönäisyn myötä olin soittanut. Jotenkin saimme yksityisuinnin. Katsoin puhelintani, ja oli pakko nauraa, kun näytin miehelleni, että kello oli 3.33.
Saimme snorklausvarusteet päälle ja menimme laguunin syvempään päähän. Herra Frenchie tuli esiin, ja kun se oli tullut, kaikki muutkin tulivat. Se sanoi ikään kuin, että on turvallista olla näiden ihmisten lähellä ja leikkiä heidän kanssaan.
Kun tyttäreni sukelsi pohjaan, jotkut seurasivat häntä kuin sanoen: "Mitä sinä teet?" Ne olivat niin kiinnostuneita hänestä, kuin hän olisi ollut yksi niistä. Siellä oli noin 12 delfiiniä, myös emo, jolla oli kuukauden ikäinen poikanen. Sekään ei pysynyt loitolla meistä. Yhdessä kohtaa poikasta imetettiin, ja emo ui meidän kolmen välissä poikasen roikkuessa mukana. Se oli suuri kunnia.
Yksi delfiini oli poikkeuksellisen leikkisä ja se laittoi jatkuvasti käteni suuhunsa. Se tuli alapuoleltani ja löysi käteni, ja tunsin sen hampaat ja osa minua sekosi hetkeksi, mutta sitten se pyörähti eteeni vatsan rapsutusta varten. Tämä yksilö oli noin 2-vuotias ja täynnä iloa. Se tuntui pelleilijältä, täynnä elämää ja leikkisyyttä.
Sen uidessa kolmatta kertaa ympäri vatsan rapsutusta varten, kuulin hyvin selvästi: "Anna se meille." Energia iski minuun, ja tiesin, että ne auttaisivat minua aktivoinneissa. Aktivoinneissa joiden osalta olin huolissani, etten pystyisi tekemään niitä tällä matkalla. Avasin energiakenttäni täysin, koska tiesin, että koodit oli tallennettu siihen. Tunsin tuon siirron, muutoksen, kun lähetin energiaa delfiineille. Aivan yhtäkkiä delfiinit alkoivat uida kierroksia ympäri laguunia, niin nopeasti että se oli hieman pelottavaa, vähintäänkin, koska ne uivat hyvin lähellä ja edestakaisin, käyden meidän kolmen luona. Se tuntui kuin juhlalta. Tiesin, että se mitä annoin niille, oli hyvissä käsissä.
Puolen tunnin uiminen delfiinien kanssa oli ohi aivan liian nopeasti. Avustaja joka oli vedessä varmistamassa, että olimme turvassa, ei voinut uskoa, että paikalla olimme vain me kolme ja erityisesti että kaikki delfiinit olivat mukana. Hän sanoi, että on ollut päiviä, jolloin delfiinit eivät ole mitenkään tekemisissä ihmisten kanssa, ja heidän täytyy palauttaa rahat osallistujille. Olin täynnä suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta. Sanoin kuitenkin miehelleni, että olisi ollut paljon helpompaa, jos Henki olisi kehottanut menemään delfiiniretkelle ja antamaan niiden auttaa, eikä minun olisi tarvinnut seurata leivänmuruja, mutta tuntui todella tärkeältä, että opin luottamaan sokeasti ja seuraamaan näitä tönäisyjä vielä enemmän, kuin normaalisti teen. Luottamaan, että kaikesta huolimatta homma järjestyy, ja joskus vielä paremmin kuin hurjimmissa unelmissani!
Delfiiniretken jälkeen menimme merenrantagrilliin laguunin lähellä, josta oli näkymä Atlantille. Tuijotin veteen, kun aurinko alkoi laskea, kun huomioni kiinnittyi horisonttiin. Näin delfiinien olevan matkalla laguunista avoveteen. En tiennyt, olivatko ne samoja delfiinejä, mutta siltä minusta tuntui.
Noin 20 minuutin kuluttua minua läimäytettiin energialla. Se tuli kruunun läpi ja kihelmöi alas sydänchakraan, laajentaen sitä. Kuulin selvästi saman onnellisen äänen, joka oli sanonut: "Anna se meille", sanovan: "Se on tehty!" Huomasin järkyttyväni taas. Lähetin niille paljon rakkautta ja kiitollisuutta, että ne olivat auttaneet minua aktivoinnissa. Sydämeni tuntui hyvin kevyeltä ja iloiselta. Se ei ollut ainoastaan täydellinen tapa juhlia hyvin voimallista päivänseisausta, vaan myös tehdä se työ, joka oli annettu tehtäväkseni.
Tunnustelin sitä verkkoa, joka yhdistää meidät kaikki, ja tunsin sen uskomattoman työn, joka oli tehty tuona päivänä. Oli niitä, jotka yhdistyivät vesiin ja aktivoivat koodit, lähettäen signaalin, ja oli niitä, jotka olivat täyttäneet verkot sellaisella voimalla, että vaihdoimme aikajanaa tuona päivänä. Istuin illalla meditoimassa ja tajusin kaiken sen kauneuden, ja itkin silkasta ilosta. Tämä matka voi olla hyvin eristävä meille, kun näytämme asettuneen ympäri maailmaa tuomaan sisään valokoodeja ja ankkuroimaan niitä kristalliverkkoon. Kuitenkin silloin kun yhdistymme tietoisesti, voimme tuntea toisemme ja tietää, ettemme ole yksin.
Minulla on positiivinen tunne tulevaisuudesta, vaikka maailma tuntuu pyörivän hullun lailla ja aina vain nopeammin. Kaikkea tuota hulluutta tarvitaan ravistelemaan ihmisiä ja antamaan vaihtoehdon. Meiltä kysytään joka päivä, seuraammeko sydäntämme ja johdamme sillä, vai seuraammeko mieltämme ja johdamme sillä. Joka hetki kasvamme ja ruumiillistamme sieluamme enemmän ja enemmän ja siirrymme luoja-asemaan elämässämme. Kun yhdistyt sydäntilaasi, siellä on rauha ja siellä on tietäminen, että kaikki tapahtuu niin, kuin sen pitäisi, ja jumalaisen aikataulun mukaan. Tehtävämme on tulla kirkkaimmaksi ja aidoimmaksi itseksemme.
Toivottavasti sinulla menee hyvin ja löydät energian yläoktaavit etkä eksy pyörteeseen. Kun tunnet eksyväsi, maadoitu ja hengitä sydäntilaan ja tiedä, että kaikki toimii niin, kuin sen pitäisi.
Kiitos teille kaikille, jotka tuette ja jaatte tätä työtä. Se merkitsee todella paljon. Jos jaatte, jakakaa koko postaus nettilinkin kera, jotta muut voivat tilata ja löytää minut. Sosiaalinen media muuttuu nopeasti ja sensuroi suuren osan tästä informaatiosta.
Jos haluat tulla mukaan viikoittaiseen Aurapuhdistukseen, parannukseen ja energisointiin, sekä "energiakirjoitukseen", mikä auttaa sinua navigoimaan näitä intensiivisiä energioita, klikkaa tästä (alkaen 11.11 dollaria kuussa).
Paljon rakkautta ja siunausta sinulle ja omillesi!
Jenny
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.