OLEN RASISTI-ISÄN KASVATTAMA
 
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
2.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Isäni oli rasisti, kuten myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa ennen häntä. Minulla ei ole aavistustakaan, miten pitkälle se ulottuu sukulinjassa. Herkkänä lapsena kasvaminen rasistikodissa ei ollut helppoa. En ymmärtänyt sitä, enkä vieläkään ymmärrä.
 
Asuimme muutaman mailin päässä alueelta, joka oli kulttuurillisesti hyvin monimuotoinen. Tämä olisi voinut olla mahtava asia, paitsi että isäni oli kovaääninen omassa rasismissaan. Kun hän oli vihainen jollekin – vaimolle, lapsille, ruohonleikkurille – hän sai valtavan kukkupuuskan ja latasi rotulatautuneita sanoja niin kovaa, kuin pystyi. Muistan selvästi erään afrikkalaistaustaisen tytön ilmeen, kun hän käveli katua pitkin ja kuunteli isäni raivoa, ja se syöpyi mieleeni. Satuttaakseen sitä ei tarvinnut kohdistaa häneen. Koko naapurusto tiesi, että isäni oli rasisti, ja mielleyhtymän mukaan koko perhe oli.
 
Useamman kerran hätkähdimme sisareni kanssa lapsia, jotka raivosivat isäni käyttäytymistä. Oli ryhmä lapsia, jonka kohteena olin muutaman kerran, kunnes lakkasin taistelemasta vastaan ja huusin: "Minä en ole isäni!" Tuo hetki muutti asioita, kun hekin olivat joutuneet maailmaan, jossa ei ollut mitään tolkkua. He olivat aikuisten armoilla, aivan kuten minäkin.
 
Koulussa minulla oli mustia ystäviä, mutta minun täytyi pitää välimatkaa heihin. En voinut mennä heille kotiin, eikä tullut kuuloonkaan, että olisin altistanut heidät omalle kodilleni. Se suretti minua enemmän, kuin pystyn selittämään. Tunsin olevani hyvin sopimaton tuohon maailmaan. Ei tuntunut oikealta, ettei voinut olla ystävä, kenen kanssa halusi – kuitenkin tiesin, että niin täytyi olla.
 
Lopulta kasvoin aikuiseksi, ja ensimmäisen tilaisuuden tullen lähdin kotoa. Menin naimisiin ja sain lapsen, ja vannoin, etten kasvattaisi lapsiani samalla tavalla. Kun esikoiseni oli 2-vuotias, viemme hänet lelukauppaan, jotta hän voisi valita jonkin lelun. Hän valitsi tummempi-ihoisen vauvanuken. Minulle ei ollut ongelma, että hänellä oli tuo nukke, mutta kun isäni näki sen, hän raivostui. Selitin tyynesti hänelle, etten sallisi tuollaista puhetta, enkä erityisesti lapseni kuullen. Yllättävästi hän toimi sen mukaisesti, eikä minun tarvinnut käydä tuota keskustelua enää. Uskon, että hän tiesi, että muuten ottaisin lapseni enkä katsoisi taakseni. Olisin katkaissut suhteen, jos olisi tarvinnut.
 
Vain neljä vuotta myöhemmin isäni oli kuolemassa syöpään. Hänellä oli ainoastaan 21 päivää diagnoosista kuolemaan. Hänellä ei ollut paljon aikaa prosessoida, ja hän oli peloissaan. Yöllä hänellä oli kauhun hetkiä, jolloin hän huusi, yritti nousta ylös ja lähteä sairaalasta. Hänen kehonsa kalsiumtaso olin niin korkea, että hänestä tuli aistiharhainen ja hän sanoi, että hänen täytyi nousta ylös ja mennä kalaan, kun hän oli vuokraveneen kapteeni.
 
Hänen huonetoverinsa sairaalassa oli musta mies, jolla oli mitä ystävällisimmät silmät ja joka käyttäytyi kärsivällisesti. Hän puhui isälleni tämän paniikkikohtausten aikana ja kuunteli hänen jaaritteluaan ja pelkoaan. Tiesin tämän, koska yhtenä selväjärkisenä hetkenään isäni kertoi minulla siitä. Silmät täynnä kyyneliä hän sanoi minulle, että hän oli ollut typerä koko elämänsä ja haaskannut suuren osan siitä vihaan. Hän oli yllättynyt ja häpeissään, että hädän hetkellä hänelle antoi lohtua musta mies, ja hän tiesi, että jos tilanne olisi toisinpäin, hänellä ei ehkä olisi ollut sydäntä tehdä samoin.
 
Olen hyvin kiitollinen, että isäni sai nämä oivallukset ennen kuolemaansa. Aikuisvuosinani olen parhaani mukaan katsonut ihonvärin yli. Kyky nähdä energia on auttanut valtavasti tässä. Ihmisten näkeminen tasavertaisena on paljon helpompaa, kun näkee sielun. On kuitenkin hetkiä, jolloin lapsuudessa saamani ohjelmointi hiipii esiin. Saan itseni kiinni pelosta erityisesti mustien miesten lähellä. Sitten rauhoitan kehoreaktioni ja päätän katsoa heidän energiaansa ja sydäntään. Sitten tunnen hyvin syvää häpeää tuosta tarpeettomasta reaktiosta. Se on varsinainen noidankehä. Minun on tarvinnut tehdä paljon anteeksianto- ja "sisäisen lapsen" -työtä parantaakseni tuon pienen tytön, joka oli hyvin ohjelmoitu pelkäämään ja pysymään värillisten lisäksi erossa sellaisista, jotka olivat pelkästään erilaisia.
 
Rasismi, viha, ahdasmielisyys ja toisen pelko on opetettua. Se ei ole sellaista, mitä opetetaan koulussa – se on paljon salakavalampaa. Sinulle saatetaan kertoa pelottavia asioita toisesta rodusta. Sinulle saatetaan kertoa, että jokin ryhmä ottaa sinulta jotain, kuten työpaikan. Sinulle saatetaan myös kertoa, että jos olet tekemisissä, leikit, seurustelet tai menet naimisiin jonkun erirotuisen kanssa, sinut kielletään. Sitä voi tulla myös vitseinä tai sarkastisina huomautuksina. Sitä tulee hyvin monissa muodoissa.
 
Tietoisuuteni kapinoi kuulemiani asioita vastaan, mutta alitajunta sisäisti kaiken. En usko olevani yksin tässä. Luulen, että monet meistä kulkevat jonkinlaisen piilo-ohjelmoinnin kera, joka tukee tämän maailman jakautuneisuutta. Jokaisen ihmisen tehtävä on parantaa ohjelmointinsa, esi-isiltä peritty DNA:nsa ja traumansa. Kun rotujännitteet voimistuvat tässä maassa, minulla on syvää surua, koska asiat eivät muutu, ennen kuin jokainen näkee, missä kohtaa häntä on ohjelmoitu, ja valitsee toisin. Meidän täytyy tarkastella taustaa, sukulinjaa ja uskomusjärjestelmiä voidaksemme tuoda päivänvaloon sen, mikä pitää meidät erillään toisista.
 
Nyt on aika tuoda valoon kaikki, mikä on ollut piilossa, jotta sillä ei enää ole valtaa. Se alkaa katsomalla kunnolla ja uskomattoman rehellisesti sisään. Siihen saakka kunnes oikaisemme jakautuneisuuden meidän jokaisen sisällä, jakautumista on kollektiivissa. Lähetän teille kaikille rakkautta ja vahvuutta, jottemme eksy häiriötekijöihin, retoriikkaan tai syyttelyyn, vaan otamme hetken parantaaksemme kaiken, mitä on sisällämme.
 
Paljon rakkautta,
 
Jenny Schiltz
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.