SUURIN LAHJA
 
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
27.5.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tänä viikonloppuna sain upean vahvistuksen, eikä minulta jäänyt huomaamatta, että oli kaatuneiden muistoviikonloppu. Minäpä aloitan alusta.
 
Olen tuntenut muutaman vuoden kaverin nimeltään Lance. Hän on puolisoni ystävän ystävä. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, olin utelias hänen tarinastaan, kun näin, että hänen hermonsa olivat riekaleina ja kolme alinta chakraa oli sammunut. Sain pian selville, että hän oli vammautunut veteraani, jolla oli vakava traumaperäinen stressihäiriö, joten siinä mitä näin hänen energiajärjestelmässään, oli tolkkua. Halusin lähestyä häntä, mutta kuulin korkeimman itseni sanovan, ettei vielä – hän tulee luokseni, jos ja kun hän on valmis. Kunnioitin tätä ja loin tilan parantumisen tapahtumiselle lopulta.
 
Muutama kuukausi sitten hän tuli meille grillijuhliin. Vanhin tyttäreni oli myös siellä ja kamppaili todella lähestyvän Turkkiin muuttonsa ja sen kanssa, että hänen täytyi pakata elämänsä kuuteen matkalaukkuun. Hänen energiansa oli kaoottinen ja lisämunuaiset pumppasivat. Hän oli kunnon paniikkikohtauksen partaalla. Ystäväni joka on myös energiaparantaja, auttoi minua rauhoittamaan hänet ja helpottamaan hänen ylikuormittunutta järjestelmäänsä. Näin, että Lance katseli uteliaana. Kun tyttärestäni tuntui paremmalta, Lance kysyi, mitä oikein tapahtui, ja kertoi meille, että hänellä oli paniikkikohtauksia ja joskus hän ei pysty nukkumaan lainkaan painajaisten vuoksi.
 
Kysyimme, halusiko hän meidän auttavan, ja hän suostui epäröiden. Kun saimme hänet rentoutumaan, yhdistyin häneen ja aloin välittömästi nähdä sotanäkymiä. Tiesin, että hän oli kokenut merkittävän sielumenetyksen. Selitin, että hän tarvitsi sielun takaisinhakemista, ja hän sanoi, ettei hän ansainnut olla se ihminen, joka hän oli ollut aiemmin, kaiken tapahtuneen vuoksi. Juuri silloin näin lapsiryhmän tulevan näkyyni. Yksi poika joka oli noin 6–7-vuotias, piti sen sieluosan kädestä, jonka Lance oli menettänyt.
 
Kysyin Lancelta, liittyikö tuska ja itseviha mitenkään noihin lapsiin. Hän katsoi poispäin ja sanoi "kyllä", eikä kertonut minulle enempää. Lapsi joka piti Lancen 20-vuotiaan version kädestä, kertoi minulle, että tämä oli ajanut hänen ja muiden lasten yli. Kerroin Lancelle, mitä olin kuullut, ja hän näytti kovasti häpeävä ja sanoi: "Meillä oli määräys olla pysähtymättä, toisia kuoli pysähtyessään, joillain lapsilla oli pommeja. Minulla ei ollut vaihtoehtoa." Hänen äänessään oli selvää tuskaa ja syyllisyyttä.
 
Selitin hänelle, että silloin kun hän oli ajanut ihmisryhmän päälle, hän oli menettänyt osan itsestään. Tuo sieluosa näytti edelleen järkyttyneeltä ja hämmentyneeltä, mutta pieni poika piti hänestä silti tiukasti kiinni. Kerroin Lancelle, että vaikka hänellä saattaa olla vaikeuksia antaa anteeksi itselleen, tuo lapsi on jo antanut, ja itse asiassa tämä oli vartioinut häntä kaikki nämä vuodet. Lance toisti edelleen, ettei hän ansainnut parantua ja olla onnellinen, ja mitä enemmän hän ilmaisi, sitä enemmän ystäväni ja minä pystyimme poistamaan tahmaa hänen kentästään.
 
Koko ajan tuo pieni poika kieltäytyi päästämästä irti hänen kädestään. Poika kertoi meille, ettei hän päästäisi irti, ennen kuin "sotilas on takaisin kotona". Kerroin Lancelle, mitä hän sanoi ja että tuon lapsenkin on aika mennä kotiin, toiselle puolelle. Lance suostui haluttomasti siihen, että hänen menetetty aspektinsa tuotiin kotiin. Kun olin tuonut tuon sieluaspektin hänen sydänchakraansa, hänen kehonsa energiakenttä alkoi muuttua välittömästi. Kuin olisi katsellut hapenpuutteesta kärsivän ihmisen viimeinkin saavan kunnolla ilmaa.
 
Sitten sisään tuli nainen ja nappasi tuon pienen pojan – se oli hänen äitinsä. Oivalsin, että hän oli ollut myös siinä ryhmässä, johon törmättiin, ja oli kuollut. Hän katsoi minua ja osoitti Lancea sanoen: "Kerro hänelle, että homma on valmis, hänelle on annettu anteeksi." Sitten hän otti pienen poikansa syliin, ja katselin heidän kummankin menevän rajan taakse.
 
Kerroin Lancelle, mitä olin kuullut ja nähnyt, ja hän itki. Kerroin hänelle, että nyt työnä on anteeksianto itselle ja että tuo lapsi piti häntä arvokkaana välittömästi tapahtuman jälkeen. Lapsi näki hänen sielunsa ja tuskansa ja ymmärsi, että toiminnassa ei ollut pahantahtoisuutta. Nyt hänenkin oli aika nähdä itsensä arvokkaana. Paransimme hänen sammuneet chakransa ja harmonisoimme hänen kenttänsä, mikä toi rauhaa. Kehotin häntä ottamaan yhteyttä minuun, jos hän kamppaili tämän osan integroinnin kanssa, mutta tiesin, ettei niin tapahtuisi.
 
Kun olimme valmiita, hän meni ulos, missä kaikki miehet olivat, ja kertoi heille, että hänellä oli paljon työtä tehtävänä itsensä kanssa ollakseen itsensä arvoinen, ja lähti kotiin. Mieheni sanoi vain puoliksi leikillään, että pelottelisin kaikki hänen ystävänsä pois. Mikään ei vedä vertoja sille, että mies saadaan itkemään grillijuhlissa …
 
Meillä oli pieni kokoontuminen Kaatuneiden muistoviikonlopun kunniaksi, ja Lance tuli mukaan. Hän tervehti minua valtavalla halauksella. Hänen silmänsä olivat kirkkaat, hänen energiajärjestelmänsä näytti uskomattomalta, ja hän kertoi saaneensa juuri työpaikan. Hän oli valmis elämään taas. Se oli maailman paras asia nähdä.
 
Minusta anteeksiannon voima on uskomaton. Tuo lapsi rakasti Lancea ja oli antanut hänelle anteeksi kaikki nuo vuodet, jolloin hän ei kyennyt itse antamaan anteeksi itselleen. Äiti antoi anteeksi hänelle, ja hänen sanansa auttoivat Lancea vapautumaan. Tärkeintä kuitenkin oli anteeksianto itselle. Kun Lance sai parannusta, hänellä oli vaihtoehto: hän voisi jatkaa itsensä vihaamista tai hän voisi "olla itsensä arvoinen", kuten hän ilmaisi sen. Olen ikionnellinen, että hän valitsi jälkimmäisen.
 
Se on hyvin kaunis muistutus siitä, että tosiasiassa kaikki on annettu anteeksi. Suurin lahja jonka voimme antaa itselle, on antaa anteeksi itsellemme täysin ja luoda elämä, joka sanoo: "Olen arvokas!"
 
Lähetän teille kaikille paljon rakkautta,
Jenny
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.