ÄÄRETÖN MAHDOLLISUUSKENTTÄ
 
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
12.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
"Toto, minusta tuntuu, ettemme ole Kansasissa enää."
 
Ilmassa on uudessa energiatilassa olemisen tuntua. Parhaiten voin kuvata sitä "ei ole seiniä". Energiaa ikään kuin virtaa kaikkialta, ja tämä tekee meistä todella herkän fyysisesti, tunteellisesti ja mentaalisesti. Moni tuntee kyllästyneensä kaikkeen. Se voi saada tuntumaan siltä, että haluaa pysyä sängyssä peitto korvilla ja antaa maailman vain mennä ohi.
 
Minusta on tuntunut toisinaan siltä, että on liikaa inputia, siinä määrin että muotoni pakahtuu ja sen täytyy sulkeutua nukkumalla tai olemalla hiljaa, jolloin voin tuijottaa seinää tuntitolkulla. Pyysin näyttämään, mitä tapahtuu, ja ymmärrys jota annettiin, auttoi valtavasti, joten jaan tämän kanssanne nyt.
 
Näytettiin minua kävelemässä tiheässä metsässä. Metsä oli viileä, ja auringonvalo suodattui sinne pehmeästi. Polku ei ollut leveä, mutta se näkyi selkeästi. Emme voineet mennä pois polulta, mutta oli merkkejä ja symboleja, jotka osoittivat meidät takaisin joka kerta uskaltautuessamme ulos siltä.
 
Sitten metsäpolku avautui jättimäiseksi pelloksi. Aurinko porotti, melkein sattuen silmiin voimakkaan kontrastin vuoksi. En nähnyt lainkaan polkua ja tunsin energiapommitusta. Se sai minut tuntemaan, että haluan livahtaa takaisin metsän pehmeyteen. Sitten minulle kerrottiin: "Tämä on elämäsi potentiaalin, kaikkien mahdollisuuksien, kenttä."
 
Kun oikein katsoin sitä, ääretön määrä todellisuus-, informaatio-, taajuus- ja uskomuskerroksia virtasi kenttään ja siitä pois. Kuin olisi ollut huoneessa, joka oli peitetty ylhäältä alas televisioilla, joissa kaikissa näkyi eri asema.
 
Vastasin: "Miten näin voi olla? Ei ole polkua. Se tuntuu olevan liikaa, kuin pelkkää melua. Se saa minut haluamaan sulkeutua. Miten voin tietää, mihin suuntaan kulkea tässä hämmennysmeressä?" Olin täysin pakahtunut. "Laskeudu sydämeesi, ja se näyttää sinulle tien."
 
Aloin todella tunnustella sydäntilaani ja hengittää sisään ja ulos sen kautta. Jo parissa hengenvedossa aloin tuntea oloni paremmaksi ja mieli lakkasi riehumasta. Yllätyksekseni pellolle alkoi ilmestyä polku! Mitä enemmän asetuin sydäntilaani, sitä selkeämmäksi polku tuli. Se alkoi myös luoda voimakenttää ympärilleni, joka esti kaiken melun.
 
Sitten selitettiin, että ainoa tapa liikkua nyt eteenpäin on olla täysin maadoittunut sydäntilaan ja määrittää tuosta tilasta, mitä haluaa. Jokaisella ihmisellä on oma polkunsa ja oma mahdollisuuskenttänsä. Sen selvittäminen, mitä haluaa ja mitä ei, on periaatteessa sen valitsemista, mitkä mahdollisuusvirrat haluaa päästää omaan muotoonsa. He varoittivat, että kaikki tuo energia voi tosiaan tuntua halvaannuttavan (istuminen tuijottamassa seinää), jos ei toimi maadoittuneesta sydäntilasta. Niinpä tuntiessasi täysin pakahtuvasi, ota muutama minuutti varmistaa, ettet päästä liikaa sisään.
 
Tässä energiassa nähdään ihmisten tekevän suuria muutoksia – sijaintipaikka, ura, suhteet, fyysinen terveys. Seuraa tönimistä, kun henki avustaa meitä – on todella meluisaa ja tuntuu epäselvältä, ellemme ole sydämessä. Selkeimmin voin selittää sen sanomalla: "Jos et seuraa sydäntäsi, kaikki hajoaa." Sydäntila on totuudenmukainen oppaamme.
 
Toivon, että se mitä minulle näytettiin, auttaa teitä navigoimaan omaa matkaanne, myös ilman liikaa pakahtumista. Olkaa lempeä itsellenne ja toisille. Lähetän teille kaikille paljon rakkautta <3
Jenny
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.