KORKEAMMAN VÄRÄHTELYN OLENTOJA SAAPUU MAATASOLLE

Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
13.12.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Heräsin tänään klo 4.30 ohjeen kera, että minun pitäisi jakaa kanssanne kokemus, joka minulla oli eilen – tuo informaatio toisi vahvistusta ja toivoa. En suunnitellut jakaa sitä, koska olen edelleen syvällä sen prosessoimisessa, mitä tapahtui. Tiedän kuitenkin tarpeeksi kuunnellakseni, kun tiimini pyytää sellaista.

Eilen tapahtui erään asiakassession viime hetken peruutus. Minun täytyi nauraa, koska olin herännyt tuona aamuna kaksi asiaa mielessäni. 1) Minun täytyi liikuttaa kehoani saadakseni jumiutuneen energian ulos, ja 2) minun täytyi tehdä matka. Minulla ei ollut aikaa tehdä kumpaakin asiakastapaamisten vuoksi ja suunnittelin tehdä matkan vasta illalla. No, henki huolehti siitä raivaamalla tilaa minulle.

Päätin istua auringossa kuunnellen rummutusta kuulokkeilla ja mennä vain, minne minut johdatettiin. Olin tuntenut nykimistä koko aamun, joten tiesin, ettei menisi kauankaan, kunnes saisin selville syyn tuohon nykimiseen. Löysin itseni kävelemästä tutulta punertavalta polulta, jättimäisiä mäntyjä ympärillä. Se oli polku, joka johtaa minut paikkaan, jota kutsun Isoäidiksi ja hänen heimokseen. Se oli outoa, että kävellessäni hyvin monia eläinkunnan olentoja liittyi seuraani. Ei vain voimaeläimeni, vaan paljon muita … suuria ja pieniä. Ikään kuin eläinparaati seurasi minua.

Kun saavutin leirin, suuntasin nuotiolle, jolla Isoäitioppaani istui. Hän kertoi olevansa iloinen, että voisin tietoisesti osallistua siihen, mitä tapahtui. Hän selitti sitten, että korkeampi itseni olisi osallistunut joka tapauksessa, mutta he halusivat täyden tietoisuuteni. Hän pyysi minua istumaan kivelle, joka oli lähimpänä häntä, ja pyysi kättäni. Hän koristeli sen sitten mustalla musteella, hyvin samaan tapaan kuin olen nähnyt käsitatuoinneissa Intiassa. Kysyin, mitä varten se oli, ja hän kertoi, että sitä tarvittiin matkani seuraavassa osassa.

Kun hän oli valmis, Merlin tuli sisään ja kysyi, olinko valmis lähtemään. Vastasin myöntävästi, ja hän ojensi minulle tummanvihreän, sulkahuppuisen viitan, jonka olin saanut kesällä. Laitoin sen päälleni, ja sitten minulle annettiin sulkasilmänaamio silmille. Sitten myös Merlin laittoi naamion kasvoilleen. Sen jälkeen sauvalta näyttävä esine leikkasi reiän todellisuuskudelmaan ja minulle ojennettiin käsi, ja astuimme reiästä.

Löysimme itsemme kosmoksesta. Näin Linnunradan ja tähtiä silmänkantamattomiin. Sitten huomasin, että siellä oli muitakin pukeutuneina viittoihinsa ja naamioihinsa. Kaikkiaan meitä oli 13 – Merlin ja 12 muuta, minä mukaan luettuna. Sitten huomasin pyöreän pyörivän kiekon, ja Merlin opasti meitä tarttumaan siihen. Kun tartuimme, meidät järjestettiin käsissämme olevien kuvioiden mukaan. Jokainen kuvio oli kuin avain tuon kiekon operoimiseen.

Kun olimme kaikki asettuneet oikeaan paikkaan, meitä käskettiin vetämään ja laajentamaan tuota ympyrää. Teimme sen, kunnes se näytti melko suurelta. Yritin saada selvää, mitä tapahtui, kun aivan yhtäkkiä pieniä aluksia alkoi tulla läpi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nämä olivat liian pieniä ollakseen aluksia. Sitten yksi tuli lähemmäs, ja oivalsin, että se oli merkaba. Se oli jatkuvasti muuttuva, pyörivä ja liikkuva ja täynnä kaunista valoa.

Katsoin Merliniä, joka sitten selitti, että Maa voi nyt ylläpitää näiden olentojen värähtelyn ja että jotkut ovat vaihdokkaita ja jotkut ovat sielun korkeampi osa niillä, jotka pyrkivät täyteen ruumiillistumiseen. Se sisälsi myös energiaa, jota voisin kuvata vain jumalaksi ja jumalattareksi. Olin vähintäänkin järkyttynyt. Kaikki muut olivat iloisia ja hyvin innoissaan. Selitettiin, että tämä on todella tärkeä merkki siitä, missä olemme tässä prosessissa.

Sitten kun kaikki henkilökohtaiset merkaba-kulkuneuvot olivat tulleet läpi, Merlin opasti meitä hyppäämään tuohon aukkoon. Olin epäröivä, mutta muut tekivät sen riemumielin. Seurasin perässä, ja huomasin liukuvani pitkää putkea. Laskeuduimme sitten uskomattomaan kaupunkiin. Se tuntui kuin korkeammalla värähtelevältä eetterikaupungilta. Olimme sitten rakennuksen sisällä ilman naamioitamme ja viittojamme. Ikään kuin emme enää tarvinneet suojaa.

Yritin tajuta enemmän, missä olimme ja mitä oli seuraavaksi, mutta tämän paikan värähtely oli erittäin korkea ja huomasin vaipuvani uneen. Sitten puhdistin koko illan paljon tiheyttä fyysisestä muodostani.

Vaikka kaikki mitä tapahtui, oli iloista ja riemukasta, se oli myös hyvin pelottavaa. Se oli merkki siitä, missä olemme tässä prosessissa. Tällä planeetalla on niitä, joille annetaan vielä suurempi pääsy kaikkeen, mitä he ovat. Planeetalla on myös niitä, jotka kokevat korkeavärähteisen vaihdokkaan tulevan muotoonsa.

Toivon, että tämä löytää sinut hyvin ja antaa sinulle vahvistusta ja varmistusta siitä, että siirrymme todellakin eteenpäin tällä planeetalla. Toisinaan voimme katsoa ympärille kollektiivia ja tuntea suurta toivottomuutta. Tiedä, että olemme tällä hetkellä syvässä integrointijaksossa, joka on erittäin epämukava, ja ihmiset toimivat epäluonteenomaisesti. Meidän täytyy antaa itsellemme ja toisille tilaa ja armoa päästä tästä läpi.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta. Syvää kiitollisuutta kaikille, jotka jakavat tätä työtä.

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.