AIKAJANOJEN JA ROOLIEN MUUTTUMINEN JA TODELLISUUTEMME OMISTAMINEN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
14.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kulunut kuukausi on ollut intensiivistä ja mielenkiintoista menoa, ja uskon, että olemme vasta pääsemässä alkuun. Tämä on sitä aikaa, josta monia meistä on varoitettu ja johon meitä on koulutettu ja valmisteltu. Kaikkea hulluutta, kaikkea hämmennystä, kaikkia versiopäivityksiä on ollut, jotta voimme olla tässä paikassa ja tässä ajassa eksymättä siihen kaaoksen, mitä "tuolla" on.

Puramme monia aikajanoja, ja eräässä sessiossa tuli läpi, että puramme avaruutta ja aikajanoja. Tämä merkitsee, ettemme tiivistä ainoastaan aikajanoja, vaan myös muita rinnakkaismaailmoja. Sen rajoittaminen, mitä on ollut, on oleellista, kun ruumiillistamme KAIKEN, mitä olemme, ja äärettömät mahdollisuutemme.

Monien todellisuuksien purkaminen

Kissani näytti minulle täydellisesti, miten järjetöntä kaikki tämä voi olla. Tämä kissa on pian 15-vuotias, ja sillä on ollut melkoinen matka kanssani. Kun meillä oli maatila vuosia sitten, se oli navettakissani ja sillä oli runsaasti tilaa vaellella. Se tuli toisinaan sisälle, mutta oli todella onnellinen ulkona. Kun menetimme maatilan, se muutti mukanani. Muuttaessamme Coloradoon yritin pitää sen sisällä tasangoilla olevien kojoottien pelosta, mutta se teki täysin selväksi, että se kuolisi mieluummin, kuin olisi suljettuna sisälle. Niinpä minun täytyi antaa sen olla oma itsensä.

Se ei ole koskaan pysynyt kotona, ja se häviää muutamaksi päiväksi kerrallaan. Olen tottunut tähän, mutta hiljattain se oli ollut jo seitsemän päivää poissa ja olin huolissani. Tuona iltapäivänä minun ollessani poissa kotoa, se tuli autotallille, jossa mieheni työskenteli. Sain häneltä tekstarin, jossa sanottiin: "Bailey ilmestyi. Se on likainen ja laiha. Se maukuu, muttei päästä minua lähelleen." Masennuin. Kun pääsin kotiin, lähdin etsimään sitä. Kun löysin sen, kutsuin sitä tavalliseen tapaani, mutta se katsoi minua, kuin sillä ei olisi ollut aavistustakaan, kuka olin. En päässyt tarpeeksi lähelle ottaakseni sen kiinni, ja jos yritin, se vain juoksi karkuun. Olin täysin neuvoton. Aloin ihmetellä, oliko sillä Alzheimer tai dementia, erityisesti koska sillä oli ollut päätrauma pentuna. En ymmärtänyt, miten se ei tuntenut minua, mutta tunnisti kis-kis-kis-kutsuni. En ymmärtänyt, miksi se oli niin likainen ja laiha, kun jätän sille aina ruokaa ulos ja olen nähnyt sen syövän myös silloin, kun se ei tule sisään.

Nukuin tuskin tuona yönä ja päätin hankkia jonkin inhimillisen loukun. Suunnittelin ottaa sen kiinni sillä ja viedä eläinlääkärille, ja tunsin pystyväni tekemään siellä vaikean päätöksen nukuttaa sen pois. En voinut antaa sen nääntyä nälkään tai paleltua kuoliaaksi, ja talvi oli tulossa. Tuona iltana Bailey tuli sisään koiranovesta, mitä se ei tavallisesti tekisi, eikä se ollut ainoastaan puhdas, vaan myös normaali lihava itsensä. Olin järkyttynyt ja hyvin kiitollinen, kun se käpertyi syliini. Luulen, että jos miehenikin ei olisi nähnyt sitä aiemmin, olisin ajatellut, että liioittelin vain, mitä näin aiemmin. Näimme kumpikin Baileystä version, joka oli likainen, peloissaan ja laiha, eikä sillä ollut aavistustakaan, keitä me olimme. Ajattelin jopa, että ehkä olimme kumpikin nähneet eri kissan, mutta Baileyllä on piikkihammas, ja sitä paitsi … tunnen kyllä kissani. (Mielenkiintoista kyllä, se on tullut kotiin joka ilta siitä lähtien ja nukkunut vieressäni yöllä.)

Kysyin meditaatiossa, mitä tapahtui, ja minulle kerrottiin, että kyse oli todellisuuksien purkamisesta. Ihmisaivoni halusivat saada "miten" ja "miksi", mutta minulle kerrottiin vain, että jokaisella todellisuudella on vastakkainen todellisuus. Minua yllytettiin myös jakamaan tämä tarina esimerkkinä.

Tämä esimerkki on kiistaton, toisin kuin ne sähköpostit jotka vannon lähettäneeni, keskustelut jotka vannon käyneeni, tai päivällisen ainesosa jonka tiedän ostaneeni, mutten löydä sitä mistään. Se menee todella perille, miksi he kehottavat olemaan lempeä itsellemme ja toisillemme. On monenlaista "väärinkommunikointia", ja kaksi ihmistä vastakkaisissa näkemyksissä voi puhua kumpikin totta. Mikään ei ole, miltä näyttää, ja voimme vain sallia sydämemme opastaa.

Tuleminen valonhuokujaksi

Monet meistä ovat nähneet todisteita olemisesta korkeammalla värähtelevällä aikajanalla. Siinä on ollut helppoutta, melkein kuin olisi suojeltu. Meistä on tullut ammattilaisia koodien lataamisessa ja niiden ankkuroimisessa Maahan, ja sitten näemme tuloksen siitä peilattuna "tuonne" henkilökohtaisissa ympyröissämme. Tähän ei kuitenkaan sisälly se, mitä näemme uutisissa tai sosiaalisessa mediassa, koska päästämme usein sisään eri versioita todellisuudesta.

Muutamana kuluneena viikkona olen nähnyt todisteita olemisesta alemmalla aikajanalla, kuitenkin myös korkeammalla aikajanalla. Tuntuu siltä, että kuljen kahdessa maailmassa samaan aikaan. Kun näin ulkoisia todisteita alemmasta aikajanasta, mieleni sanoi välittömästi: "Mitä tein väärin? Miten alensin värähtelyäni?" Kuitenkin yhdistyessäni siihen, miltä minusta tuntui, tunsin olevani ok … opastettu, yhdistynyt ja rauhassa. Sisäinen ja ulkoinen eivät enää sopineet yhteen.

Menin matkalle saadakseni selkeyttä, koska meille on aina kerrottu, että peilaamme ulos sen, mitä tunnemme sisällä, ja olin vuosia havainnut sen olevan totta … kuitenkin koin tässä poikkeuksen tuohon sääntöön. Minulle selitettiin, että ne jotka kokevat tätä, eivät ole tehneet mitään väärin, vaan ovat omaksumassa uuden roolin. Kysyin, olimmeko edelleen valonvartijoita ja tilanpitäjiä, ja yllätyksekseni minulle kerrottiin "ei". He selittivät, että olemme nyt VALONHUOKUJIA.

Valonvartiointitehtävä oli oleellinen, koska se auttoi korkeampien verkkojen ankkuroimisessa pakoilleen. Se antoi rakenteen ja rakennustelineet, joille asiat rakennetaan. Tuo tehtävä on nyt valmis niiden osalta, jotka ovat korkeamman ulottuvuuden verkoissa. Nyt tehtävänä on olla valonhuokuja, säteillä valoa ulospäin. Levittää sitä kaikkialle, minne menemme, tuomitsematta oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, korkeampaa tai alempaa.

Ne jotka ovat omaksuneet tämän roolin, kykenevät ylläpitämään korkeamman taajuuden suurimman osan ajasta ja ovat nyt alemmissa taajuuksissa työntämässä tuota valoa kaikille ympärillä, mutta mikä tärkeintä, omille aspekteilleen joilla on edelleen alempia taajuuksia.

Ymmärrä, että olemme vain fyysisesti alemmassa taajuudessa, mutta mentaalisesti ja tunteellisesti on edelleen tasapaino ja neutraalisuus. Itse havaitsen, että erilaista omaan normiini verrattuna on, että ihmisten tunteet raivoavat, kuten viha ja turhautuminen. Näen enemmän auto-onnettomuuksia ja ihmisten kokevan enemmän byrokratiaa, enemmän hässäkkää vain selviytyäkseen. Se miltä tämä näyttää sinusta, voi olla täysin erilaista. Tiedä, ettei odoteta täydellistä korkeampien taajuuksien ylläpitämistä – niitä täytyy olla vain suurimman osan ajasta. Jokainen kerta kun kaikki se mitä ympärillä on, laukaisee tunteemme, on tilaisuus nähdä oma haavamme, parantaa se ja palata keskukseen. Se tapahtuu nopeammin ja nopeammin, kun meistä tulee ammattilaisia juttujemme kaivamisessa esiin ja puhdistamisessa.

Tämä ei ole helppo tehtävä, kun hyvin paljon asioita paljastuu planeetalla tällä hetkellä, mutta se on tarpeellinen tehtävä. Minusta on kiehtovaa, että tiimini sanoi, ettei tilanpitäminen ole enää tarpeellista – tuo tila on luotu. Nyt meistä tulee esimerkki siitä, mitä merkitsee elää tuossa tilassa.

Vapauden kutsu

Vapauden energia pinnistää esiin. Voimme nähdä tätä, kun hyvin monet poistuvat suhteistaan, työpaikoistaan ja asuinpaikoistaan. Nämä voivat olla tarpeellisia muutoksia, kun määritämme, mitä haluamme tässä elämässä ja mitä taajuuksia haluamme ympärillemme. Jos kuitenkaan emme tarkastele niitä käyttäytymistapoja ja uskomusjärjestelmiä, jotka edistivät sopimattomia asioita elämässämme, luomme ne vain uudestaan. Jos emme tarkastele noita malleja, voimme sytyttää palamaan elämässämme tiettyjä aspekteja, vaikka todellisuudessa ne eivät olleet ongelma.

Kyse on ymmärryksestä, että syvin ja täydellisin vapautemme ei lepää asioiden muuttamisessa "tuolla", vaan sen muuttamisessa, mikä loi ne sisällä. Meillä täytyy olla suurta rohkeutta myöntää, missä todelliset ongelmat ovat kaikissa suhteissa, myös suhteessa itseemme. Katsomalla rehellisesti, missä olemme myötävaikuttaneet tapahtuvaan kaaokseen, voimme lakata täysin osallistumasta siihen, emmekä luo sitä uudelleen toisiin tiloihin. Roolimme omistaminen – tahallaan tai tahattomasti – on tärkeä askel sielumme ruumiillistamisessa.

Usein tunnemme suurinta tuskaa silloin, kun se mitä ihmisemme uskoo ja haluaa, ei ole harmoniassa sielumme kanssa. Kerromme itsellemme paljon tarinoita, luomme pelkoja, keksimme tekosyitä ja syytämme toisia itsemme estämisestä kulkemasta omassa voimassamme. Tämän aika on tullut loppuunsa, minkä vuoksi sisäisestä ristiriidasta on tullut hyvin äänekästä ja tuskallista.

Pyydä tiimiäsi (oppaat, enkelit, mestarit, esi-isät ja elementaalit) auttamaan sinua totuuden etsimisessä malliesi ja uskomustesi takaa (helposti ja sujuvasti tietysti). Vaikka tuntisit kyvyttömyyttä yhdistyä tiimiisi, tiedä, että he kuulevat sinut ja auttavat sinua. Ole läsnä ja etsi merkkejä ja synkronismia. Et ole yksin ja sinua autetaan.

Toivon, että tämä blogi löytää sinut hyvin ja saa sinut todella kaivamaan syvältä sisältäsi, jotta voit vapautua kaikista uskomuksista, malleista ja velvollisuuksista, jotka pitävät sinua jossain sitovassa todellisuudessa. Kiitos teille kaikille, jotka jaatte tämän työn – se merkitsee paljon.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta,
Jenny Schiltz

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.