OLEMME KARTOITTAMATTOMALLA ALUEELLA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
6.2.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Millaisessa valtavassa energiapyörremyrskyssä olemmekaan olleet! Koemme massiivisia päivityksiä fyysiseen muotoomme ja puhdistamme syvää ehdollistumista ja myös romahtavia aikajanoja. Portti jonka koimme 31.1., on jättänyt meidät huonovointiseksi ja uupuneeksi. Kuitenkin nämä energiat tekevät joistain energisiä. Se mitä tahansa koet, on täydellistä sinulle.

Fyysisesti olen huomannut paljon kallon laajentumista ja päivityksiä aivoihin. Minulla on ollut aivojen eri alueilla päänsärkyä, joka kestää 5–10 minuuttia ja siirtyy sitten toiselle alueelle. Monilla ihmisillä on ollut takaraivon ja yläniskan kipua, kun pikkuaivoja uudelleenjohdotettiin korkeamman värähtelyn kokemiseen. Päivitysten jälkeen korvakäytäväni ovat tukkeutuneet, ja olen menossa kraniosakraaliterapiaan varmistaakseni, että kaikki luut ovat paikoillaan. Kun kallon luut ovat "sijoiltaan", se voi tehdä sietämätöntä tavallisista ylösnousemusoireista, kuten ontelopaine, korvien soiminen, huimaus, pahoinvointi ja mielen sumuisuus.

Ruuansulatus on edelleen ongelma monilla, ja on hyvä tilaisuus kysyä keholta, mitä se haluaa. Tämä avoin kommunikointilinja on oleellinen, kun meistä tulee moniulotteinen valo-olento. Meidän täytyy yhdistyä taas kehoon ja oikeasti kuunnella sitä. Kulttuurimme ei ole tukenut tähän, kun monien meistä on tarvinnut "puskea läpi" sairauksista, vammoista ja traumoista. Keho tekee, mitä pyydetään, kunnes se ei enää yksinkertaisesti pysty, ja sitten on tartuttava jokaiseen kertaan, jolloin sitä ei ole kuultu.

Kun keskimmäinen lapseni oli 14-vuotias, hän loukkaantui pelatessaan haavipalloa. Kaksi ortopedia kertoi meille, että hänellä oli lihas venähtänyt. Kuullessaan tämän hän sanoi keholleen, että sitä täytyi lakata sattumasta, ja näin tapahtui … Hän jatkoi juoksemista seuraavien kuukausien aikana ja aloitti myös liukumisen softballissa. Viisi kuukautta loukkaantumisen jälkeen hänen täytyi mennä ensiapuun oletetun umpilisäketulehduksen vuoksi. Vaikka sitä ei ollut, lääkäri tuli kysymään, milloin hänen lantionsa oli murtunut kahdesta paikasta, kun siitä ei ollut mainittu hänen historiassaan. Olimme järkyttyneitä. Kun oli uutta luukasvua, oli selvää, että se ei ollut aivan uusi vamma ja se oli parantumassa. Koko tämän ajan hän oli pelannut huipputason haavipalloa lantio murtuneena.

Tuolloin ihmettelin, miten hämmästyttävä mieli on ja miten voimakas hän oli kyetessään käskemään omaa kehoaan. Nyt ymmärrykseni on täysin erilainen. Nyt 20-vuotiaana hän työskentelee lahjakkaan parantajan kanssa, joka auttaa häntä yhdistymään taas kehoonsa ja tarttumaan niihin moniin traumoihin, joita se on kokenut hänen halutessaan hallita monia urheilulajeja. Kun he yhdistyivät tuohon lantiovammaan, keho ikään kuin pidätteli hiljaista huutoa, jonka se pystyi lopultakin päästämään ulos. Tyttäreni yrittää saada takaisin kehonsa luottamuksen, kun se pelkää, että seuraava vamma on tulossa.

Silloin kun näen, että tämä hyvin fyysinen prosessi pyyhkäisee jonkun täysin mennessään, usein kyse on kehosta, jota ei tunnuta kuullun. Kehosta joka piti kiinni traumoista, kenties urheiluvammasta, mutta myös kaltoinkohtelusta, laiminlyönnistä, pelosta tai pelkästä "en voi olla sairas" -energiasta. Elämme kulttuurissa, joka näkee levon heikkoutena ja toipumisen tuottamattomana. Tämä on ohjelmointia, joka täytyy tunnistaa ja parantaa. Meidän täytyy päästä paikkaan, jossa voimme sallia itsemme levätä ilman tarvetta sairauteen tai vammaan tekosyyksi.

Ahdistus on monilla yleistä tällä hetkellä. On tunne, että jokin on eri tavalla tai jotain on tulossa. Monet tuntevat epämääräistä levottomuutta ja sitten liittävät siihen myös jonkin määritelmän. Ihmismieli haluaa järjestystä, ja jos tuntee ahdistusta, täytyy olla syy, ja se etsii tuota syytä toisesta tai itsestä. Monet kysyvät, tekevätkö he riittävästi, ovatko he oikealla polulla tai mihin suuntaan heidän "pitäisi" mennä.

Päätin matkustaa tähän, kun minullakin on ollut tätä outoa ahdistusta, jota en ole tuntenut vuosiin (kukkatipat ovat auttaneet). Tiesin, että osa siitä oli pelkästään energioita, jotka transformoivat asioita, eikä keho ymmärrä tätä ja se lähettää stressisignaalia, mutta tiesin sen olevan myös jotain enemmän.

Kun asetuin matkalle, löysin itseni kävelemästä rannalla. Vesi oli tyyntä ja se aaltoili lempeästi rannalle auringon säteillessä kirkkaasti. Oli kaunista ja rauhallista. Imin sisääni maisemia, hajuja ja ääniä, kun isoisäni joka on yksi oppaani, alkoi kulkea rinnallani.

Kerroin hänelle ahdistuksesta, jota minä ja muut olemme tunteneet, kun käymme läpi ruumiillistumisprosessia ja hyväksymme täysin, kuka olemme. Hän kuunteli ja sanoi ymmärtävänsä. Hän kehotti minua kääntymään ympäri ja katsomaan. Tein sen ja näin vain kahdet jalanjäljet. Sitten hän kehotti minua kääntymään taas ympäri ja katsomaan. Näin vain koskemattoman hiekkarannan edessä, enkä mitään muuta. Hämmästyneenä katsoin häntä ja pyysin selittämään, ja hän sanoi:

"Tässä on pelkosi. Edessäsi ei ole polkua. Ihmiset on ehdollistettu kulkemaan polkua, ja nyt he löytävät itsensä kartoittamattomalta alueelta. Tämä tekee monien olon epämukavaksi, kun se vaatii jokaista ihmistä tulemaan täysin vastuulliseksi omista luomuksistaan."

Katsoin valtavaa tyhjää rantaa edessäni ja ymmärsin selvästi, miksi hyvin monet tuntevat tätä tuntematonta ja epämääräistä ahdistusta. Ei ole opasteita kertomassa, mihin suuntaan mennä. Kun planeetan uskomusjärjestelmien mureneminen jatkuu, meitä pyydetään nousemaan esiin ja johtamaan itseämme. Se on ymmärrystä, että kun kaikki ehdollistuminen hajoaa sisällämme todellisen itsemme tullessa esiin, me määritämme suunnan, mihin meidän pitäisi mennä. Apupyörät on poistettu. Me olemme vastuussa henkilökohtaisesta luomisestamme, ajatuksistamme ja teoistamme. Se olemme me – ja yksin me.

Kun tuijotin tuota kartoittamatonta aluetta edessäni, kysyin isoisältä: "Miten tiedän, mihin suuntaan mennä, mikä on paras suunta?" Hän hymyili ja kehotti minua seuraamaan vain sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. "Seuraa sitä, mikä tuo sinulle iloa ja innostusta." Hän katsoi minua ja tuntien minut aivan liian hyvin sanoi, että minun täytyy korvata sana "peloissaan" tai "huolestunut" sanalla "innostunut". "Huomaat, että tämä yksinkertainen muutos tuo helpotusta pelkoon siitä vapaudesta, joka on nyt sinun."

Kysyin sitten häneltä, mitä tapahtuisi, jos valitsen jonkin suunnan, alan kulkea sitä ja sitten päätän, ettei minulla ole intohimoa ja innostusta siihen. Hän vastasi: "Sitten muutat vain mieltäsi kiinnittymättä epäonnistumiseen, joka oli osa vanhaa ohjelmointiasi. Miten missään kokemuksessa voi epäonnistua, kun tavoite on pelkästään kokea kaikkea, mitä on?"

Kun tulin pois tältä matkalta, istuin hänen sanojensa kanssa tietäen, että joillekin meistä tärkeä tehtävä edessämme on määrittää, mikä tekee meidät onnelliseksi ja mikä tuo meille iloa. Kuka olemme, kun uskomusjärjestelmät ja ehdollistuminen on murentunut pois? Jokaisen ihmisen täytyy vastata tähän kysymykseen itse ja etsiä, mitä se merkitsee hänelle, ilman anteeksipyytelyä ja virheen tekemisen pelkoa. Meidän on aika olla aidoin versio itsestämme, joka pystymme olemaan – riippumatta siitä, miltä se näyttää tai kenen tunteet se laukaisee.

Työskennellessäni korkeimman itseni kanssa tämän session jälkeen, hän sanoo minulle, että se on paljon yksinkertaisempaa kuin luulet: "Mitä jos valon kutsumisen sijasta kutsutkin iloa."

Toivon, että matkani oli teille yhtä hyödyllinen, kuin se oli minulle. Lähetän teille kaikille paljon rakkautta ja iloa, kun kuljemme tällä kartoittamattomalla alueella. Arvostan kaikkia niitä, jotka jakavat julkaisemiani viestejä – se merkitsee paljon.

Jenny Schiltz

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.